Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko muilla kokemusta että kummilapsen vanhemmat ns. pilasivat kummiuden?
31.10.2024 |
Onko kellään muulla ennen kiva ja sujuva kummius muuttunut siihen että asiat ovat menneetkin huonoon suuntaan? Millaisia kokemuksia sinulla?
Itsellä kävi niin että tajusin vuosien varrella tässä että ystäväni kenen lapsen kummi olen on oikeastaan aika kauhea ja epäkunnioittava ihminen, marmattaja. Kun olen parantanut omaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa olen tajunnut että ystävyyteni perustui aikanaan siihen etten tajunnut miten toksista se oli.
Noh, nyt vaan on se että vaikka haluaisin hänestä eroon minulla on kummin rooli hänen lapsen elämässä. Lapsi on ihana ja haluan hoitaa kummiuden todella hyvin mutta siinä sivussa joudun tapaamaan ihmistä jonka ystävä en haluaisi olla, ja joka kerta vaatii tietyn tsemppaamisen jaksaa ja stressaakin sitten. Lapsen takia esitän että mitään erikoista ei ole meneillään, mutta esim.olen aina varuillaan mitä omia kuulumisia mitenkin kerron ja välillä oloni on epämukava. Toivon totta puhuen etten olisi koskaan tavannut tätä "ystävää".
Kommentit (16)
Olen katkaissut suhteen kummilapseen, koska hänen vanhempansa mokasivat itsensä minun suhteeni. Kummius ei ole pakollista, jos suhde vanhempiin ei toimi. Jos lapsi on pieni, ei hän kohta enää edes muista sinua. Jos vanhempi, niin kummius loppuu rippijuhliin ja olet vapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostunut kummiksi lapsen äidin vuoksi. Kieltäydyin jo ennen suostumista siis, koska alkoi kontrolloimaan. Yritti kontrolloida myös raskauttani ja loukkasi vakavasti itsemääräämisoikeuttani, sekä aiheutti minulle äärimmäisen tuhoisia haittoja selän takana puhumiselle
Mitä opin? Ei olisi pitänyt ignorata yhtäkään punaista lippua, joita oli kuitenkin ollut ilmassa jo vuosia aiemmin. Siihen asti olin "sietänyt" ja "ymmärtänyt", jotka olivat suuria virheitä. Kaveri suoraan luiskaan siis jos osoittaa pienintäkin ongelmallisuutta
Ystävällinen vinkki sinulle: älä jää arpomaan kaverin suhteen. Jos on kusipää, välittömästi luiskaan. Kummilapsi menee vanhemman mukana, niin kuin kuuluukin
Milloin kummiudesta on tullut niin velvoittava kuin se nykyään monille on. En tiedä. Omat kummini eivät pitäneet yhteyttä, olen 1968 syntynyt eikä asiasta koskaan ole syntynyt mitään hälyä. Kummit vain pitää olla, jos kasteen haluaa.
Voithan lähettää lahjan ja kirjeitä/kortteja kummilapsellesi ,jos välttämättä itse haluat vielä olla kummina.
Ei tarvitse olla vanhempien kanssa tekemisissä.
Älä kiusaa suotta itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko tavata lasta vaikka sun luona, puistossa, kirkossa yms.? Näkisit vanhempaa vain sen hetken verran, kun lapsi vaihtaa "omistajaa".
Eikä saa etukäteen kertoa, että mitä milloinkin teette, ettei se rasittava vanhempi änkeä mukaan tai tee vaatimuksia paikoista ja mitä lapselle pitää ostaa..
Mulla on hyvä suhde ollut kummilapseeni tuon takia, kun älysin sen äidin rasittavuuden.
Kummilapseni on nyt omillaan asuva aikuinen. Nähdään kerran kaksi viikossa. Äitiään silloin tällöin.
Enkä ole ilmapiiriä myrkyttänyt, mutta kyllähän lapsi alkaa ymmärtää ihmisiä ja tilanteita kasvaessaan.
Tuonkin äiti jaksaa yhä valittaa kaikesta, arvostella ja tuomita. Kaiken hän niputtaa suorapuheisuudeksi.
Miksi välttelen? Nuorena hän käytti mua hyväkseen toistuvasti. Valehteli, laittoi mun syyksi.. Dominoi ulkonäköäni, valitsi vaatteet, hiukset, meikit kaikki. Mä jostain syystä toteutin kuin aivoton apina hänen vaatimuksiaan.
