Lue keskustelun säännöt.
Ihminen on tullut monesti ystäviensä hylkäämäksi - mistä tässä on kyse?
02.11.2024 |
Olen tuntenut tämän ystävän nyt pari vuotta. Ystävä avautui, että elämänsä aikana hän on tullut jonkun ystävänsä hylkäämäksi monta kertaa. Tätä on kuulemma sattunut niin nuorena kuin aikuisenakin. Nuorena hänet jätettiin kaveriporukasta ulkopuolelle. 20-30 v iässä useampikin ihminen on lopettanut tähän ystävään yhteydenpidon, osa vain lakkasi ottamasta yhteyttä/vastaamasta yhteydenottoihin. Osa taas on ihan suoraan sanonut, että ei halua olla tämän ystäväni kanssa tekemisissä, kun hänellä on ollut vaikea aika elämässään. Ystäväni on ottanut nämä hylkäämiskokemukset raskaasti ja miettii, miksi ei ole kelvannut toisille.
Mietin, mistä ihmeestä tässä voi olla kyse? Ystäväni on näiden parin vuoden aikana vaikuttanut mitä ihanimmalta ihmiseltä. Hän on luonteeltaan melko introvertti, mutta kuitenkin avoin. Ystävä on huomaavainen, kyselee kuulumisia ja kuuntelee, on empaattinen, ystävällinen ja ainakin minun mielestäni hauska. Hän on juuri sellainen ihminen, joka soittaa kysyäkseen, miten voin, jos minulla on ollut joku tärkeä tilanne/olen sairaana tms. En vaan käsitä, miten tällaisen ystävän kanssa jotkut eivät haluaisi olla. Hämmennyin, kun hän kertoi, että on tällaisten hylkäämiskokemusten takia ollut aikuisena pitkiäkin aikoja ihan yksin.
Mitä minä en nyt ymmärrä tässä kuviossa? Miten ihmiset eivät halua olla ystäväni kanssa ystäviä? Vai onko ystävässäni joku puoli, jota en tajua?
Kommentit (64)
Omia huonoja puolia ystävänä ei helposti tunnista. Ihmetellään, miksi ystävyyssuhteet kariutuvat ja tulee hylätyksi. Itselleni kävi aikoinaan useamman kerran niin. Rupesin muiden moittimisen sijaan miettimään omaa itseäni. Rohkaisin mieleni ja kysyin läheiseltä työkaveriltani että mikä minussa on sellaista joka voi aiheuttaa hylkäämisen. Hän ei ensin halunnut vastata mutta pyysin ja sanoin että en loukkaannu. En kykene muutokseen jos en tiedä. Hän sanoi että annan itsestäni ylimielisen vaikutelman ja tuon liiaksi esiin omaa ulkonäköäni. Voin sanoa että hämmästyin mutta rupesin todella miettimään tapaani käyttäytyä ja puhua. Ole yrittänyt todella pohtia asioita ja korjata käytöstäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostava avaus siksi, että Ap kysyy asiaa ystäväänsä liittyen eikä itseensä ja siksi, että ystävyyttä on takana kuitenkin jo kaksi vuotta. Kahdessa vuodessa ehtii näkemään ihmisestä jo niitä vähemmänkin mairittelevia piirteitä. Toisaalta, pakko myöntää, että omalla kohdalla on tapahtunut kipeitä "ystäväeroja" vielä paljon pidemmänkin tuntemisen jälkeen. Nuorempana kävi niin, että minä halusin jatkaa matkustelevaista elämää kun ennen mukana olleet kaverit halusivat jo rauhoittua. Myöhemmin on käynyt niin, että perheellistyneistä kavereista on tullut omaperhekeskeisiä ja oletuksena on, että minä tuen aina ja joka tilanteessa. Minulla ei saisi olla mitään omia tarpeita, koska vain äidit ja isät tietävät tästä elämästä jotain ja ovat oikeutettua ystäviensä henkiseen tukeen.
Toivon kuitenkin, että Ap:n kohdalla kaikki jatkuu hyvin. Ainakaan omassa elinpiirissäni ei ole liiaksi kuvaamasi kaltaisia ihmisiä, jotka jaksavat olla kiinnostuneita minun kuulumisistani, muistaisivat mitä olen kertonut ja vielä kyselisivät perään.
Mä pitäisi tuota varoitusmerkkinä. Jos ei yhtään näe itsessään mitään vikaa, paitsi "olen vain liian kiltti ja hyvä, välitän liikaa muista" niin juokse.
Itse tunnet toki ystäväsi parhaiten, mutta asioissa on aina se toinenkin puoli.
Itselläni on ollut tuollaisia "ylikilttejä" elämässäni, ja ovat monesti todella rasittavan takertuva, naiiveja ja avuttomia.