Lue keskustelun säännöt.
Tunnen itseni niin typeräksi kun kärsin jännityksestä
31.10.2024 |
Mitä ajattelette ihmisistä, jotka jännittävät tilanteissa, joissa ei ole mitään jännittämistä ?
Kommentit (23)
Jännittäjä-tyyppi.Ei mitään sen erikoisempaa.
Minuakin jännittää vähän töihin meno joka päivä, vaikka tiedän ettei siinä ole mitään jännittämistä oikeasti.Oikeastaan minulla on sellainen pikkujännitys joka lähdön edellä lähdenpä mihin hyvänsä.
En silti pidä itseäni typeränä, koska hyväksyn itseni tällaisena kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja luulen että jännitys johtuu siitä että pidän itseäni niin tyhmänä ja ongelmallisena. Että tuotan kiusallisia ja hämmentäviä tilanteita kun avaan suuni.
Yritäpä hväksyä itsesi huumorin kautta.Ei ole kauheaa, vaikka tuottaisit arkielämään hassuja tilanteita.Elämässä saa olla komiikkaa, ei elämää ja itseään kannata ottaa niin vakavasti.Sitä voi oppia jopa nauramaan itselleen ja omille hölmöilyille.
Jos hölmöilet,naura ääneen itsellesi.Se pelastaa tilanteen noloudelta.Ole oman elämäsi koomikko.
Jännityskin kaikkoaa, kun suhtaudut elämään hauskemmin.
Minusta ainakin on vain parempi, jos tapahtuu hassuja juttuja kuin pönötetään kaikki vain virallisesti ja esitetään täydellistä.
Enpä ajattele sen ihmeempiä. Omista ystävistäni suurin osa on jännittäjiä, ehkä sen takia että tykkään enemmän herkistä ihmisistä kuin kovin itsevarmoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja luulen että jännitys johtuu siitä että pidän itseäni niin tyhmänä ja ongelmallisena. Että tuotan kiusallisia ja hämmentäviä tilanteita kun avaan suuni.
Yritäpä hväksyä itsesi huumorin kautta.Ei ole kauheaa, vaikka tuottaisit arkielämään hassuja tilanteita.Elämässä saa olla komiikkaa, ei elämää ja itseään kannata ottaa niin vakavasti.Sitä voi oppia jopa nauramaan itselleen ja omille hölmöilyille.
Jos hölmöilet,naura ääneen itsellesi.Se pelastaa tilanteen noloudelta.Ole oman elämäsi koomikko.
Jännityskin kaikkoaa, kun suhtaudut elämään hauskemmin.
Minusta ainakin on vain parempi, jos tapahtuu hassuja juttuja kuin pönötetään kaikki vain virallisesti ja esitetään täydellistä.
Vanhana jännittäjänä sanon, ettei tuo neuvo ainakaan minua auttanut koskaan. Ja noin minuakin neuvottiin.
Sanoisin, että pitää vaan tehdä se, mikä pitää tehdä, jännitti tai ei. Pitää ottaa hetki kerrallaan eikä miettiä liikaa sitä, mikä kaikki voi mennä pieleen.
Ilman jännitystä olisin täysin saamaton flegmaatikko. Joskus olisi kyllä mukavaa olla vähän rennompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa jännittää, vaikka ei sitä myönnä. Mutta joo, tiedän, millaista on, kun jännittäminen ehkäisee elämästä. Mutta tiedän myös sen, että jännittäminen helpottaa iän myötä. Kun on 50 +, niin on sinut asian kanssa. Ja sanon ihan ääneen nuoremmille kollegoille, että nyt jännittää.
Jännittäminen on luonnollinen osa elämää. Lähes kaikkia jännittää joskus. Erityisesti tilanteissa, joissa joudumme yllättävän haasteen eteen, on jännittäminen hyvin tavallinen reaktio. Myös vuorovaikutustilanteet aiheuttavat monille jännittämistä. Sosiaaliset pelot tarkoittaa vuorovaikutustilanteissa ilmenevää jännitystä ja ahdistusta, joka aiheuttaa merkittävää toiminnallista haittaa ja yksilöllistä kärsimystä.
