Lue keskustelun säännöt.
Ihminen on tullut monesti ystäviensä hylkäämäksi - mistä tässä on kyse?
02.11.2024 |
Olen tuntenut tämän ystävän nyt pari vuotta. Ystävä avautui, että elämänsä aikana hän on tullut jonkun ystävänsä hylkäämäksi monta kertaa. Tätä on kuulemma sattunut niin nuorena kuin aikuisenakin. Nuorena hänet jätettiin kaveriporukasta ulkopuolelle. 20-30 v iässä useampikin ihminen on lopettanut tähän ystävään yhteydenpidon, osa vain lakkasi ottamasta yhteyttä/vastaamasta yhteydenottoihin. Osa taas on ihan suoraan sanonut, että ei halua olla tämän ystäväni kanssa tekemisissä, kun hänellä on ollut vaikea aika elämässään. Ystäväni on ottanut nämä hylkäämiskokemukset raskaasti ja miettii, miksi ei ole kelvannut toisille.
Mietin, mistä ihmeestä tässä voi olla kyse? Ystäväni on näiden parin vuoden aikana vaikuttanut mitä ihanimmalta ihmiseltä. Hän on luonteeltaan melko introvertti, mutta kuitenkin avoin. Ystävä on huomaavainen, kyselee kuulumisia ja kuuntelee, on empaattinen, ystävällinen ja ainakin minun mielestäni hauska. Hän on juuri sellainen ihminen, joka soittaa kysyäkseen, miten voin, jos minulla on ollut joku tärkeä tilanne/olen sairaana tms. En vaan käsitä, miten tällaisen ystävän kanssa jotkut eivät haluaisi olla. Hämmennyin, kun hän kertoi, että on tällaisten hylkäämiskokemusten takia ollut aikuisena pitkiäkin aikoja ihan yksin.
Mitä minä en nyt ymmärrä tässä kuviossa? Miten ihmiset eivät halua olla ystäväni kanssa ystäviä? Vai onko ystävässäni joku puoli, jota en tajua?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta...
Tunnen pari diagnosoitua epävakaata ja heidän kertomansa on aika identtistä tuon kanssa.
Se "kun elämässä on vaikeaa" on se, kun taas on lääkkeet lopetettu, mania päällä ja mennään kovaa ja sen jälkeen aletaan uhkailemaan itsemurhalla. Ei ne ystävätkään jaksa tuota samaa rallia kerta toisensa jälkeen kun ihminen ei edes halua apua, se on raastavaa.
Sulla on pari epävakaata kaverina? Kuitenkin aika harvinainen persoonallisuushäiriö, niin kummastuttaa, että tunnet kaksi. 😁😁😁😁Kuten edellinen sanoi, niin ystäviesi sairauteen ei kuulu maniaa eikä persoonallisuushäiriötä lääkitä, joten kirjoituksesi on täyttä paskaa. 😂😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri taannoin laitoin 30-vuotisen ystävyyssuhteen katki koska ystäväni oli rajaton, hänelle ei voinut esim. Kertoa mistään parisuhteen ongelmista kun hän koki ne avunpyynnöiksi ja alkoi siis konkreettisesti puuttumaan asioihin. Kun hänelle sanoi tästä, hän heittäytyi martyyriksi. Hänen mielestään minä siis hylkäsin hänet. Hänellä myös mielenterveysongelmia jotka olivat hänen omasta mielestään "hallinnassa" vaikka lääkkeitä ei syönyt. Eivät nämä asiat ole niin.mustavalkoisia kun voi ulkopuolisille näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Juuri taannoin laitoin 30-vuotisen ystävyyssuhteen katki koska ystäväni oli rajaton, hänelle ei voinut esim. Kertoa mistään parisuhteen ongelmista kun hän koki ne avunpyynnöiksi ja alkoi siis konkreettisesti puuttumaan asioihin. Kun hänelle sanoi tästä, hän heittäytyi martyyriksi. Hänen mielestään minä siis hylkäsin hänet. Hänellä myös mielenterveysongelmia jotka olivat hänen omasta mielestään "hallinnassa" vaikka lääkkeitä ei syönyt. Eivät nämä asiat ole niin.mustavalkoisia kun voi ulkopuolisille näyttää.
Ei ne lääkkeet mitään ihmepillereitä ole.
No siis. Emt. Tulee keittiöpsykologin ja kokemusasiantuntijan analyysi nyt.
Sillee ihmisii on extroverttejä ja introverttejä. Ja sitten on mun mielestä ottajia ja antajia... Ja jos oot aina antaja, ja sit sul menee huonosti/tulee vaikeuksia ym. niin susta ei saa enää hyötyä ja se on heippahei..
Sillee itsel on pari aikaa elämässä, kun on mennyt huonosti, eka nuorena äidin pahat ongelmat, sit vanhempana omat terveysongelmat. Mikä yhdisti noita aikoja oli se, että just tasan noina aikoina "ystävät" vaa katos.. eli siis tän oon oppinut..