Me asuttiinkin jonkin aikaa yhdessä, että asiat pääsi pahenemaan. Sitten tuli raskaaksi yhden illanjutusta. Asuttiin vauvavuosi vielä yhdessä. Mutta hänellä oli nyt uusi mielenkiinnon kohde. Mä pääsin kasvamaan erilleen ja silmät alkoi aueta.
Eikä kyse ollut tyttörakkaudesta, vaan todella dominoivasta hyväksikäyttösuhteesta.
Valitettavasti on lapselleen ollut yhtä myrkyllinen. Ei näe omaa käytöstään ollenkaan. Ei vaikka suoraan puhuttiin. Mä olen ymmärtänyt kaiken pieleen, kuten aina.
Kiitos muidenkin kokemuksista. Vertaistuki auttaa.
Itse ehkä tosi vanhanaikainen "kirkossa kuulutetuista" asioista.
Minulla on tietyllä tavalla myös hyväksikäytetty olo kun syytänyt vuosien varrella rahaa tähän perheeseen lahjojen muodossa ja mua muistetaan lahjoilla satunnaisesti ,sit kun mun lahjoista ei tosiaan ees kiitetä, tuntuu että otetaan itsestäänselvänä.
Hyvä saada näkökulmia tähän että voisin vaikka "erotakin" tästä oman mielenrauhan takia .
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kokemuksia. Kummisuhteesta tuli hyväksikäyttösuhde. Kummivanhemmat vaativat aina enemmän ja enemmän. Vaikka asia ei mitenkään ollut kummilapsen syytä, jouduin katkaisemaan tuon suhteen, ihan oman taloudellisen tilanteeni takia ja mielenterveyteni.
Lasten tulo saa jotkut pimahtamaan ihan täysin. Esim. kerroin tutulle eronneeni ja muuttaneeni sen vuoksi toiselle paikkakunnalle, ja hänen reaktionsa asiaan oli: "mutta miten tyttäreni nyt pääsee helsinkiin". Narsisti ja narsistin lapsi...
Vierailija kirjoitti:
Voitko tavata lasta vaikka sun luona, puistossa, kirkossa yms.? Näkisit vanhempaa vain sen hetken verran, kun lapsi vaihtaa "omistajaa".
Eikä saa etukäteen kertoa, että mitä milloinkin teette, ettei se rasittava vanhempi änkeä mukaan tai tee vaatimuksia paikoista ja mitä lapselle pitää ostaa..
Mulla on hyvä suhde ollut kummilapseeni tuon takia, kun älysin sen äidin rasittavuuden.
Kummilapseni on nyt omillaan asuva aikuinen. Nähdään kerran kaksi viikossa. Äitiään silloin tällöin.
Enkä ole ilmapiiriä myrkyttänyt, mutta kyllähän lapsi alkaa ymmärtää ihmisiä ja tilanteita kasvaessaan.
Tuonkin äiti jaksaa yhä valittaa kaikesta, arvostella ja tuomita. Kaiken hän niputtaa suorapuheisuudeksi.
Miksi välttelen? Nuorena hän käytti mua hyväkseen toistuvasti. Valehteli, laittoi mun syyksi.. Dominoi ulkonäköäni, valitsi vaatteet, hiukset, meikit kaikki. Mä jostain syystä toteutin kuin aivoton api
Ymmärrän hyvin tämän koska itsellä tavallaan samanlaisia kokemuksia. Mun kummilapsen äiti mm.aiheutti yhden mun orastavan seurustelun pilalle menon, ei ollut kun yksi yhteinen ystävä petti luottamuksen törkeästi vaan oli sen törkeän puolella, rivien välistä tai katseella vihjailua etten ole niin hyvännäköinen. Näistä hulluista ystävyyksistä ei tosiaan tajua joskus ajoissa jos ei osaa pitää rajoja, jos on ennen ollu huono omanarvontunto. Nyt tosiaan kun olen vahva ja menee paremmin niin tajuan miten paljon tää nainen on mua kohtaan ollut epäreilu ja epärehellinenkin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummilapsen vanhemmat erosivat ja hänen isänsä rupesi sitten yrittämään minua. Kun en ollut kiinnostunut, niin tämä mies lopetti yhteydenpidon eikä antanut lapsenkaan enää pitää minuun yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kummilapsen vanhemmat erosivat ja hänen isänsä rupesi sitten yrittämään minua. Kun en ollut kiinnostunut, niin tämä mies lopetti yhteydenpidon eikä antanut lapsenkaan enää pitää minuun yhteyttä.
