Ihmisillä ei ole enää kykyä sietää toisten inhimillisyyttä ja virheitä
Enkä nyt tarkoita mitään tilanteita, joissa toinen ihminen on narsisti/pahoinpitelee tms. Tarkoitan ihan tavallisia ihmisiä, joissa jokaisessa on hyvät ja huonot puolensa.
Ihmisillä ei ole enää kykyä sietää toisten ihmisten inhimillisyyttä ja virheitä. Odotetaan, että toiset ovat aina upeita, täydellisiä ja hyvällä tuulella. Enää ei siedetä, jos toinen on välillä surullinen, tarvitseva tai tekee jotakin virheitä esimerkiksi uupuneena. Moni skippaa surutta elämästään sellaiset kaverit, sukulaiset ja muut, joiden kanssa ei ole jatkuvasti hyvä olla. Ei anneta toisille anteeksi, jos he sanovat jotakin ajattelematonta, vaan yhden kommentin perusteella voidaan tuomita täysin. Jos toinen on todella väsynyt, niin todetaan että jos sinusta ei enää ole minulle iloa, niin joudat mennä. Jos toinen tekee yksittäisen asian väärin, hänet voi sen perusteella leimata tyhmäksi/huonoksi tms.
En käsitä, milloin ihmiset muuttuivat näin kylmiksi. Ei tunnu olevan mitään ymmärrystä toisia kohtaan.
Kommentit (59)
Saman olen huomannut itsekin.
Minulle on ollut järkytys huomata, miten kevyesti ihmiset ovat valmiita katkaisemaan välit ystäviinsä ja sukulaisiinsa. Jos toisella on esimerkiksi raskas vaihe elämässä, niin ei jakseta olla tukena. Hoetaan vain, että pärjäile ja minä keskityn nyt itseeni ja kaikkeen positiiviseen.
Ihmiset on nykyään kylmiä ja itsekeskeisiä.
Yksilö on tärkein, ei yhteisö niinkuin ennen.
Ihmissuhde on monille asia, jossa tyydytetään niitä omia narsistisia tarpeita. Suhde on solmittu johonkin tiettyyn elämän tilanteeseen ja vaiheeseen ja kun sen motiivit ei enää täyty ystävyys päättyy siinä missä parisuhdekin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on nykyään kylmiä ja itsekeskeisiä.
Yksilö on tärkein, ei yhteisö niinkuin ennen.
Olen tästä kehityksestä todella surullinen. Yksilöt jäävät selviytymään omillaan. Kukaan ei halua auttaa toista, jos siitä on itselle liikaa vaivaa.
Ap puhuu ihan asiaa. Sitten on niitä narsististia piirteitä ilmentäviä jotka verhoavat sadistisen henkisen väkivallan ja sarjapettämisen pikkuvirheen kaapuun.
Ap, oletkohan itse liian herkkä? Onko joku huomauttanut sinulle jostain asiasta ja olet loukkaantunut siitä? Myös kritiikki pitää osata ottaa kevyesti, pyytää anteeksi ja mennä eteenpäin.
Vaikutat narsistin "uhriksi" tekeytyvältä huomiohelunalta. Sori, väistän luodin.
No onhan surullisilla toisensa. Miksi pitäisi aina saada siltä joltain tietyltä yhdeltä huomiota. Koita sinäkin olla avoimempi muita kohtaan. On kaiken maailman kriisiapuja ja vertaistukiryhmiä, auttajaa, terapeuttia ja vaikka minkälaista tyyppiä
Trauma dumppaaminen on yksi henkisen väkivallan muoto. Toisten kuormittaminen ei ole hyvätapaista. Voisitko miettiä, miten pystyisit korvaamaan rasittavuutta muille? Jos et, niin sitten etsiä enemmän "kaltaistasi" seuraa, jotka kuuntelevat murheita ja myös todennäköisesti jakavat niitä sinulle, eli sinä joudut kantamaan heidän murheitaan
Saman huomaa myös työpaikoilla. Kollegoiden täytyisi olla täydellisiä, nopeita, iloisia ja täysoppineita joka alan ammattilaisia, joka päivä. Tai muuten valitetaan esimiehelle työkaverista.
Koska suomalaiset ovat tutkitusti maailman epäempaattisin kansa. Toimintakulttuuri on täällä kylmä ja kova. Eihän suomalainen kestä edes sitä, jos toinen ihminen tervehtii häntä tai katsoo päin, saati sitten että sairastuu ja tarvitsee tukea.
