Lue keskustelun säännöt.
Lapsi rikkoi tärkeän muistoesineen vahingossa pelleillessään ja harmittaa ihan vietävästi
30.10.2024 |
Noniin. Otsikossa koko per kele. V ituttaa. Tiedän että se oli vahinko, mutta lapsi on muutenkin ollut viime aikoina raskas ja nyt on vaikea päästä "vahinkoja sattuu- muudiin... etenkin kun tiedän että oli pelleilyn tulos. Oli vissiin pahoillaan, siivonnut jäljet ja tuli heti kertomaan mitä käynyt. Mutta se oli rakas esine jolla tunnearvoa! Lapsi 13. Lohdun sanoja kellään että pääsen ylipääsyprosessiin tästä :( ?
Kommentit (39)
Älä kiinny esineisiin, kiinny mieluummin niihin muistoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se muistoesineen muisto on aina sinulla mukanasi. Sitä ei kukaan vie, vaikka esine itse pilalla.
Lapsi oli rehellinen, se on hyvä asia.
Voisiko esinettä liimata tai muuten korjata?
Kyllä vanhempikin saa olla joskus vihainen.
Vierailija kirjoitti:
Se muistoesineen muisto on aina sinulla mukanasi. Sitä ei kukaan vie, vaikka esine itse pilalla.
Juuri näin! Nuuskamuikkusen sanoin:
"Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on varmasti todella pahoillaan, koska oli siivonnutkin oma-aloitteisesti. Hän niin haluaisi tehdyn tekemättömäksi. Toivon, että molemmat saatte aikanaan rauhan asian suhteen.
Tiesihän lapsi esineen muistoarvon? Jos ei niin kerro miksi sinua harmittaa. Kenties lapsi ottaa opikseen ja alkaa harkitsemaan ennen kuin alkaa vahingossa pelleillä jollakin arvokkaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää aina nämä "lapsi tärkein mussunmussun" ihanniinkuin vanhemmalla ei saisi muita tunteita ollakaan. En tiedä tarkemmin tilannetta, mutta sulla on oikeus olla pahoillaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä enää voi korjata, meni ihan säpäleiksi. Mutta kiitos lohdutuksista, ne oikeasti vähän auttaa tähän akuuttiin fiilikseen.
Ihmettelen silti taas noita alapeukkuja. Jotkut ihmiset sitten vissiin ovat robotteja eivätkä missään tilanteessa koskaan pety hetkeksi asioiden kulkuun ja myönnä että nyt ottaa päähän. Tottakai on tärkeintä, että kaikki ovat kunnossa mutta onhan harmitus ymmärrettävää.
-ap
Itse olet kasvattanut. Vahinkoja tosiaan sattuu ja tavaraan ei pidä kiintyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Boy accidentally smashes 3,500-year-old jar on museum visit
Miksi lapsi pelleilee muistoesineillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempikin saa olla joskus vihainen.
Nimenomaan ja joskus on ihan paikallaan myös näyttää pelleilevälle eli perseilevälle kakaralle että nyt äippä on vihainen. Jonkun ne rajat on laitettava ja 13v kakaran kohdalla oikea aika meni jo. Parempi nyt eli myöhään kuin muutaman vuoden kuluttua antaa RISEn opettaa rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää aina nämä "lapsi tärkein mussunmussun" ihanniinkuin vanhemmalla ei saisi muita tunteita ollakaan. En tiedä tarkemmin tilannetta, mutta sulla on oikeus olla pahoillaan!
Taisit vastata minulle. Toki pahoillaan ja surullinen voi olla, sitähän ei kiellä kukaan. Lapsenkin on hyvä nähdä, että niitäkin tunteita saa näyttää. Mutta ajattelin tuossa sitä, jos vaikka lapsi olisi saanut siruja silmiin esineen rikkoutuessa ja näkö olisi mennyt, eikö se vasta olisikin ollut paha.
Vierailija kirjoitti:
Se muistoesineen muisto on aina sinulla mukanasi. Sitä ei kukaan vie, vaikka esine itse pilalla.
Dementia voi viedä sen muiston.
Ymmärrän tosi hyvin. Mullakin oli edesmenneeltä isältä saatu soittorasia, joka meni lapseni käsittelyssä rikki. Oma vika toki, kun olin jättänyt esille, mutta kyllä se silti suretti. Ymmärrän myös sen, että on vaikea jaksaa ajatella sen olleen vain vahinko, jos lapsi on muutenkin käyttäytynyt huonosti viimeaikoina. Lapsi kuitenkin tietää sen aiheuttaneen sinulle harmia, kun oli yrittänyt korjata jälkensä mahdollisimman hyvin. Kannattaa olla rehellinen omille tunteilleen ja kyllä sille lapsellekin voi sanoa, että tiedät sen olleen vahinko, mutta sua harmittaa silti tosi paljon. Voit myös kiittää pahoitteluista ja siitä, että oli rehellinen.
Itse rikoin suunnilleen saman ikäisenä kotimaista designia olevan vaasin (joka olisi tänä päivänä arvokas!) joka oli vanhempien häälahja. Pelleilin ilmapallon kanssa ja pöydällä oleva vaasi putosi lattialle hajoten tuhanneksi palaksi. Vahinkohan se oli. Vanhemmat eivät olleet vihaisia tai ainakaan eivät näyttäneet sitä. Nyt noin 50 vuotta myöhemmin mua itseäni harmittaa asia vieläkin.
Missä lapsen isä? Tuollaiset pelleilyt olisi pitänyt poisopettaa jo kolmevuotiaalle.
Pääasia. että lapsi on kunnossa. Se on tärkeintä.