Ihminen on tullut monesti ystäviensä hylkäämäksi - mistä tässä on kyse?

Saattaa tulla sulle yllätyksenä, mutta monia todella mukavia ihmisiä ilkeät ihmiset kohtelevat ikävästi. Jos olet löytänyt tuollaisen helmen, niin kannattaa pitää siitä kiinni.

Ehkä hän on epävakaa? Joku mania tms ollut päällä? Voi ihminen varmaan muuttua, mutta kannattaa pohtia, jos löytäisi esim. tällaisen miehen itselleen, niin minä ainakin juoksisin aika kovaa.. Voi olla myös narsisti.

Introverteille käy noin usein. 

Monet kiltit ja sydämelliset ihmiset joutuu elämänsä aikana hyljeksityiksi ja kiusatuiksi. Lisäksi muut ihmiset hyväksikäyttää tällaisen ihmisen hyvyyttä. Ja kun sitä ei enää voi tehdä, niin hylätään. Kiltit ihmiset joutuu aina kärsimään siitä, että on kilttejä. 

Onko nepsy? Itselläni se on tainnut vaikuttaa paljonkin sosiaalisiin suhteisiini. Toisaalta, ei ne päättyneet ystävyydet tainnut sitten olla niin aitoja mitä kuvittelin. 

Oma arvio kertomasi perusteella on se, että nuo ns. ystävät eivät ole hänelle ystäviä olleetkaan. Ovat vain hyödyntäneet häntä niin kauan, kun hän on ollut kuulevana korvana. Sitten kun hän olisi itse kaivannut "ystäviltä" tukea, niin ei sitä saanutkaan.

Kenties hän on tylsä, paikallaan oleva ja ilman mitään uutta annettavaa. Ihmiset kun haluavat mennä eteenpäin ja kokea mielenkiintoisia asioita.

Olipa syy mikä tahansa, niin älä itse tee hänelle samoin, jos on oikeasti noin upea ihminen. Tuollaisesta saa elinikäisen hyvän ystävän.

Minun veikkauksiani:

-Kiltti ihminen saattaa olla monien mielestä "liian kunnollinen". Jotkut kaipaavat ystäviltään myös rosoa: sitä, että voi vaikka lähteä istumaan iltaa viinilasillisen ääreen ja avautua jostain arjessa ärsyttävistä asioista. Tai se kiltti ihminen saattaa olla muiden silmissä niin kunnollinen, että se suorastaan ärsyttää, jos ei itse pysty samaan.

"Osa taas on ihan suoraan sanonut, että ei halua olla tämän ystäväni kanssa tekemisissä, kun hänellä on ollut vaikea aika elämässään. "

Olisiko syy tuossa? Moni ihmissuhde katkeaa, jos on vakavampia vaikeuksia elämässä.

Ripustautuva ihmien kuvittelee, että tutut ovat ystäviä. Todellisuudessa nämä ystävät eivät ole ikinä olleet omasta mielestään ystäviä, pelkästään työkavereita tai tuttuja, mutta tuo onneton ap:n kertoma henkilö on tulkinnut täysin väärin normaalin kohteliaan käytöksen.

Ei tätä henkilöä ole jätetty tai hylätty, hän ei vain ole merkinnyt mitään ihmisille, joita on itse ryhtynyt kuvittelemaan ystävikseen.

Vierailija kirjoitti:

Introverteille käy noin usein. 

Joo. Ekstroverteille pitäisi olla menevämpi ja räväkämpi. Toiset introvertit taas eivät välttämättä kaipaa niin paljon seuraa ja katoavat kun löytävät kumppanin. Onneksi kaikkien kanssa ei ole noin, mutta useamman kerran olen kokenut nuo.

t. sosiaalinen introvertti

Narsisteilla on tapana ystävystyä juuri tuollaisten aitojen ihmisten kanssa, koska sillä tavalla he oppivat kuinka teeskennellä normaalia. Sitten kun he eivät pysty käyttämään henkilöä enää millään tavalla hyväksi, he häipyvät tämän elämästä.

Kyse on ehkä enemmänkin siitä miten asiat näkee. "Onko lasi täynnä vai puolityhjä".

Hylkääminen on aika voimakas sana. Enemmänkin ihmiset tapaavat elämänsä aikana paljon ihmisiä: työkavereita, hyvänpäivän tuttuja ym.

