Lue keskustelun säännöt.
Ihminen on tullut monesti ystäviensä hylkäämäksi - mistä tässä on kyse?
02.11.2024 |
Olen tuntenut tämän ystävän nyt pari vuotta. Ystävä avautui, että elämänsä aikana hän on tullut jonkun ystävänsä hylkäämäksi monta kertaa. Tätä on kuulemma sattunut niin nuorena kuin aikuisenakin. Nuorena hänet jätettiin kaveriporukasta ulkopuolelle. 20-30 v iässä useampikin ihminen on lopettanut tähän ystävään yhteydenpidon, osa vain lakkasi ottamasta yhteyttä/vastaamasta yhteydenottoihin. Osa taas on ihan suoraan sanonut, että ei halua olla tämän ystäväni kanssa tekemisissä, kun hänellä on ollut vaikea aika elämässään. Ystäväni on ottanut nämä hylkäämiskokemukset raskaasti ja miettii, miksi ei ole kelvannut toisille.
Mietin, mistä ihmeestä tässä voi olla kyse? Ystäväni on näiden parin vuoden aikana vaikuttanut mitä ihanimmalta ihmiseltä. Hän on luonteeltaan melko introvertti, mutta kuitenkin avoin. Ystävä on huomaavainen, kyselee kuulumisia ja kuuntelee, on empaattinen, ystävällinen ja ainakin minun mielestäni hauska. Hän on juuri sellainen ihminen, joka soittaa kysyäkseen, miten voin, jos minulla on ollut joku tärkeä tilanne/olen sairaana tms. En vaan käsitä, miten tällaisen ystävän kanssa jotkut eivät haluaisi olla. Hämmennyin, kun hän kertoi, että on tällaisten hylkäämiskokemusten takia ollut aikuisena pitkiäkin aikoja ihan yksin.
Mitä minä en nyt ymmärrä tässä kuviossa? Miten ihmiset eivät halua olla ystäväni kanssa ystäviä? Vai onko ystävässäni joku puoli, jota en tajua?
Kommentit (64)
Olet tuntenut ystäväsi nyt sen verran pitkään, että on hyvin todennäköistä, että hän on juuri niin kultainen persoona kuin millaisen vaikutelman olet hänestä saanut. Luultavasti osa hänen entisistä ystävistään ei ole kestänyt sitä, että hänellä on ollut vaikeita aikoja elämässään. On hyvin tavallista, että esimerkiksi ihmisen sairastuessa vakavasti osa lähipiiristä vain kaikkoaa jonnekin. Kaikki eivät osaa suhtautua asiallisesti mihinkään hankalampaan elämäntilanteeseen. Ihmiset ovat keskimäärin melko epäkypsiä tunne-elämältään, vaikka päällepäin vaikuttaisivat täysin normaaleilta ja toimintakykyisiltä.
Ystäväsi entiset kaverit ovat voineet myös tuntea olonsa jollain tapaa "huonommaksi" hänen rinnallaan ja itsetunnon parantamisen sijaan päättäneet heivata hänet elämästään. Kuten pari kirjoittajaa on jo maininnut, niin jotkut eivät kestä sitä, jos joku vaikuttaa heidän mittapuullaan liian hyvältä ihmiseltä. Se triggeröi epävarman ihmisen alemmuudentuntoa ja tällöin on helppo uskotella itselle, että kaveri esittää olevansa parempi kuin muut ja varmasti katsoo muita alaspäin.
Toisaalta terve varovaisuus on aina paikallaan uusien tuttavuuksien kanssa, jos ilmenee, että heillä on paljon kokemuksia hylätyksi tulemisesta muiden ihmisten taholta. On kultakimpaleita, joita enemmistö ei ole osannut arvostaa mutta osalla on voinut olla syynä esim. sosiaalisten taitojen puute, arvaamaton ja epävakaa käytös tai lapsenomainen ripustautuvuus ja tarvitsevuus. Nämä piirteet eivät välttämättä tule esiin heti tutustumisen alussa ja siksi kannattaa olla maltillinen uusia ihmissuhteita solmiessa. Minä olen havainnut hyväksi ohjenuoraksi sen, että jos vastapuoli pyrkii kiirehtimään ystävyyssuhteen etenemistä, on takertuva, ailahteleva tai vaikuttaa "fanittavan" minua liikaa, on silloin hyvä iskeä jarrut pohjaan. Silloin on todennäköisemmin kyse siitä, että toinen haluaa minun täyttävän tiettyjä tarpeitaan kuin aidosta halusta ystävystyä kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä "erosin" herttaisesta ja mukavasta ystävästä, koska alkoi vuosien tuntemisen jälkeen yhtäkkiä sairaalloisen mustasukkaiseksi ja takertuvaksi. Itki, jos en halunnut nähdä juuri sinä päivänä ja syyllisti minua ottamaan itsensä mukaan paikkoihin, joihin häntä ei oltu kutsuttu. Uhriutui, jos minulle tapahtui jotain kivaa esim otin koiran, koska se muka vei aikaa pois hänen kanssaan. Ilmestyi oven taakse, vaikka sanoin etten halua/jaksa/ehdi nähdä.
