Lue keskustelun säännöt.
Lapsi rikkoi tärkeän muistoesineen vahingossa pelleillessään ja harmittaa ihan vietävästi
30.10.2024 |
Noniin. Otsikossa koko per kele. V ituttaa. Tiedän että se oli vahinko, mutta lapsi on muutenkin ollut viime aikoina raskas ja nyt on vaikea päästä "vahinkoja sattuu- muudiin... etenkin kun tiedän että oli pelleilyn tulos. Oli vissiin pahoillaan, siivonnut jäljet ja tuli heti kertomaan mitä käynyt. Mutta se oli rakas esine jolla tunnearvoa! Lapsi 13. Lohdun sanoja kellään että pääsen ylipääsyprosessiin tästä :( ?
Kommentit (39)
Anna kakaralle kunnolla selkään ja kiellä kaikki huvitukset kuukaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen isä? Tuollaiset pelleilyt olisi pitänyt poisopettaa jo kolmevuotiaalle.
Lapsi oli 13, ei 3. Lue tarkemmin.
Annan arvoa sille, että teillä on luottamukselliset välit. Lapsi uskalsi kertoa totuuden sinulle. Eikä esim. lähtenyt salailemaan tai valehtelemaan.
Pistäkää ne arvoesineet lukkojen taakse suojaan, vaikka vitriiniin.
Ei lapset niistä mitään ymmärrä! Tuli itsekkin rikottua vahingossa joku.
Kumma ettei lapset koskaan pelleile itselleen tärkeillä esineillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei he ymmärrä, että joku kuppi, vaasi tms. on aikuiselle tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se muistoesineen muisto on aina sinulla mukanasi. Sitä ei kukaan vie, vaikka esine itse pilalla.
Dementia voi viedä sen muiston.
Menee se muutenkin. Joskus valokuvia katsoessa huomaa jotain minkä on unohtanut, tai päiväkirjaa tai vanhoja kirjeitä lukiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piiskaa sitä kakaraa oikein kunnolla. Se helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Piiskaa sitä kakaraa oikein kunnolla. Se helpottaa.
Näinkö sinä teit omille lapsillesi? Ja nyt istut yksin AV:llä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kodin täytyy olla child-proof näköjään. Kuten joku kirjoitti, niin omat tärkeät tavarat omaan makkariin lukkojen taakse lasivitriiniin. Käyttöesineiksi puisia ja olkipunottuja koreja korvikkeiksi tai mitä nyt voi mennä rikki.
Syy löytyy peilistä, jos 13-vuotias lapsi hajoittaa korvaamattoman muistoesineen. Kaksi syytä, kunnolla kasvatettu 13-vuotias ei sellaisilla leiki, saati riko ja toinen, jos et ole vielä lastasi saanut opetettua olemaan leikkimättä ja rikkomatta korvaamattomia esineitä, niin silloin se esine olisi pitänyt olla jossain muualla suojassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän harmin hyvin. Keskustele rauhassa lapsen kanssa.
Minullakin on ollut tänään harmia, kun pieni koirani oli purrut rakkaan Artekin satulavyönojatuolini yhden vyön poikki. Harmittaa kyllä, mutta sellaista se elämä on. Koira on kiltti ja tehnyt hyvin vähän vahinkoja, joten täytyy selvitä tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen isä? Tuollaiset pelleilyt olisi pitänyt poisopettaa jo kolmevuotiaalle.
Lapsi oli 13, ei 3. Lue tarkemmin.
Opettaa pois, vaikka ei sekään ole kovin hyvää suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna kakaralle kunnolla selkään ja kiellä kaikki huvitukset kuukaudeksi.
Typerys!! Kun lapsi oli jo itse oma-aloittesesti siivonnut jäljet ja tuli itse kertomaan mitä on tapahtunut, eli otti vastuun tekemisistään, selkäsauna olisi tyhmintä mitä vanhempi voi tuossa kohdassa tehdä (sen lisäksi että se on laitonta) no ainakin opettaisi lapsen vihaamaan hullua isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Kumma ettei lapset koskaan pelleile itselleen tärkeillä esineillä.
EI tuossa sanottu, että hän olisi pelleillyt sillä esineellä, vaan että se meni pelleillessä rikki, siinä on hienoinenero, et ilmeisesti osaa sitä hahmottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se muistoesineen muisto on aina sinulla mukanasi. Sitä ei kukaan vie, vaikka esine itse pilalla.
Dementia voi viedä sen muiston.
Voi, mutta silloin siitä ei enää välitä. Ja vaikka esine olisi ehjä ja tallella, siihen ei enää liittyisi muistoa.
Muista rikkoneen juuri tuossa iässä monta, nyt arvokasta lasiesinettä 70-luvulla, minun piti pyyhkiä pölyt lauantaisin kun vanhemmat olivat töissä. Äidin sukulaisia oli lasitehtaalla töissä ja lahjaksi tuli aina lasiesineitä. En muista oltiinko asiasta silloin vihaisia, mutta nyt olen katsellut huutokauppahintoja ja yksikin maljakko oli monen tonnin arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Muista rikkoneen juuri tuossa iässä monta, nyt arvokasta lasiesinettä 70-luvulla, minun piti pyyhkiä pölyt lauantaisin kun vanhemmat olivat töissä. Äidin sukulaisia oli lasitehtaalla töissä ja lahjaksi tuli aina lasiesineitä. En muista oltiinko asiasta silloin vihaisia, mutta nyt olen katsellut huutokauppahintoja ja yksikin maljakko oli monen tonnin arvoinen.
Joku määrittää esineille hinnan, mutta rahaahan ne eivät ole ennen kuin ne on myyty.
Rikoin nuorena kokemattomuuttani Kenwoodin sähkövatkaimen, jonka vanhempani olivat saaneet häälahjaksi. Vispilä osui johtoon, joka kuoriutui paljaaksi. Äiti otti sen tosi raskaasti, koska kyse oli nimenomaan häälahjasta. Tarjouduin ostamaan uuden, mutta se ei kelvannut. Tuolla rikkinäisellä sitten aina vatkattiin. Tämä haava ei ole umpeutunut vuosikymmenten kuluessa.