Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli fyysisesti raskain suoritus mitä jouduit armeijassa tekemään?
01.11.2024 |
Aliupseerikoulun "hajotusmarssi", joka alkoi heti ensimmäisenä yönä AuKissa. Tavaroita oli pakattu klo 24 saakka ja viimein päästiin nukkumaan. Herätys klo 03, sitten marssittiin 30 kilon täyspakkauksissa 50 kilometriä keskellä korpea ilman unta. Välissä tehtävärasteja. Voi sanoa että väsytti sen jälkeen ja jalat oli paskana. Tämä jäi eniten mieleen, vaikka muitakin oli.
Kun tulimme marssilta, meidät toivotettiin tervetulleiksi aliupseerikouluun ja sitten mentiinkin oppitunnille.
Kommentit (91)
Aliupseerikoulussa oli muutama kertaa raskaita marsseja, yleensä paluu jalan viikon metsäleiriltä. Valmiiksi vähän väsyneenä kannettiin kaikki ryhmä- ja joukkuekalusto omien täpöjen lisäksi niskassa. Teltat, telamiinat, singot, kamiinat, kaikki mahdollinen roju. Näillä marsseilla yksi jos toinenkin uupui perinpohjin ja tietty sitten kannettavaa jaettiin uudelleen parempivoimaisille. Lopputuloksena ihan joka iikka oli täysin sipissä. Oli tavallaan huvittavaa yrittää kavuta voimattomana ylämäkeen raskaan kantamuksen kanssa kun jalka ei enää noussut, niin että eteneminen tapahtui kolmen sentin pituisin askelin.
Toisenlainen rankkuus oli ryhmätaitokilpailu, joka kesti pari vuorokautta. Matkaa oli parisenkymmentä kilometria ainakin ja välissä erilaisia tehtäviä, mm. yösuunnistus ja tehtävärasteja. Lopussa vielä ampumakilpailu. Ne, kenen ase vielä ei ollut täynnä savea tai suovettä, eivät yleensä ottaen enää osuneet edes tauluun. Se skaba uuvutti pitkällä kestolla ja henkisellä rasituksellakin aika paljon, mutta ei vetänyt kuitenkaan kroppaa niin sippiin kuinnedellä mainitut. Porukalla alkoi loppuvaiheessa mentaalinen kestävyys pettää. Jokunen luovutti ja toiset eivät enää oikein jaksaneet keskittyä tai osanneet toimia ja tosiaan esim. ampumisessa oli valtaosalla isoja ongelmia.
Hauskoja muistoja ja opetti paljon omista rajoista. Sekä siitä että joskus ne tulee vastaan mutta myös niin että aika paljon pystyy tekemään ennen kuin ne tulee vastaan. Ei tuollaisia viitsisi vapaaehtoisesti omassa elämässä ikinä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vejin minä kuupperin testissä kahta vääpelijä pulkassa ja kahareksaa telamiinaa kannoin siinä samalla.
Vierailija kirjoitti:
130 kilometrin pyörämarssi tst-varustuksessa otti perseelle. Kainuussa on nimittäin isoja ja jyrkkiä mäkiä.
Oli niitä Lapissakin kun kolme päivää väännettiin ja jotain 200 km tais mennä rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan se, kun nostin sellaisen painavan laatikon tai piti hiihtää ampumaradalle. =)
67 kilometrin marssi (tst-varustus) Santahaminasta Östersundomiin ja takaisin. En muista monta taukoa oli, mutta lyhyitä ne oli.
Komppaniasta n. 10 suoriutui keskeyttämättä ja olin ihmeekseni yksi heistä, koska en ollut lähellekään kovakuntoisempia kavereita yksikössä. Suuri keskeytymisprosentti johtui siitä, että oltiin tavallisia jääkäreitä, eikä mitään erikoisjamppoja.
Kyseessä 90-luvun puolivälin intti, silloisessa Uudenmaan jääkäripataljoonassa, missä komentajana Erkki Nordberg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
85 km pyörällä. Mäkistä reittiä paljon. Täyspakkaus mukana. Olin niin väsynyt että makasin puoli tuntia komppanian takapihalla. Onneksi oli sentään viitisen muutakin jotka väsähtivät täysin.
Vemppasin kaksi pitkää marssia RUK:issa. Toiseen en lähtenyt joukkueen vaivoiksi, kun jalka oli jo valmiiksi kipeä, ja toisen aikana olin veksissä kuumeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti raskain kokemus oli se, että olin onnistunut koko intin ajan välttelemään suksiin koskemisen. Eikö sitten viimeisénä viikonloppuna, kun piti lähteä hakemaan siviilit, ollut hiihtolenkki lauantai-aamuna. Kova kuume. Sain valita, että hiihdäkö ja lähdet hakemaan siviilikuteet vai otatko vapautuksen palvelusta etkä lähde siviilikuteita hakemaan. Kävin hiihtämässä kiväärivarustuksessa kympin. Kyllä v****ti.
Tää oli Lapissa lumisena talvena jossa sukset tuli tutuiksi yleensä viestimiehillekin.
Missä se ne siviilikamat sitten oli? Meillä ne tuotiin mukana viimesiltä lomilta ja säilytettiin omassa kaapissa.