Vierailija kirjoitti:
Koska suomalaiset ovat tutkitusti maailman epäempaattisin kansa. Toimintakulttuuri on täällä kylmä ja kova. Eihän suomalainen kestä edes sitä, jos toinen ihminen tervehtii häntä tai katsoo päin, saati sitten että sairastuu ja tarvitsee tukea.
Tutkitusti? Näytä tutkimus?
Pauli Hanhiniemi laulaa: " Muutkin mokaa"...." ei se ole niin haudanvakavaa"....
Vierailija kirjoitti:
Saman huomaa myös työpaikoilla. Kollegoiden täytyisi olla täydellisiä, nopeita, iloisia ja täysoppineita joka alan ammattilaisia, joka päivä. Tai muuten valitetaan esimiehelle työkaverista.
Olin työpaikassa, missä jokainen tauko oli yhtä huokailua ja valitusta. Siinä alkoi omakin mielenterveys kärsimään kollegoiden perheongelmien vuoksi. Se ei ole reilua tai asiallista
Ennen elettiin yhteisöissä, ja saman yhteisön jäseniä oli pakko sietää myötä- ja vastoinkäymisissä. Oman elämän ihmisiä ei voinut itse valita, tai ainakin valinnanvaraa oli rajatusti. Yhteisö oli ihmisen sosiaaliturva, joten yhteinen sävel oli pakko jostain löytää.
Nyt jokainen valitsee ihmisensä itse, ja siinä on sekä hyviä että huonoja puolia. Varmasti löytyy monia, jotka eivät halua tehdä töitä ihmissuhteiden eteen, sietää erilaisia persoonia tai kantaa muiden huolia, vaan haluaa ihmissuhteista lähinnä hyvää oloa itselleen.
Raskaimpia ovat kuitenkin mielestäni ihmiset, jotka eivät näe muissa koskaan hyvää, vaan valittavat aina, miten muut ovat kylmiä, itsekkäitä, töykeitä, epäempaattisia, ymmärtämättömiä ja kaikin tavoin vääränlaisia. Kuka jaksaa loputtomasti näitä kuunnella.
Itse olen sivusta seurannut ja omalla kohdalla kokenut, että ihmiset eivät kestä kriisin kohtaavia ihmisiä. Jos joku sairastuu vakavasti/hänen puolisonsa kuolee tms niin ihminen jätetään yksin. Ei kestetä kuunnella. Tai kestettäisiin ehkä joku yksi kerta, jolloin sureva laittaisi pullakahvit, kertoisi kerran asiansa ja sitten olisi taas oma iloinen itsensä.
Riepoo, miten ihmiset eivät ymmärrä, että kriisin kohdatessa ihminen voi olla kauankin huonommassa voinnissa ja se on ihan normaalia, eikä mikään hyvä syy hylätä toinen.
Introverttina on paljon helpompaa. En ole tekemisissä ihmisten kanssa muutoin kun sen pakollisen verran. Pari ystävää riittää ja rakkaani. Töissä teen työni ja keskustelen vain välttämättömän työni kannalta. Vapaa-ajalla nautin luonnosta ja rauhasta. Luen paljon asioista jotka kiinnostavat. Täällä käyn välillä ihmettelemässä kummallisia juttuja. Elämä on helppoa kun sen oikein ymmärtää.
Mä taas olen sitä mieltä, että elämä on liian lyhyt siihen, että uhraisi aikaansa ihmisille, jotka eivät tunnu itselle sopivilta ja oikeilta. Sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas olen sitä mieltä, että elämä on liian lyhyt siihen, että uhraisi aikaansa ihmisille, jotka eivät tunnu itselle sopivilta ja oikeilta. Sori vaan.
Niin. Sinä. Et. Ole. Kenellekkään. Sopiva. Ja. Vielä. Vähemmän. Oikea. 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas olen sitä mieltä, että elämä on liian lyhyt siihen, että uhraisi aikaansa ihmisille, jotka eivät tunnu itselle sopivilta ja oikeilta. Sori vaan.
Niin. Sinä. Et. Ole. Kenellekkään. Sopiva. Ja. Vielä. Vähemmän. Oikea. 😉
Tällaista tekstiä kirjoittavia ei ainakaan kukaan halua elämäänsä.
Ennen ihmiset oli persoonia ja kun jonkun puutteet tunnettiin, niihin suhtauduttiin ymmärtäväisesti tai sillain, että se nyt on sellainen. Nykyään on niin kauhean vakavaa ja pitäisi osata jutella joka ikisestä asiasta maailmassa ja olla miljoona harrastusta tai on tylsä. Se on harmi.