Et maininnut mitään sosiaalisista peloista, mutta jos niitä on siihen saa apua. Myös itse voi tehdä siedättämisharjoituksia joilla on mahdollista lievittää ja helpottaa niitä.
Sinussa ei ole mitään vikaa. Minä olen hyvinkin rento ja itsevarma ihminen, mutta kyllä välillä jännittää edessä oleva tilanne, se on luonnollista.
Älä ainakaan moiti itseäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla vaikeana tuo ongelma. Luulen että se johtuu kehosta eikä mielestä. Jos sitä hoidetaan mielen ongelmana niin lopputulos on aina sama eli nollan verran hyötyä. Haluaisin lääkkeen joka kulkee mukana ja ahdistuksen tullessa se otetaan, vaikuttaa nopeasti, ei jää kehoon vuorokaudeksi vaikuttamaan. Vähän kuin nitro tai astmalääke. Pärjäisin sillä erittäin hyvin verrattuna nykyiseen. Käytin nuorempana beetasalpaajaa mutten voi enää ilkeiden sivuvaikutusten takia. Olo on nyt turvaton.
Muistakaa että jännittämistä on hyvin eri vaikeusasteista. Pahin invalidisoi. Lievä jännittäminen on monen mielestä ihan siedettävää ja tarpeellista. Samat neuvot eivät sovi kaikille vaan tuntuvat loukkaavilta. Kuten kipuakin on lievästä sietämättömään, niin on tätäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla vaikeana tuo ongelma. Luulen että se johtuu kehosta eikä mielestä. Jos sitä hoidetaan mielen ongelmana niin lopputulos on aina sama eli nollan verran hyötyä. Haluaisin lääkkeen joka kulkee mukana ja ahdistuksen tullessa se otetaan, vaikuttaa nopeasti, ei jää kehoon vuorokaudeksi vaikuttamaan. Vähän kuin nitro tai astmalääke. Pärjäisin sillä erittäin hyvin verrattuna nykyiseen. Käytin nuorempana beetasalpaajaa mutten voi enää ilkeiden sivuvaikutusten takia. Olo on nyt turvaton.
mitä sivuvaikutuksia sulle tuli beetasalpaajista?
Rehellisesti sanottuna, pidin kyllä vähän outona lapseni päiväkodin vanhempainillassa yhtä äitä, joka helotti tulipunaisena, eikä uskaltanut puhua mitään. Jos kärsii sosiaalisista tilanteista noin pahoin, pitäisi hakea apua. Jo sen lapsenkin tähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan tarpeeksi murheita omassa elämässä, ei kiinnosta miettiä jotain muiden jännittämisiä. Olet sellainen kuin olet ja niin kauan kun et aiheuta minulle ongelmia kaikki ok.
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna, pidin kyllä vähän outona lapseni päiväkodin vanhempainillassa yhtä äitä, joka helotti tulipunaisena, eikä uskaltanut puhua mitään. Jos kärsii sosiaalisista tilanteista noin pahoin, pitäisi hakea apua. Jo sen lapsenkin tähden.
Juuri sinunlaiset empatiakyvyttömät ihmiset aiheuttavat paineita jännittäjille. Kai muistit tuijottaa tiiviisti sitä punaisena helottavaa ja pyöräytellä silmiä tympeä ilme naamalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna, pidin kyllä vähän outona lapseni päiväkodin vanhempainillassa yhtä äitä, joka helotti tulipunaisena, eikä uskaltanut puhua mitään. Jos kärsii sosiaalisista tilanteista noin pahoin, pitäisi hakea apua. Jo sen lapsenkin tähden.