Mun kultaisin ystävä on eniten hyväksikäytetty. Luota omaan harkintaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri taannoin laitoin 30-vuotisen ystävyyssuhteen katki koska ystäväni oli rajaton, hänelle ei voinut esim. Kertoa mistään parisuhteen ongelmista kun hän koki ne avunpyynnöiksi ja alkoi siis konkreettisesti puuttumaan asioihin. Kun hänelle sanoi tästä, hän heittäytyi martyyriksi. Hänen mielestään minä siis hylkäsin hänet. Hänellä myös mielenterveysongelmia jotka olivat hänen omasta mielestään "hallinnassa" vaikka lääkkeitä ei syönyt. Eivät nämä asiat ole niin.mustavalkoisia kun voi ulkopuolisille näyttää.
Ei ne lääkkeet mitään ihmepillereitä ole. -millä tavalla sinä siis hoitaisit kaksisuuntaista? Kyllä siihen yleensä jonkinlaista lääkettä syödään muiden keinojen lisäksi.
Luota omiln havaintoihisl, ystäväsi on todennäköisesti juuri niin ihana kuin kuvaatkin. Olen itse myös kiltti ja nuorempana tullut hylätyksi ystävyyssuhteissa, jotka eivät jälkikäteen ajateltuna ole olleet kovin terveitä tai vastavuoroisia. Jollain tasolla häpeän silti yhä ja huonoina hetkinä ajattelen, että minussa täytyy olla jotain vikaa, vaikka järki sanoo muuta. Älä sinä ajattele ystävästäsi niin, kertominen on suunnaton luottamuksenosoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo olisi peiliin katsomisen paikka
Ammattikouluaikaan yleensä peruskouluporukka hajoaa, osa jopa muuttaa. Joku ei ymmärrä toisen jännittävää miesystävää, syntyy juoruja? Juhlivat ja supersosiaaliset jättävät yleensä kotihiiret? Tai jos jollakin vaikeuksia elämässä niin jää, vaikkei juo? Ihmiset erilaisia. Jotkut taas pelkäävät että "autistiset" hiljaiset toistelevat samaa kaavaa joka näkemisellä tai jälkikäteen marttyyrin syytöksiä, ei ole normaalia keskustelua. -On kaikenlaisia tilanteita ja syitä. Osalle ei erilainen resonoi ja jotkut etsivät uutta elämää. Joillakin ei huumori ole samalla taajuudella tai temperamentti. Joku ei kerro asioistaan mitään koska pelkää niin paljon juoruja ja arvostelua, vaikka toinen olisi kiltihkö. Osa ei kestä toisen matkakuvia somessa ja maaseutusaunaa, koska ei itsellä ole koskaan. Lapseton ei jaksa lapsia omaavaa. Alleginen ei vieraile kissakodissa. Meluherkkä ei jaksa rokkityyppiä. Joku ei jaksa uskontoa hokevaa kaveria ja joku toinen innostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä on vaan osunut kohdalle itsekkäitä ja huonoja "ystäviä". Ei sen kummempaa. Kohtele sinä häntä paremmin. :)
Mietin, että kirjoitatkohan minusta. Vastaan niin kuvaustasi ystävästäsi. Voi kun voisit luottaa häneen ja korjata hylkäyksiä. Hyväksyä myös ne hetket kun hänellä on vaikeaa. Olla se, jolle hän kelpaa, vihdoin.
Sellaista ystävää minä toivon, monien huonojen kokemusten jälkeen. Hyvä ystävä olen hylkääjilleni ollut, mutta aina riittämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja puolisoni ollaan molemmat tälläisiä hylkiöitä. Meillä molemmilla on ollut todella vaikea lapsuus ja on opittu pärjäämään olemalla kilttejä ja kunnollisia ja sivuroolissa. Molemmat olemme aina olleet valmiita auttamaan perheenjäseniä ja ystäviä, mutta vastakaikuja ei tule kummallekkaan. Kun hyöty on meistä saatu irti, niin mitään ei enää kuulu. Uskon, että olemuksesta huomaa rankan elämän ja kiltteyden, jonka vuoksi ne väärät ihmiset pyörivät ympärillä kuin hyeenat. En ole osannut muuttaa olemustani, vaikka olen tietoisesti yrittänyt.
Arvosta ystävääsi. Tuollaiset aiemmat kokemukset voivat jättää syvätkin arvet ja ison epävarmuuden. Osoita ystävällesi, että olet hänen kanssaan ja tuet myös häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on katkennut useita "ystäväsuhteita'. Nuorempana kavereilla oli jokin syy olla kavereitani. Yksi pönkitti itsetuntoaan avullani, kun baareissa hän loisti rinnallani ja sai miesten huomion. Arvaa mitä kävi kun kerran mies tulikin minulle juttelemaan. Kaverini juorusi kertomani eteenpäin ja siellä oli mustasukkainen jännä kaveri diagnosoinut minut narsistiksi. Siihen päättyi se "ystävyys".
Ei se että hylkää ystäviään tai kavereitaan osoita että ihminen olisi niin fiksu että tunnistaa narskut ja muut. Yleensä ihmiset valikoivat ystävät ja kaverit palvelemaan omia tarpeitaan. Kun tarve lakkaa niin ystävyys loppuu.
