Lue keskustelun säännöt.
Vihaan olla vanhempi!
01.11.2024 |
.. koska jatkuvasti saa kuulla, miten toimimme lapsen (taaperon) kanssa väärin ja kuinka lapsemme rauhallinen perusluonnekin on väärin. Milloin lapsi nukkuu liian monet päiväunet, milloin väärään aikaan ja väärässä paikassa, aina on väärin puettu, aina on väärä hetki ottaa syliin, aina väärin syöty. Päiväkodissa sitä vasta kuuleekin, miten vääränlainen luonne lapsella on sinne, kun on kiltti ja viihtyy yksinkin rakennellen eikä säntää seiniä pitkin kiljuen, mutta kyllä pahimmat arvostelijat ovat silti muut äidit, jotka ei näe juuri meidän arkeamme vaan peilaa kaiken oman elämänsä kautta. Eipä sillä, varmaan se meidän arkikin on vääränlainen, kun se sujuu kiukuttelematta hyvällä temmolla.
En ole mielestäni herkkä negatiivisellekaan palautteelle jos se on oikeutettua, mutta ei todellakaan tule meille toista lasta, koska tää jatkuva arvostelu joka suunnasta saa meidät vanhemmat tuntemaan itsemme ihan epäkelvoiksi vanhemmiksi ja ennen kaikkea surulliseksi lapsemme puolestakin, koska hänkin on niin vääränlainen.
Muita jotka kokee vastaavaa?
Kommentit (46)
Ai et ole herkkänahkainen? Jätät kuitenkin toisten sanomisten takia toisen lapsen tekemättä? Mitä vi tun väliä mitä muut sanovat? Puolusta itseäsi! Sinulla on tyytyväinen lapsi ja arki sujuu. Ja jos nukkuu yöllä hyvin, niin nukkukoot vaikka kuudet päikkärit. Muita vaan vituttaa, kun ovat kateellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä äitien arvostelu Suomessa on ihan henkistä väkivaltaa ja sitä tekevät toiset äidit toisilleen. Pahimpia ovat omalla kohdallani olleet äidit, joilla on samanikäiset lapset suunnilleen tai sitten ne äidit, jotka ovat jo hedelmällisen iän ylittäneet. Ikäänkuin he eivät hyväksyisi nuorempien äitien äitiyttä ollenkaan. Itse en ollut vauvojani vielä vatsasta ulos saanut, kun jo moittiminen alkoi. Toinen lapsista syntyi lähes 42 viikkoisena. Päiviteltiin, että kyllä nyt menee raskaus liian pitkäksi. Vaikka ei oltu missään vaiheessa edes yliajalla. Toinen lapsi syntyi 39 viikkoisena. Vauvasta puhuttiin kuin keskosena. Oltiin tyytyväisiä, että painoi yli 3 kiloa, kun minä noin aikaisin synnytin. Arvostelijoiden vauvat ja muiden vauvat syntyneet kaikki kuulemma täsmälleen 40 viikkoisena. Nyt naurattaa, mutta silloin ärsytti.
Juuri tällaista kommentointia ja arvostelua kuulee tuon tuosta! Omakin raskaus meni yliajalle ja kaikki oman elämänsä täydelliset alkoivat päivittelemään asiaa, voi voi sitä ja tätä, ihan kun asialle jotain voisin. Lapsi oli syntyessn 3,5kg ja kommentoitiin, että AI NOIN ISO?! Sain myöhemminkin jatkuvasti kuulla siitä, miten en osannut imettää oikein, tai kun lapsi ei vielä tavannut vuosikkaana, tai kun meillä kotihoidossa nukuttiin kahdet päikkärit edelleen 2-vuotiaana ja vieläpä pinnasängyssä, mutta kun lapsi ei osoittanut halua kiipeillä sängystä pois eikä oikeasti jaksanut valvoa päivää yksillä päiväunilla ennen kuin oli valmis sitten vähän reilu kaks veenä. Tämä oli ihan kauhistus, "ei MEILLÄ tai MEILLÄ kyllä näin --" alkoi se oma ylistys ja toisten halveeraaminen.
Vierailija kirjoitti:
Ap on sekaisin kuin seinäkello. Lapsi parka.
Millä perusteella?
Sä otat kaiken sanomisen negatiivisena ja arvosteluna. Relaa vähän.
Kyllä aina ihmisten ilmoille meno vaatii henkistä jaksamista. En tiedä miksi ihmiset ei voi keskittyä Omiin asioihinsa. Kaikella ystävällisyydellä, varsinkaan pahantuulisia kommentteja ei kukaan oikein kaipaisi.
Otimme omamme kotihoitoon. Viimeisenä päivänä ihmettelivät, miksi. En viitsinyt vastata. Nyt pitää sitten nähdä enemmän vaivaa lapsen sosiaalisten suhteiden eteen.