Näinpä. Oma äiti siirsi sosiaalisten tilanteiden pelkonsa ja muun ahdistuksensa suoraan minuun, ei toki tahallaan mutta kyllä se on tuonut elämään valtavasti murhetta ja haastetta. Kun äitinä on neuroottinen, kireä ahdistuskimppu niin totta hemmetissä se vaikuttaa lapseenkin aina suuresti. Roolit menee väärinpäin, lapsi joutuu kantamaan taakkaa mikä ei hänelle kuuluisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna, pidin kyllä vähän outona lapseni päiväkodin vanhempainillassa yhtä äitä, joka helotti tulipunaisena, eikä uskaltanut puhua mitään. Jos kärsii sosiaalisista tilanteista noin pahoin, pitäisi hakea apua. Jo sen lapsenkin tähden.
Juuri sinunlaiset empatiakyvyttömät ihmiset aiheuttavat paineita jännittäjille. Kai muistit tuijottaa tiiviisti sitä punaisena helottavaa ja pyöräytellä silmiä tympeä ilme naamalla?
Ap kysyi ja vastasin rehellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan tarpeeksi murheita omassa elämässä, ei kiinnosta miettiä jotain muiden jännittämisiä. Olet sellainen kuin olet ja niin kauan kun et aiheuta minulle ongelmia kaikki ok.
Vaikuttaa sikäli, jos kaveri on se jännittäjä tai oma lapsi ja joudut ihan hirveesti tekemään töitä, että voidaan yhdessä tehdä joku juttu. Ja sit loppumetreillä se jännittäjä peruu koko homman
Googlettele neuroottisesta temperamentista, häpeän hoidosta (esim. Ben Malisen kirjat) ja kehollisista harjoituksista. Kun ymmärt itseäsi ja ymmärrät että kaikelle on syynsä, voit alkaa opetella myötuntoista ja tsemppaavaa suhtautumista itseesi mikä on ihan ydinjuttu jännittäjälle. Nyt häpeät itseäsi ja häpeääsi, se on loputon noidankehä.
Vierailija kirjoitti:
Jännittäjä-tyyppi.Ei mitään sen erikoisempaa.
Minuakin jännittää vähän töihin meno joka päivä, vaikka tiedän ettei siinä ole mitään jännittämistä oikeasti.Oikeastaan minulla on sellainen pikkujännitys joka lähdön edellä lähdenpä mihin hyvänsä.
En silti pidä itseäni typeränä, koska hyväksyn itseni tällaisena kuin olen.
Siis sama, vaikka on duuni jota oon tehny iät ja ajat niin silti jännittää :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna, pidin kyllä vähän outona lapseni päiväkodin vanhempainillassa yhtä äitä, joka helotti tulipunaisena, eikä uskaltanut puhua mitään. Jos kärsii sosiaalisista tilanteista noin pahoin, pitäisi hakea apua. Jo sen lapsenkin tähden.
Juuri sinunlaiset empatiakyvyttömät ihmiset aiheuttavat paineita jännittäjille. Kai muistit tuijottaa tiiviisti sitä punaisena helottavaa ja pyöräytellä silmiä tympeä ilme naamalla?
Juu, just näin ja vielä lisäksi supisi vieressä olijoille, että "katsokaa nyt! Kjäh, kjäh... Onneksi itse olen täydellinen!"
Minullakin on tuttu, joka jännittää sosiaalisia tilanteita. Osallistuu kyllä paljon ja olenkin ottanut hänet "siipieni suojaan". Jos huomaan, että hänelle tulee tukala tilanne (juurikin tuo syvä punastuminen) niin ohjaan huomion itseeni alkamalla puhumaan samasta aiheesta ja tuttuni saa vaikka poistua tilanteesta hetkeksi. Asiasta ei olla juurikaan puhuttu, on arka paikka tutulleni, mutta aina hän muistaa kuiskata "kiitos" sopivassa tilanteessa. Itsellekin tulee hyvä mieli kun pystyy auttamaan edes hiukan.
Ja luulen että jännitys johtuu siitä että pidän itseäni niin tyhmänä ja ongelmallisena. Että tuotan kiusallisia ja hämmentäviä tilanteita kun avaan suuni.