Kaikkein vaikein oli lopettaa ystävyys ihmisen kanssa jonka tunsin melkein 20 vuotta. Piti hyväksyä se, että muutimme eri kaupunkeihin ja elimme täysin erilaista elämää. En enää ehtinyt perehtyä hänen kilometrin mittaisiin kirjeisiin kun kamppailin yksinhuoltajana ja vaativassa työssä. Hän varmaankin koki etten enää ymmärtänyt häntä ja tukenut häntä ystävänä.
Kaikenlaista sattuu elämässä. Se että moni ystävyys on katkennut elämän varrella alkaa olla uusi normi. Ihmiset kuten tavarat olemme käyttöesineitä.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja puolisoni ollaan molemmat tälläisiä hylkiöitä. Meillä molemmilla on ollut todella vaikea lapsuus ja on opittu pärjäämään olemalla kilttejä ja kunnollisia ja sivuroolissa. Molemmat olemme aina olleet valmiita auttamaan perheenjäseniä ja ystäviä, mutta vastakaikuja ei tule kummallekkaan. Kun hyöty on meistä saatu irti, niin mitään ei enää kuulu. Uskon, että olemuksesta huomaa rankan elämän ja kiltteyden, jonka vuoksi ne väärät ihmiset pyörivät ympärillä kuin hyeenat. En ole osannut muuttaa olemustani, vaikka olen tietoisesti yrittänyt.
Meilläkin oli sama tilanne.Sitten muut tulivat vain entistä röyhkeimmiksi ja suorastaan ilkeiksi.Nyt on etäisyyttä eikä enää mielipahaa,vaikka sosiaalinen elämä kutistuikin.
Ei sinun tarvitse hirveästi miettiä miksi ne ystävyyssuhteet on tavanneet kariutua. Tiedät sitten kun tiedät.
Itselläni kuului hetken aikaan tuttavapiiriin tällainen ns. hylkiö. Päällepäin hyvin herttainen, mutta myös ihan uskomattoman herkkänahkainen ja kykenemätön tunnereaktioiden regulointiin. Loukkaantui jos joku sanavalinta oli hänen mielestään väärä, jos ilmoitin etukäteen olevani 10 min myöhässä sovitusta tapaamisesta koska töistä lähtö viivästyi, jos olin hänen kanssaan eri mieltä jostain, jos en pystynyt vastaamaan puhelimeen heti jne. Taustalla hänellä masennusta ja muuta. Sääli sinänsä, mutta kun pahoittelu ei riittänyt, eikä se että kertoi ettei tarkoittanut mitään pahaa, vaan joka loukkaantumisesta olisi pitänyt vetää päivien show, niin päätin etten jaksa olla toisen ihmisen terapiakeskus.
Vierailija kirjoitti:
Kenties hän on tylsä, paikallaan oleva ja ilman mitään uutta annettavaa. Ihmiset kun haluavat mennä eteenpäin ja kokea mielenkiintoisia asioita.
Niin julmalta kuin kommenttisi äkkiseltään vaikuttaa, nykyihmisen kärsimättömyys etsiessään "kokemuksia", vaikutteita jne jne jne on netin jne kehittämää. Tavallinen ihminen, jolla sisäinen minä on vain arkinen, ja mietteliäs jne ei riitä. Ei se sen kummempaa tarvitse olla. Itsekyys ajaa ihmisiä etsimään: mitä voin "hyötyä", kokea, saada jne. Yksinäisyyden tunne kaikkialla lisääntyy, kun pitää olla jotain "tajunnan räjäyttävää" saatavilla koko ajan.
Yksinäisyys lisääntyy ihmisen vanhentuessa. Siksi ns. sukupolvien välinen "kuilu" saisi hiukan höllätä. Kaikilla on annettavaa kaikille, jos vain asennoidumme kunnioittavasti toisiimme.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys lisääntyy ihmisen vanhentuessa. Siksi ns. sukupolvien välinen "kuilu" saisi hiukan höllätä. Kaikilla on annettavaa kaikille, jos vain asennoidumme kunnioittavasti toisiimme.
Kaunis ajatus, mutta jo tuolla ylempänä kerrottiin, että tylsät ihmiset ulkoistetaan elämästä; halutaan kokemuksia, eteenpäinmenoa ja säpinää. Jos joku on varmaa niin se, että vanhetessa nämä yhä lisääntyvästi ovat uupuvia ominaisuuksia. Eikä kukaan halua olla ystävänä kenenkään hyväntekeväisyyskohde niin, että juuri hänen kohdallaan joustetaan maireasti hyväntekijänä koska sairaus/vanhuus/tms. Ikävä yhtälö pilallisessa nykyajassa.
Ystävälläsi ollut epävakaa? Epävakaseen persoonallisuushäiriöön ei kuulu mania. Se kuulu kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.
Eli todella hienosti olet kuunnellut "ystäväsi" kertomaa tämän sairaudesta. Nolottaa puolestasi.