Miten sinä ottaisit tällaisen: saat viestin äidiltäsi, että olihan autosi lämmityksessä, ulkona on pakkasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka itse vastasin, että ilahtuisin, niin ymmärrän tuon ap:n myöhemmän kommentin kuitenkin. Varmasti on niin, että joku sopiva välimaasto tuossakin asiassa on olemassa. Usein vaan taitaa olla niin, että ne, joilla vanhempaa ei kiinnosta omat tekemiset mitenkään, olisivat varsin iloisia vaikka "holhoamisesta" ja ne, jotka ovat siihen tottuneet, pitävät ärsyttävänä.

Mutta joo; itsellä kun on raskasta tai vastaavasti iloa ja yrittää saada jotain tukea äidiltä, ohitetaan se mun asia yhdellä lauseella ja siinä se. Ja itse poden huonoa omaatuntoa, jos en joskus haluaisi vastata puhelimeen, kun tiedän, että taas tulee yksityiskohtainen kertomus jostain lääkärikäynnistä (muuten ei soita).

Rehellissyden nimissä, olen toki miettinyt että voin joskus vielä kaivata näitä. Nyt vaan meni kuppi nurin :D Ehkä pitää yrittää vaikka peukuttaa jatkossa ja yrittää jotenkin o

Mun äitini on myös sellainen että laittaa viestejä että olethan päässyt turvallisesti kotiin, muistathan ottaa sateenvarjon täällä sataa, laitathan kunnolla päälle kun ulkona on nyt niin kylmä. Välillä en yhtään jaksaisi hössötystä mutta laitan kuitenkin peukun tai lyhyen vastauksen fiiliksen mukaan, enkä jaksa riidellä, koska tiedän että joskus ehkä aika piankin tulee aika kun tuollaisia viestejä ei enää kukaan minulle lähettele ja tulen kaipaamaan niitä.

Kyllä minä kieltämättä vähän ärsyynnyn sellaisesta. Sehän kertoo, ettei äiti luota eikä usko minun selviävän tästä elämästä. Se syö itseluottamusta ja motivaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttäisi. Ehkä siksi, että äiti on ollut lapsuudessani ylihuolehtivainen, mutta samaan aikaan pakottanut elämään lapsuudessa arvaamattomassa ympäristössä (jossa mm.  alkoholismia, vakavia mielenterveysongelmia). Äiti usein tukeutui ja kaatoi omia ongelmiaan niskaani lapsuudessa ja oli kyvytön hoitamaan ongelmia mitä kohdattiin.  Mihinkään ei koskaan todellisuudessa  kannustanut vaan elämää olisi pitänyt elää äidin arvojen mukaisesti. 

Itse kokisin omalta äidiltäni, että ylihuolehtiminen on enemmänkin jotain kontrollintarvetta yhdistettynä manipulointiin kuin, että oikeasti olisi kuunnellut tarpeitani.

t. yli 30-v nainen 

ÄItihaavainen heräsi

Vierailija kirjoitti:

Vaikka itse vastasin, että ilahtuisin, niin ymmärrän tuon ap:n myöhemmän kommentin kuitenkin. Varmasti on niin, että joku sopiva välimaasto tuossakin asiassa on olemassa. Usein vaan taitaa olla niin, että ne, joilla vanhempaa ei kiinnosta omat tekemiset mitenkään, olisivat varsin iloisia vaikka "holhoamisesta" ja ne, jotka ovat siihen tottuneet, pitävät ärsyttävänä.

Mutta joo; itsellä kun on raskasta tai vastaavasti iloa ja yrittää saada jotain tukea äidiltä, ohitetaan se mun asia yhdellä lauseella ja siinä se. Ja itse poden huonoa omaatuntoa, jos en joskus haluaisi vastata puhelimeen, kun tiedän, että taas tulee yksityiskohtainen kertomus jostain lääkärikäynnistä (muuten ei soita).

On olemassa erilaisia äitejä. Jollekin muistuttelu on kontrollontia tai huolestunutta epäluottamusta ja holhoamista, mutta eivät kuitenkaan ole kiinnostuneet oikeista kuulumisistasi eivätkä osaa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Huolehtiva ja rakastava äiti 🥰

Vastaisin että joo, lapsella on välihousut tai että kyllä, auto ollut lämpiämässä.

Mikä sun ongelma on?

Niinpä. Äiti on äiti ja äiti huolehtii.. Ja se on hyvä ja OK.

Tuo kertoo siitä, että äitisi rakastaa sinua, mutta hän ei ole jollain tasolla sisäistänyt, että et ole enää lapsi tai nuori, vaan aikuinen, joka osaa itse huolehtia tällaisista asioista. Minä ensin sanoisin äidille selväsanaisesti, että tällaiset viestit tuntuvat ikäviltä, kun hän kohtelee sinua niin kuin olisit vielä pikkulapsi, joka ei osaa huolehtia tällaisista asioista ilman äidin muistuttamista.