Voi olla että ystäväsi on oikeasti niin kiva kuin miltä näyttää, mutta pysyisin vähän varuillani tuolla taustalla. Vähän vaikea uskoa, että ihmiset droppaisivat kerta toisensa jälkeen oikeasti tosi hyvän tyypin. Tosin minulle olisi itselleni este ystävyydelle jo pelkästään tuo hänen ominaisuus että soittelee silloin kun minulla on tärkeitä asioita, mutta ymmärrän että jotkut siitä tykkää.
Minuun on useasti ripustauduttu ja minulle on tilitetty kaikenlaisista ongelmista. On ollut ongelmia töissä, kotona, syöpää, omaisen sairastelua jne. Olen kuunnellut, tukenut, kannustanut, auttanut, antanut rahaa jne. Kun itse olen vastavuoroisesti yrittänyt kertoa omista ongelmistani tai ihan vain elämäni kivoista asioista, mitään kiinnostusta niiden kuuntelemiseen ja kommentoimiseen ei ole ollut. Sitten kun asiat alkavat olla hyvin, minä saan mennä. Enää ei yhteydenpito kiinnosta.
Minut hylättiin, kun sairastuin äkisti. Diagnoosia etsittiin kauan ja jo tuona aikana moni lopetti yhteydenpidon. Kun diagnoosi löytyi, niin eipä enää monesta ystävästä kuulunut. Uskon, että oli liian rankkaa, kun sairastuin vakavasti nuorena. Eivät kestäneet ajatusta, että sama voisi osua omalle kohdalle.
Olen sairastumisen jälkeen löytänyt paljon parempia ystäviä. He eivät ole hätkähtäneet sairauttani. Tietävät, että olen kiinnostunut heistä, kyselen heille tärkeistä asioista ja olen heidän tukenaan iloissa ja suruissa. Ymmärtävät siis, että sairaus rajoittaa elämääni joissakin asioissa, mutta sairaus ei estä minua olemasta hyvä ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus voi olla syy hylätä "liian hyvä" ihminen. Kuten moni sanoikin, luonteeltaan ei-niin-hyvät eivät kestä oikeasti todella hyvän ihmisen seuraa. Se toimii ainaisena muistutuksena siitä, mitä heidänkin pitäisi olla, mutta eivät ole. Vielä pahempaa, jos huipputyyppi on kaunis, karismaattinen, hauska, kaikkea sitä, mitä he eivät ole. Sellaiset pitää hakata ja lytätä maanrakoon, etteivät mitään itsestään kuvittelisi ja halveksuvien kommenttien saattelemana heivata elämästään mahdollisimman pahasti loukaten. Tällaista itsekin saanut useasti osakseni ja olen juuri tuollainen auttavainen, ystävällinen ja kiltti ihminen.
Ensin sanoisin että opi erotamaan ystävät ja kaverit ja tuttavat.
Ystävä on lahja, harvinainen.
Itselläni oli työkaveri, minä olin 28 hän 56. Mitä mahtavin ihminen kerta kaikkiaan!
Oli todella ilo tehdä työtä hämen kanssaan, meillä kemiat sopi yhteen täydellisesti. Mutta muut työkaverit, pahaa puhetta, juoruja, ei tykätty. MInä en koskaan ymmärätnyt miksi. Hän ei koskaan itse sanonut pahaa sanaa kenestäkään. Ei osallistunut p-n heittoon. Itsetunto hyvä, ei antanut muitten lannistaa. Ehkä se olikin siinä se vika, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ystävyys- kuin parisuhteissakin se suhteen dynamiikka voi olla pielessä. Eli toinen on se joka kaataa kaikki huolensa toisen niskaan, mutta vastavuoroisuus puuttuu. Tai vain toinen pitää yhteyttä ja toinen on passiivinen. Joku voi jäädä ulkopuolelle suhdestatuksensa tai lasten/lapsettomuuden vuoksi. Nuoruudessa myös ystäväpiiri voi muotoutua sellaiseksi että ulkopuolelle jää se jota ei juuri tietyt asiat ja menot kiinnosta (esim. juominen tai bilettäminen). Sama ihminen voi kuitenkin olla loistavaa seuraa kahden kesken.
