Minkä ikäisenä ostit ensimmäisen omakotitalosi?

Rakensimme 1. kun olin 37v. Nyt 64v ja asumme 3. itselle suunnitellussa ja rakennetussa. 

Ok-talo 26-vuotiaana, juuri ennen kun saatiin esikoinen.

Mieheni oli 29 kun rakensi meidän omakotitalon, samalla oli kaksi pientä lasta hoidettavana sekä molemmilla päivätyöt😅 Sen jälkeen ostettu erinäisiä kiinteistöjä tasaisen väliajoin.

31 vuotiaana ostin ensimmäisen ja viimeisen talon. Enään en halua omaa taloa. Jos haluisin niin ostaisin.

Ostin ekan omakotitaloni 830 000 markalla 24-vuotiaana. Talo oli 4 vuotta vanha. Sijainti Pirkkalassa hyvällä alueella, omalla tontilla, piha laitettu suunnittelijan suunnitelman mukaan, kahden auton talli ja talo itsessään kiva perustalo 5h+k. Voitte kuvitella, kuinka nykyään ajateltuna noinkin uusi talo ja hinta noin 140 000 Euroa tuntuu "puoli-ilmaiselta". Tästä siis jokunen vuosi. Palataan sinne vuosituhannen vaihteeseen. Palkka silloin oli 2500 Euroa/kk työssä, jossa nykyään saisi 3500, joten kyllä se suhteessa oli paljon halvempi kuin vastaava setti maksaisi nykyään.

Valitettavasti jouduimme myymään talon mukavalla voitolla, kun tuli ero. Sittemmin ostin seuraavan talon Tampereen puolelta nykyisen siipan kanssa. Se maksoikin enemmän. Koen kuitenkin, että olen hyötynyt tästä hintojen noususta aika hyvin. Olen asunut tosi hyvin koko aikuisikäni omistusasunnoissa ja suurimmillaan asuntolaina on ollut 140 000 Euroa. Nyt olen velaton. Sääliksi käy nuoria. Eihän nykyään saa 200 000 Eurolla oikein mitään. Käytännössä kunnon perheasunto, uudehko, on 400 000 Euroa ja silti palkat ei todellakaan ole lähes kolminkertaistuneet. Olen onnekasta ikäluokkaa. Vielä onnekkaampia oli hieman vanhemmat, jos saivat lama-aikana töitä ja pääsivät asunntomarkkinoille silloin. Vajaat 10 vuotta vanhempi työkaveri osti aikanaan kolmion Tampereen keskustasta 40 000 Eurolla. 

Olisipa itselläkin varaa. Meiltä löytyy jo kaksi naperoakin. Ollaan 16-vuotiaita ja koulut on jo viime keväänä käyty, nyt iltatähti haaveissa. Ja tietysti se omakotitalo!!!

Vierailija kirjoitti:

Pistää silmään miten moni osti jo parikymppisenä. Oletan, että kyseessä on maaseutukaupunkien ja -taajamien omakotitalot. Itse ostin 42-vuotiaana. Talon käypä arvo on reilu 900 000 euroa.

Turusta ostimme ekan mieheni kanssa talon, ihan omilla säästöillä + pankkilainalla. Olin 26 v. Minä jopa maksoin enemmän omistani, kun myin Orionin osakkeeni pois talon ostoa varten.

Suuremmissa kaupungeissa ei oikein onnistu ostaa omakotitaloa.

Jostain takahikiästähän niitä saisi kolme sillä hintaa mitä maksoin rivitaloneliöstäni.

Olin 28v. ja odotin toista lastani. Nyt jo velaton talo ja teini-ikäiset lapset.

Olimme 69v kun ostimme puolisoni kanssa omakotitalon.

Enpä luultavasti koskaan tule ostamaan. Olen laskelmoinut sen niin huonoksi sijoitukseksi. Unelma omakotitalosta voi olla hieman harhainen, jos ei tiedosta työn määrää ja rahan menoa. Pienempi paha yhtiömuodossa mahdollisesti ärsyttävät naapurit kunhan osaa olla vaan välittämättä niistä. Toki omakotitalossa voi myös olla kuinka kajahtaneet naapurit tahansa ja sitä ei siinä kohtaa pensasaita mitätöi

44-vuotiaana ostimme 1,2 miljoonan euron omakotitalon juuri ennen esikoisen syntymää.

Kolmekymppisiä oltiin ja silloin hintataso oli vielä kohtuullinen.

Vähän huijasin eli me rakensimme omakotitalon, kun valmistuin yliopistosta, olin ensimmäisessä työpaikassa ja olin 25v. Kun talo oli valmis, olin raskaana eli vauva syntyi uuteen taloon. Samassa talossa asumme vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistää silmään miten moni osti jo parikymppisenä. Oletan, että kyseessä on maaseutukaupunkien ja -taajamien omakotitalot. Itse ostin 42-vuotiaana. Talon käypä arvo on reilu 900 000 euroa.

 

Ei välttämättä. Minä ostin yhdessä mieheni kanssa omakotitalon pääkaupunkiseudulta, kun minä olin 25 ja mieheni 30. Olin valmistunut DI:ksi reilu vuosi aikaisemmin, joten kummallakin oli kohtuullinen palkka.

Sama tilanne meillä. Olihan se iso velka, mutta kertaakaan ei tarvinnut anoa lyhennysvapaata. 