Jos sanominen ei auta, kokeilisin laittaa samanlaisia viestejä takaisin. "Tänään on pakkasta. Olethan muistanut pukea villapaidan?" Ehkä muutama tällainen viesti saisi äitisi ymmärtämään, mikä tässä on ongelma.

En tykkää yhtään. Äiti kohtelee minua vieläkin kuin olisin viisivuotias enkä osaisi tehdä itse yhtään mitään ilman holhoamista. Kyllä sen huomaa, että keskustelun sävy ei ole kuten aikuisten kesken on.

Ei lopu ikinä. Samat huolehtimisenaiheet on vuodesta toiseen. Ihan omaa pikkupoikaansa ohjaa. Eihän se nyt ominpäin mitään osaa. 4 kersaa on jo maailmalla. Talo, mökki rakennettu itse. Vaativissa asiantuntijatehtävissä. 

Äiti on aina äiti. Hän on jäänyt leskeksi ja minä olen ainoa lapsi joten ymmärrän ettei hän voi välillä itselleen mitään ja olla huolehtimatta onko minulla kaikki ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolehtiva ja rakastava äiti 🥰

Vastaisin että joo, lapsella on välihousut tai että kyllä, auto ollut lämpiämässä.

Mikä sun ongelma on?

Niinpä. Äiti on äiti ja äiti huolehtii.. Ja se on hyvä ja OK.

Ei ole ok. Äiti on hoitanut kasvatusvelvollisuutensa huonosti, jos ei luota lapseensa edes tuon vertaa. Jotain on mennyt pahasti pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttäisi. Ehkä siksi, että äiti on ollut lapsuudessani ylihuolehtivainen, mutta samaan aikaan pakottanut elämään lapsuudessa arvaamattomassa ympäristössä (jossa mm.  alkoholismia, vakavia mielenterveysongelmia). Äiti usein tukeutui ja kaatoi omia ongelmiaan niskaani lapsuudessa ja oli kyvytön hoitamaan ongelmia mitä kohdattiin.  Mihinkään ei koskaan todellisuudessa  kannustanut vaan elämää olisi pitänyt elää äidin arvojen mukaisesti. 

Itse kokisin omalta äidiltäni, että ylihuolehtiminen on enemmänkin jotain kontrollintarvetta yhdistettynä manipulointiin kuin, että oikeasti olisi kuunnellut tarpeitani.

t. yli 30-v nainen 

ÄItihaavainen heräsi

 

:D hah, sellainen mä taidan olla!  

On teillä ongelmat, kun äitienne huolenpitokin on muka alentuvaa kontrollointia jne. Muistan, kuinka olimme kerran mökillä äitini ja sisareni. Joku meistä kertoi aamulla, että oli herännyt siihen, että äiti oli kiertänyt yöllä laskemassa kaikki viisi tytärtään, että jokainen on paikalla. Vaikka olimme tuolloin jo aikuisia, ei olisi tullut mieleenkään loukkaantua. Hihittelimme vain hiukan yhdessä äidillemme.

Vierailija kirjoitti:

Olisin iloinen, että mulla on normaali äiti. Oma äiti vetänyt 50 vuotta viinaa js kysellyt lähinnä rahaa. 

Minulle taas tuli aloituksesta mieleen, että taas se äiti on viinarahaa vaatimassa, kun viitsii minulle teeskennellä normaalia. 10 vuotta juominen on ollut sille tärkeintä, tärkeämpää kuin edes lapsenlapsi. :(

Kyllä äiti, laitoin myös villahousut jalkaan.

Vierailija kirjoitti:

On teillä ongelmat, kun äitienne huolenpitokin on muka alentuvaa kontrollointia jne. Muistan, kuinka olimme kerran mökillä äitini ja sisareni. Joku meistä kertoi aamulla, että oli herännyt siihen, että äiti oli kiertänyt yöllä laskemassa kaikki viisi tytärtään, että jokainen on paikalla. Vaikka olimme tuolloin jo aikuisia, ei olisi tullut mieleenkään loukkaantua. Hihittelimme vain hiukan yhdessä äidillemme.

Joo, sen voi ymmärtää vasta sitten, kun on hyväksynyt, että oma äiti ei olekkaan täydellinen, vaan vanhemmassa onkin sekä hyviä ja huonoja puolia. On olemassa äitejä, joiden ulkopuolelta katsottuna "harmittomat" käytösmallit ovatkin suojelun sijasta vahingoittaneet lasta. Jos sinulla on ollut suht tasainen ja hyvä lapsuus, niin tuskin tulet tätä ymmärtämäänkään koskaan. 

Ihmettelisin, että onko täällä alkanut kummittelemaan ja miten pystyisin vastaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun isällä oli tapana laittaa tuollaisia viestejä vielä kun olin 40v. Ja joka kerran kun lähdin ulos esim työillanviettoon hän huikkasi: olehan sitten kiltisti!

Mun mielestä hupaisaa ja hellyyttävää, olin hänen kuolemaansa saakka isin pieni tyttö 

Teen samaa omille lapsilleni jotka ovat +/-40v

Päästä irti jo, tuo on kontrolloivaa ja ahdistavaa käytöstä, ei hupaisaa ja hellyttävää.