Vierailija kirjoitti:
Kateus voi olla syy hylätä "liian hyvä" ihminen. Kuten moni sanoikin, luonteeltaan ei-niin-hyvät eivät kestä oikeasti todella hyvän ihmisen seuraa. Se toimii ainaisena muistutuksena siitä, mitä heidänkin pitäisi olla, mutta eivät ole. Vielä pahempaa, jos huipputyyppi on kaunis, karismaattinen, hauska, kaikkea sitä, mitä he eivät ole. Sellaiset pitää hakata ja lytätä maanrakoon, etteivät mitään itsestään kuvittelisi ja halveksuvien kommenttien saattelemana heivata elämästään mahdollisimman pahasti loukaten. Tällaista itsekin saanut useasti osakseni ja olen juuri tuollainen auttavainen, ystävällinen ja kiltti ihminen.
Ihmiset tulevat yleensä parhaiten toimeen oman viiteryhmänsä sisällä. Lika barn leka bäst.
Ns. "hyvä ihminen" voi myös helposti huomaamattaan tuoda esiin sitä omaa paremmuuttaan. Esimerkiksi että yrittää auttaa vaikka ei ole pyydetty. Ei sellaista jaksa jos oma elämä ei ole kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun veikkauksiani:
-Kiltti ihminen saattaa olla monien mielestä "liian kunnollinen". Jotkut kaipaavat ystäviltään myös rosoa: sitä, että voi vaikka lähteä istumaan iltaa viinilasillisen ääreen ja avautua jostain arjessa ärsyttävistä asioista. Tai se kiltti ihminen saattaa olla muiden silmissä niin kunnollinen, että se suorastaan ärsyttää, jos ei itse pysty samaan.
Itsekin veikkaisin tätä. Yksi ex-ystäväni humalassa ihan suoraan sanoi, että minua on vaikea jaksaa, koska olen niin "järkevä ja kunnollinen".
Eli tylsä. Tylsyys on todella huono piirre ihmisessä itselleni, en jaksa sellaisia. Liika kiltteys on myös negatiivista, ettei ole yhtään särmää eikä uskalla sanoa omia mielipiteitään.
On paljon kivoja ja kilttejä, mutta kuolettavan tylsiä ihmisiä joista ei tiedä ovatko he lintuja vai kaloja, koska eivät anna itsestään mitään miellyttäessään liiaksi muita.
Kiinnitän huomiota siihen, että ystäväsi ei kanna minkäänlaista vastuuta omasta osuudestaan ystävyyden päättymiseen. Hän esittää itsensä uhrina, joka on julmasti hylätty.
Se on mielestäni varoitusmerkki. Voit vielä nähdä hänestä sen toisenkin puolen, jos hän on sen tyyppinen kuin tuosta voisi pahanilmanlintuna päätellä. Silloin sinä olet se pahis, josta jälkikäteen leivotaan julma hylkääjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kaitoin noin 10 vuotta sitten välit poikki ystävääni ja olen tätä katunut. Tunsimme toisemme noin 15 vuotta, opiskelukari alunperin. Ystävyyssuhde oli vastavuoroinen, kumpikaan ei ollut vain toisen murheiden sylkykuppi. Minulle tuli kuitenkin tosi vaikea vaihe elämässä, isoja parisuhdeongelmia. Etääntyminen miehestä, miehellä toinen. Tuli taloushuolia ja muuta. Käperryin itseeni, häpesin. En vastannut ystäväni puheluihin, viesteihin. En avannut ovea kun tuli käymään. Lopulta lopetti yrittämisen. Sain tietää puoli vuotta sitten että oli kuollut syöpään. Olen vihainen itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta...
Tunnen pari diagnosoitua epävakaata ja heidän kertomansa on aika identtistä tuon kanssa.
Se "kun elämässä on vaikeaa" on se, kun taas on lääkkeet lopetettu, mania päällä ja mennään kovaa ja sen jälkeen aletaan uhkailemaan itsemurhalla. Ei ne ystävätkään jaksa tuota samaa rallia kerta toisensa jälkeen kun ihminen ei edes halua apua, se on raastavaa.