Useiden kanssa on kiva muutama sana rupatella, joidenkin kanssa vaihdetaan puhelin numeroita mutta suurimman osan kanssa ei pidetä enää yhteyttä.

Elämä vaan lähtee kullakin erisuuntiin tai ei ole tarpeeksi aikaa tai yhteistä, jotta ystävyys jatkuisi.

Moni myös kuvittelee tuttavuuden syvemmäksi ystävyydeksi kuin se onkaan ollut.

Jollekin se että lapsuuden ystävyys ei aikuisena jatkukaan tuntuu hylkäämiseltä toiselle se on normaalia, että lähdetään eri suuntiin, ei sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Monet kiltit ja sydämelliset ihmiset joutuu elämänsä aikana hyljeksityiksi ja kiusatuiksi. Lisäksi muut ihmiset hyväksikäyttää tällaisen ihmisen hyvyyttä. Ja kun sitä ei enää voi tehdä, niin hylätään. Kiltit ihmiset joutuu aina kärsimään siitä, että on kilttejä. 

Kuvaus pätee muun muassa minuun. Ihan vähän aikaa sitten mietin taas kerran katkerana, miten monta kertaa olenkaan elämäni aikana tullut hyväksikäytetyksi ja jäänyt hylätyksi. Ei todellakaan kannata olla ystävällinen ja auttavainen ja antelias. Itsekeskeisillä ja ilkeilläkin sitä vastoin riittää aina ystäviä. 

Voihan jotkut olla tosi ihania ja huomaavia aluksi, mutta eivät ole pitkällä tähtäimellä. Esim henkilöt, joilla on epävakaa persoonallisuushäiriö ovat aivan ihania ihmisiä kuin heihin ensiksi tutustuu. Ottavat sut 110% huomioon ja välittävät tosi paljon susta... jaa sitten se jossain vaiheessa muuttuu.

voihan se myös olla, että tämä henkilö myös keskittää aina huomionsa vääränlaisiin ihmisiin.

Anteeksi mutta...

Tunnen pari diagnosoitua epävakaata ja heidän kertomansa on aika identtistä tuon kanssa.

Se "kun elämässä on vaikeaa" on se, kun taas on lääkkeet lopetettu, mania päällä ja mennään kovaa ja sen jälkeen aletaan uhkailemaan itsemurhalla. Ei ne ystävätkään jaksa tuota samaa rallia kerta toisensa jälkeen kun ihminen ei edes halua apua, se on raastavaa.

Vierailija kirjoitti:

"Osa taas on ihan suoraan sanonut, että ei halua olla tämän ystäväni kanssa tekemisissä, kun hänellä on ollut vaikea aika elämässään. "

 

Olisiko syy tuossa? Moni ihmissuhde katkeaa, jos on vakavampia vaikeuksia elämässä.

Aivan totta. Mutta sitäkin tapahtuu, että ihmissuhde katkeaa, kun on päästy eroon omista vaikeuksista. Sitten ei enää kaivata lähelle ihmistä, joka tuki ja auttoi vaikeuksien keskellä. Häntä ei enää tarvita. Hän vain muistuttaisi ikävistä ajoista.

Vierailija kirjoitti: Voihan jotkut olla tosi ihania ja huomaavia aluksi, mutta eivät ole pitkällä tähtäimellä. Esim henkilöt, joilla on epävakaa persoonallisuushäiriö ovat aivan ihania ihmisiä kuin heihin ensiksi tutustuu. Ottavat sut 110% huomioon ja välittävät tosi paljon susta... jaa sitten se jossain vaiheessa muuttuu. voihan se myös olla, että tämä henkilö myös keskittää aina huomionsa vääränlaisiin ihmisiin.

Todennäköisesti tuo olisi jo tullut ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Minun veikkauksiani:

-Kiltti ihminen saattaa olla monien mielestä "liian kunnollinen". Jotkut kaipaavat ystäviltään myös rosoa: sitä, että voi vaikka lähteä istumaan iltaa viinilasillisen ääreen ja avautua jostain arjessa ärsyttävistä asioista. Tai se kiltti ihminen saattaa olla muiden silmissä niin kunnollinen, että se suorastaan ärsyttää, jos ei itse pysty samaan.

Itsekin veikkaisin tätä. Yksi ex-ystäväni humalassa ihan suoraan sanoi, että minua on vaikea jaksaa, koska olen niin "järkevä ja kunnollinen".