Kääk!!!!! Aivan sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes tiennyt kummieni nimiä, kun sitä koulussa (!!) kysyttin. XD Tämä siis 1960-luvulla. Nyt tiedän, mutta en ole ollut koskaan heihin yhteydessä enkä ole saanut heiltä mitään 'kummilahjtaa', en edes puhelinsoittoa. Että näin. Meninkin eroamaan kirkosta heti, kun se oli iän puolesta mahdollista.
Toinen kummilapseni on ex-avokkini veljen poika. Minua ei kylläkään edes pyydetty kummiksi, vaan ex kertoi, että olen sitten kummi. En tuolloin kehdannut kieltäytyä, vaikka olisi pitänyt.
Aika pian kasteen jälkeen erosimme ex:n kanssa. Ajattelin kuitenkin jotenkin pitää kummiutta yllä, kun kerran kunniatehtävän olin saanut. Rupesin saamaan uhkailua sekä ex:ltä, että veljeltään. Lisäksi tuli kummipojan äidiltä todella inhottavia kommentteja koskien ulkonäköäni ja luonnettani kohtaan. Totesin tuolloin, että en halua olla näitten ihmisten kanssa tekemisissä, enkä minään kummitätinä voi toimia.
Lahjoja olisi pitänyt lapselle lähettää. En tosin tiennyt mihin osoitteeseen, kun olivat muuttaneet, enkä tiennyt uutta osoitetta. Ex:ni ei omien sanojensa mukaan kummipoikaansa muistanut mitenkään, mutta minä olin se pahis.
Toinenkin kummipari erosi. Luultavasti kummisetä ei juuri lasta lahjo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ero vireillä ja neuvoteltiin talon lunastuksesta, olin siis lunastamassa taloa mulle ja lapsille. Sain yhteydenoton kummilapsen isältä, hän halusi tulla käymään, kun halusi kuulemma jutella ja olla avuksi erossa.
Se avuksi olo olikin sitten ehdotus, että hän puolisoineen voisi ostaa talon meiltä ja helpottaa näin meidän taakkaa - ero oli riitaisa ja mies pisti vastaan kiusallaan, etten saisi taloa lunastaa. Meidän lapset voisi sitten tulla käymään heillä ja näin säilyttää tunnesiteen taloon, kun talo ei ainakaan päätyisi ihan ulkopuolisille... Ai, miten herttainen ajatus kerrassaan!
Ovi löytyi aika äkkiä, eikä olla sen jälkeen pidetty yhteyttä. Talo päätyi mulle ja lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Toinen kummilapseni on ex-avokkini veljen poika. Minua ei kylläkään edes pyydetty kummiksi, vaan ex kertoi, että olen sitten kummi. En tuolloin kehdannut kieltäytyä, vaikka olisi pitänyt.
Aika pian kasteen jälkeen erosimme ex:n kanssa. Ajattelin kuitenkin jotenkin pitää kummiutta yllä, kun kerran kunniatehtävän olin saanut. Rupesin saamaan uhkailua sekä ex:ltä, että veljeltään. Lisäksi tuli kummipojan äidiltä todella inhottavia kommentteja koskien ulkonäköäni ja luonnettani kohtaan. Totesin tuolloin, että en halua olla näitten ihmisten kanssa tekemisissä, enkä minään kummitätinä voi toimia.
Lahjoja olisi pitänyt lapselle lähettää. En tosin tiennyt mihin osoitteeseen, kun olivat muuttaneet, enkä tiennyt uutta osoitetta. Ex:ni ei omien sanojensa mukaan kummipoikaansa muistanut mitenkään, mutta minä olin se pahis.
Toinenkin kummipari erosi. Luultavasti kummisetä ei juuri lasta lahjo.
Mä en suostuisi kummiksi pariskuntana ellei ole mennyt naimisiin.
Alue: Aihe vapaa
On kokemuksia. Kummisuhteesta tuli hyväksikäyttösuhde. Kummivanhemmat vaativat aina enemmän ja enemmän. Vaikka asia ei mitenkään ollut kummilapsen syytä, jouduin katkaisemaan tuon suhteen, ihan oman taloudellisen tilanteeni takia ja mielenterveyteni.