Lue keskustelun säännöt.
Sinä alanvaihtaja, kaduttaako vai oliko paras päätös ikinä?
31.10.2024 |
Haluaisin vaihtaa tyystin alaa, mutta pelottaa, jos teenkin virheen tai en pärjää ja joudunkin tyhjän päälle?
Nykyisellä alalla olen ollut jo 20v, mutta sinä aikana ei kuitenkaan joka päivä rassaavat epäkohdat (työpaikkakiusaus vaikka ei juuri minua kosketakaan, tarkka hierarkia, itsensä johtaminen kun ei esihenkilöistä siihen itse ole, muuttuvat päätökset ja lupaukset, tiedonsaannin ongelmat, työn määrä liikaa väkeen nähden, yksipuolinen joustavuus jne.) ole hävinneet mihinkään, vaikka työpaikkaakin olen välillä vaihtanut. En tiedä onko nurmi vihreämpää aidan toisella puolen, mutta haaveilen täysin toisenlaisesta alasta, opiskelisi ihan uutta, lähtisi tavallaan uudestaan työelämään toisenlaisin asein ja eväin. Yli 20v olisi vielä eläkkeellekin matkaa, mutta en tiedä jaksanko tätä henkisestä kakkaa tällä alalla enää toista 20 vuotta. Mutta entä jos joudunkin vain työtä etsivien jonon jatkoksi? Työttömyyttä itsessään en pelkää, mutta tiedän että taloudellisesti en tule työttömänä pärjäämään yh:na.
Kommentit (11)
Vaihdoin ravintola-alalta sosiaalialalle (ravintolapäälliköstä sosionomiksi). Ihan paras päätös koskaan. Stressiä on, mutta työajat inhimillisemmät. Vastuu on myös hyvin erilaista, ei niin kriittistä, kuin ravintoloissa. En toki teekään mitään lastensuojelutyötä tms, työllisyyspalveluissa olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monestihan tuota on tullut vaihdettua. Sosiaaliala -> IT-ala -> kaupan ala -> kuljetusala -> IT/kaupan ala. Ihan hyviä ja tilanteeseen sopineita vaihdoksia.
Kannattaa vaihtaa alalle, missä työpaikkoja on. Itse vaihdoin humanistialalta sos. terveysalalle.
Todellakin olen. Jos joskus uudestaan tekee mieli vaihtaa alaa, se tulee olemaan helppoa, kun on niin positiiviset kokemukset tästä aiemmasta. Vaikka yleinen ilmapiiri elämänikäiseen oppimiseen on muuttunut vihamieliseksi.
Vaihdon nelikymppisenä tekniseltä alalta sosiaalialalle. Syynä kyllästyminen entiseen ja halu työskennellä ihmisten eikä materian kanssa. Ja kyllä kaduttaa ihan älyttömän paljon. Uutta työtä takana muutama vuosi ja on henkisesti niin raskasta, että ei tätä kauaa jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaduttaa. Vaihdoin sairaanhoitajasta koodariksi, enkä pidä uudesta työstä. Paljon hektisempää, stressaavampaa, varpailla koko ajan peläten muutosneuvotteluita. Palkka vain hitusen parempi kuin hoitajana.
Paras päätös. Pääsin pois vuorotöistä ja nyt päivätyö missä parempi liksa.
Opintojen jälkeen otin loparit vakiduunista ja allekirjoitin 3 viikon työsopimuksen toiseen firmaan. Se kannatti kun 6 vuotta myöhemmin olen yhä samassa firmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kannatti. Vaihdoin toimistotöistä sote-alalle. Molemmissa työ on hektistä ja töitä paljon. Erona on, että toimistolla tuntui usein turhauttavalta ja oli jatkuva huoli muutosneuvotteluista, joissa yli 40-vuotiaat laitettiin pois. Sote-alalla työ on merkityksellistä ja on enemmän paikkoja kuin tekijöitä, työpaikan voi valita ja vanhempikin kelpaa. Ikävänä puolena on johtamisen vanhanaikaisuus ja hierarkkisuus, jota en osannut kuvitellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vaihtaa alalle, missä työpaikkoja on. Itse vaihdoin humanistialalta sos. terveysalalle.
Soteala ei todellakaan ole kaikkia varten, joten ei kannata vain siksi vaihtaa ainakaan sille alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan ole alanvaihtaja mutta olen jatko-opiskellut alasta johon ensin valmistuin ensin yhden kerran ylöspäin ja sitten toisen kerran niin että toimenkuva muuttui paljon vastuullisemmaksi ja palkka nousi mukavasti.
Olen siis ollut koko ajan saman alan eritasoisissa töissä, ensin alemmissa, sitten hieman nousua ja sitten tähän nykyiseen. Tosin kun valmistuin tähän nykyiseen jäi pois joitain asioita jotka ennen kuuluivat työtehtäviini ja tilalle tuli vaativampia ja vastuullisempia.
Katunut en totta vie ole! Kouluttautuminen kannatti todella!
Up