Olin 27, kun syliin tipahti perintö ja sen myötä eka omistusomakotitalo Vantaan Tikkurilassa.

En siltikään ymmärrä tuota ok-talo/kerrostalo paremmuuskisaa, koska mielestäni jokainen saa ja voi valita juuri sellaisen asumismuodon kuin talous antaa myöten ja mikä itselle parhaalta tuntuu.

Nyt asun kerrostalossa, joka on keskellä omaa isoa puistotonttia palvelujen vieressä. En vaihtaisi takaisin omakotitaloon, joka on ikuinen työmaa ja rahareikä. Tässä sentään joku muu suunnittelee ja toteuttaa pakolliset remontit ja itse saan olla kuin ellun kana. Myöskin helppo ja turvallinen jättää asunto tyhjäksi kun lähden reissuun. On hyvät naapurit jotka vahtivat, ettei kämppään änkeä murtomiehiä. Omakotitaloonhan pääsee aina sisälle jos haluaa, mutta kerrostalon yläkerroksiin ei varsinkin kun ulko-ovet ovat aina lukossa ja käytössä turvalukitusjärjestelmä, eli rapussa ei liiku ulkopuolisia.

Korkealla on vähemmän ötököitä kuin maan tasalla. Ja vähemmän murtoja.

Ihan Pirkanmaalta Tampereen kehyskunnasta olen ostanut omakotitalon 28-vuotiaana. Sitä ennen olin valmistunut korkeakoulusta ja päässyt heti töihin, samoin mieheni. Mikäs siinä on ostellessa, lainaakin saatiin heti ja nollakorkojen aikaan maksettiin poies. Nykyään ollaan sitten velattomia nelikymppisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistää silmään miten moni osti jo parikymppisenä. Oletan, että kyseessä on maaseutukaupunkien ja -taajamien omakotitalot. Itse ostin 42-vuotiaana. Talon käypä arvo on reilu 900 000 euroa.

 

No ei välttämättä. Mieheni oli hieman minua vanhempi, ja sain omilta vanhemmiltani lahjaksi rahaa. Lisäksi valmistuin yliopistosta neljässä vuodessa, eli aika nuoresta oli kuitenkin myös hyvä palkka juossut. 

Ei tuo kerro mitään siitä minkä ikäisenä palkka juoksee.

-ohis

No siis 19+4 on 23. Siitä asti olen saanut koulutukseni mukaista palkkaa. Ja koska vanhemmilta oli tullut omaisuutta, ei minulla ollut vaikeuksia ostaa yhdessä mieheni kanssa taloa. 

Täällä ajatellaan, ettei kenelläkään (nuorella) ihmisellä ole hyvää palkkaa eikä omaisuutta pk-seudulla - siitäkin huolimatta, että on yleistä tietoa, että pk-seudulla on eniten varakkaita ihmisiä. Itsekin valmistuin ennätysajassa yliopistosta ja meillä molemmilla oli omaisuutta eli vakuuksia. Ei mitään ongelmia saada lainaa ja maksaa se takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Olin 27, kun syliin tipahti perintö ja sen myötä eka omistusomakotitalo Vantaan Tikkurilassa.

En siltikään ymmärrä tuota ok-talo/kerrostalo paremmuuskisaa, koska mielestäni jokainen saa ja voi valita juuri sellaisen asumismuodon kuin talous antaa myöten ja mikä itselle parhaalta tuntuu.

Nyt asun kerrostalossa, joka on keskellä omaa isoa puistotonttia palvelujen vieressä. En vaihtaisi takaisin omakotitaloon, joka on ikuinen työmaa ja rahareikä. Tässä sentään joku muu suunnittelee ja toteuttaa pakolliset remontit ja itse saan olla kuin ellun kana. Myöskin helppo ja turvallinen jättää asunto tyhjäksi kun lähden reissuun. On hyvät naapurit jotka vahtivat, ettei kämppään änkeä murtomiehiä. Omakotitaloonhan pääsee aina sisälle jos haluaa, mutta kerrostalon yläkerroksiin ei varsinkin kun ulko-ovet ovat aina lukossa ja käytössä turvalukitusjärjestelmä, eli rapussa ei liiku ulkopuolisia.

Oliko tässä jokin paremmuuskisa meneillään? Vastasin, mutta en kokenut niin. Ok-talo on kiva, jos on iso tontti ja omaa rauhaa, muuten kerrostalo on minusta parempi riippuen asuinalueesta. Itselläni ollut koko ajan oma kerrostaloasunto kakkosasuntona, itse rakennettu ok-talo sitten varsinaisena perheen kotina enkä ajatellut, että tässä olisi kyse siitä kumpi on parempi. Keskustelu tuo kyllä esille varallisuuserot, sillä sinkun, joka aloittaa omaisuuden keräämisen alusta, omasta asunnosta, on vaikeampi saada lainaa kivaan asuntoon kuin kahden palkansaajan, joilla mahdollisesti on jo omaisuutta, vaikka olisivat alle kolmekymppisiä. Osa ei lainkaan hahmota, että sellaisia olisikaan. Kuitenkin useimmat lääkärit ja muut hyvätuloiset ihmiset ovat ensimmäisessä työssään alle kolmekymppisenä. Omakin tytär oli jo alle kolmekymppisenä parhaiten ansaitsevassa kymmenyksessä.