No se oli se viimeinen loma jolla ne siviilit piti hakea kotoa. Eli hiihdin kuumeisena ja lähdin hakemaan siviilikuteet. Mutta tavoite selvitä intistä hiihtämättä ei toteutunut. Ja sekös otti päähän.
Henkisesti vähä-älyisyys teki tiukkaa. Suomen suuri tasa-arvo ongelma. Armeija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EIhän siinä mitää jos on aikaa. Tuohon 50 km marssiinkin mennyt varmaan kolme tai neljä päivää. Mikäs siinä kun pistää jalkaa toisen eteen. Eipä itellä ollut mitään intissä, missä kestävyys olisi ollut todella koetuksella. Sen sijaan 9,35 tonnin 155 K83:n pyörittely maastossa oli aika haastavaa, kun ei olut hirveästi tullut voimaa treenattua siihen mennessä.
155ttä ei tullut kokeiltua. Olihan niitä jo käytössä, mutta siihen ei tullut koulutusta meidän saapumisryhmälle. Mutta 122H63 oli siitä veikeä, että sitä oikeasti pystyikin siirtelemään tykkiryhmän voimin, kun se on alta neljä tonnia painava. Joten sillä tehty tykkijumppa oli kyllä ihan reipashenkistä hommaa sekin.
Raskainta oli varmaan kuitenkin pitkät marssit, ne kävivät kaikille ruumiinosille ja päälle. Erityisesti jos oli valvottuja öitä takana.
Vierailija kirjoitti:
Rovajärven kuukauden ampumataleiri kesähelteillä.
Rovajärven elokuu, kun ensin on satanut muutaman päivän, sitten tulee kylmä pohjoistuuli Olisin kyllä ottanut helteen sen tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme yötä valvomista yhden tunnin unilla tuona koko aikana. Hallusinoin rankasti viimeisenä yönä.
Vierailija kirjoitti:
Aliupseerikoulussa oli muutama kertaa raskaita marsseja, yleensä paluu jalan viikon metsäleiriltä. Valmiiksi vähän väsyneenä kannettiin kaikki ryhmä- ja joukkuekalusto omien täpöjen lisäksi niskassa. Teltat, telamiinat, singot, kamiinat, kaikki mahdollinen roju. Näillä marsseilla yksi jos toinenkin uupui perinpohjin ja tietty sitten kannettavaa jaettiin uudelleen parempivoimaisille. Lopputuloksena ihan joka iikka oli täysin sipissä. Oli tavallaan huvittavaa yrittää kavuta voimattomana ylämäkeen raskaan kantamuksen kanssa kun jalka ei enää noussut, niin että eteneminen tapahtui kolmen sentin pituisin askelin.
Toisenlainen rankkuus oli ryhmätaitokilpailu, joka kesti pari vuorokautta. Matkaa oli parisenkymmentä kilometria ainakin ja välissä erilaisia tehtäviä, mm. yösuunnistus ja tehtävärasteja. Lopussa vielä ampumakilpailu. Ne, kenen ase vielä ei ollut täynnä savea tai suovettä, eivät yleensä ottaen enää osuneet edes tauluun. Se skaba
Olitte ilmeisesti vielä huonokuntoisia kun noin väsytti? En muuta selitystä keksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rovajärven kuukauden ampumataleiri kesähelteillä.
Kivaahan Rovajärvellä oli. Paljon siellä olin, mutta tosin vain maksimissaan 2 viikkoa putkeen. Kivahan se oli tykillä ja raketinheittimellä ammustkella mihin sattuu. Koskaanhan ei nähnyt mihin ampuiu, tulenjohto saattoi kertoa jotain jos meni pieleen.
TjAU:na kyllä laskettiin koordinaatit tarkkaan Nenosen opeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rovajärven kuukauden ampumataleiri kesähelteillä.
Rovajärven elokuu, kun ensin on satanut muutaman päivän, sitten tulee kylmä pohjoistuuli Olisin kyllä ottanut helteen sen tilalle.
Olisitte pukeutuneet oikein? Eikö ollut mitään puhetta että vaatetta päälle sään mukaan? Meillä se opeteltiin ensin.
Pahkajärvellä ei kyllä halkokuormakaan lämmittänyt tarpeeksi vaan pää jäätyi teltan maalattiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rovajärven kuukauden ampumataleiri kesähelteillä.
Rovajärven elokuu, kun ensin on satanut muutaman päivän, sitten tulee kylmä pohjoistuuli Olisin kyllä ottanut helteen sen tilalle.
Olisitte pukeutuneet oikein? Eikö ollut mitään puhetta että vaatetta päälle sään mukaan? Meillä se opeteltiin ensin.
Onpa taas ihme kommentteja. Itse pärjään lapissa mutta kyllä esim. Haminan kevät oli ihan karmea. Tuuli ja satoi vaakatasossa koko kevään, metsä oli ihan jääkaljamaa. Siinä sai olla melkoinen fakiiri, että tiesi millainen sää on leirillä 2 viikkoa eteenpäon
t.Rva res vänrikki
Kyllä täällä kommentoi jokunen intin käynyt nainenkin. Ei se nyt niin harvinaista ole.