Sulla on pari epävakaata kaverina? Kuitenkin aika harvinainen persoonallisuushäiriö, niin kummastuttaa, että tunnet kaksi. 😁😁😁😁Kuten edellinen sanoi, niin ystäviesi sairauteen ei kuulu maniaa eikä persoonallisuushäiriötä lääkitä, joten kirjoituksesi on täyttä paskaa. 😂😂😂😂
Eräs tuttu on kaksisuuntainen ja aika raskas sellainen.
Kiinnostaa vain ne omat jutut ja kerää ympärilleen muita, joilla on erilaisia mt-diagnooseja. Joten hänen lukuisat ystävänsä kantavat vaikka millaisia häiriöitä. Ystävyydet sitten ennen pitkää kaatuvat johonkin.
Ei jaksa minuuttia kauempaa kuunnella minun kuulumisiani, vaikka niitä kysyykin kohteliaisuudesta. Minä kelpaan kuitenkin, koska esim. suostun antamaan autokyytiä ja muutakin käytännön apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin sanoisin että opi erotamaan ystävät ja kaverit ja tuttavat.
Ystävä on lahja, harvinainen.
Itselläni oli työkaveri, minä olin 28 hän 56. Mitä mahtavin ihminen kerta kaikkiaan!
Oli todella ilo tehdä työtä hämen kanssaan, meillä kemiat sopi yhteen täydellisesti. Mutta muut työkaverit, pahaa puhetta, juoruja, ei tykätty. MInä en koskaan ymmärätnyt miksi. Hän ei koskaan itse sanonut pahaa sanaa kenestäkään. Ei osallistunut p-n heittoon. Itsetunto hyvä, ei antanut muitten lannistaa. Ehkä se olikin siinä se vika, en tiedä.
Pitääkö monikin "tuttaviksi" luokittelemiinsa henkilöihin aktiivisesti itse yhteyttä? Ehdottelee tapaamisia, kutsuu lounaalle, kävelylle kanssaan? Minä ainakaan en. Tällaisen tulkitsen pyrkimykseksi tutustua paremmin, haluksi ystävystyä, mutta kai olen sitten ollut naiivi. Ilmeisesti joillakin on tässäkin vain pyrkimyksenä päästä hyötymään toisesta jotenkin: Päästä pulputtamaan asioitaan tai ehdotella kimppatilauksia, että postikulut tulisi itselle halvemmaksi ja käteväähän se on, jos autoreissulle voidaan pyytää ihan kiva tuttava mukaan jakamaan kustannuksia. Sitten ihmetellään ja halveksutaan, kun hölmö tuttava kuvitteli, että tässä jotain ystäviä muka ollaan! Tällaistako joku harrastaa?
Huonosta tuurista. Ehkä asuu vittumaisella paikkakunnalla.
Sä olet kuullut vain sun ystävän version asiasta.
Onko hoikka ja keskimääräistä kauniimpi? Useimmille naisille se on punainen vaate ja liian kauniit ulossuljetaan porukoista ja omasta ystäväpiiristä armotta. Tai jos aiemmin oli pullukka, mutta laihtui ja muuttui kaunottareksi, sama lopputulema. Pelkkä hoikkuuskin saattaa riittää ulossulkemiseen paksukaisten porukoista.
aika harvalla on mitään oikeita ystäviä jotka pahan paikan tullen auttavat. Suurin osa ystävyyksistä on vaan sellaista hengaamista eikä niihin sisälly mitään aitoa välittämistä. Siten ei ole mikään ihme, että ystävyyksiä voi hajotakin paljon ajan myötä.
Vierailija kirjoitti:
Ripustautuva ihmien kuvittelee, että tutut ovat ystäviä. Todellisuudessa nämä ystävät eivät ole ikinä olleet omasta mielestään ystäviä, pelkästään työkavereita tai tuttuja, mutta tuo onneton ap:n kertoma henkilö on tulkinnut täysin väärin normaalin kohteliaan käytöksen.
Ei tätä henkilöä ole jätetty tai hylätty, hän ei vain ole merkinnyt mitään ihmisille, joita on itse ryhtynyt kuvittelemaan ystävikseen.
Tämä viesti on erittäin kuvaava, jossa kiusaaja mitätöi ja latistaa toista. En ihmettelisi, vaikka olet juuri tuollainen hylkäävä "ystävä".
Yrittäjät ja htväksikäyttäjäpyrkyrit roikkuvat myös tylsien vanhuksien seurassa jos voivat millään tapaa hyötyä heistä,