Ei kannata erota huonostakaan ja väljähtymeestä liitosta jos on yli 45v ja nainen

Itse olen toistaiseksi ratkaissut asian hakemalla seksin muualta. Pärjäisin oikein hyvin taloudellisesti yksin. 

Kaupankassojen ja tankkihoitajien ei kannata erota.

Kyllähän nyt huonosta liitosta kannattaa erota ihan oman mielenterveyden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Yksin on mukavan rauhallista, suosittelen. Ei tarvitse kysellä kenenkään mielipiteitä eikä vaalia herkkiä tunteita. 

Jos haluaa löytää uuden, hyvän parisuhteen, niin sitten kannata erota. Tarjolla on vaan keski-ikäisiä miehiä ja no... sen neulan jos löytää heinäsuovasta, niin voi samalla myös lotota. 

Vastikään saimme muuten lukea hyvän keinon tähän dilemmaan (miten löytää neula heinäsuovasta): polta heinäsuova! Keski-ikäinen, fiksu sinkkunainen loi tämän taktiikan, kun etsi tositarkoituksella kumppania, puolisoa. Kannattaa googlata, jos haluaa hyvän kumppanin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on monimutkainen. Ne naiset, joilla on hyvä työ ja varallisuutta, selviävät erosta taloudellisesti hyvin. Ja ne, joilla on ystäviä, lapsia jne. ihmissuhteita, eivät jää yksin. Jos sekä talous että ihmissuhteet ovat kunnossa, ero ei tuottane suuria murheita, kun ero tapahtuu omasta tahdosta. 

Uuden hyvän parisuhteen löytäminen voi olla vaikeaa, muttei mahdotonta. 

Minulle ei ole ikinä ollut parisuhteen löytäminen niin helppoa kuin 45+. Ikäisiäni, eronneita miehiä oli tarjolla pilvin pimein. Minulla ei tosin ole lapsia, mikä ehkä helpotti asiaa. Tuossa iässä löysin nopeasti elämäni parhaan suhteen joka jatkuu edelleen.

Ok, olit onnekas. Minä en ollut. Minulla ei myöskään lapsia, eikä sitä kuuluisaa ylipainoa. 

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti yhteiset ystävät ja sukulaiset häviävät, jos ei ole ennestään ollut ystäviä on epätodennäköistä että niitä eron myötä tulee.

Hei te eronneet, onko muka oikeasti näin? Itse kuvittelen että ero olisi sellainen tilanne jossa olisi mahdollista muodostaa nopeastikin vahvoja ihmissuhteita saman kokeneiden kanssa.

Miksi ihmeessä pitäisi olla jossain huonossa suhteessa?? En ymmärrä alkuunkaan. Hyvä suhde on sellainen, että kannattaa vielä korjata ja keskustella, mutta jos oikeasti menee huonosti niin kannattaa erota. Itse ainakin todella onnellinen ja hoitajan palkka riittää hyvin kun on pienet ilot enkä istu baareissa tms.

Miehet on yksin vähän reppanoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti yhteiset ystävät ja sukulaiset häviävät, jos ei ole ennestään ollut ystäviä on epätodennäköistä että niitä eron myötä tulee.

 

Hei te eronneet, onko muka oikeasti näin? Itse kuvittelen että ero olisi sellainen tilanne jossa olisi mahdollista muodostaa nopeastikin vahvoja ihmissuhteita saman kokeneiden kanssa.

Miehiltähän ne sukulaiset ja ystävät katoaa, kun vaimo ei enää huolehdi miehenkin sosiaalisista suhteista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on monimutkainen. Ne naiset, joilla on hyvä työ ja varallisuutta, selviävät erosta taloudellisesti hyvin. Ja ne, joilla on ystäviä, lapsia jne. ihmissuhteita, eivät jää yksin. Jos sekä talous että ihmissuhteet ovat kunnossa, ero ei tuottane suuria murheita, kun ero tapahtuu omasta tahdosta. 

Uuden hyvän parisuhteen löytäminen voi olla vaikeaa, muttei mahdotonta. 

Minulle ei ole ikinä ollut parisuhteen löytäminen niin helppoa kuin 45+. Ikäisiäni, eronneita miehiä oli tarjolla pilvin pimein. Minulla ei tosin ole lapsia, mikä ehkä helpotti asiaa. Tuossa iässä löysin nopeasti elämäni parhaan suhteen joka jatkuu edelleen.

Ok, olit onnekas. Minä en ollut. Minulla ei myöskään lapsia, eikä sitä kuuluisaa ylipainoa. 

Etsitkö tosissasi? Millaisia omat vaatimuksesi olivat? Minun ystäväpiirissäni ainoat eron jälkeen yksin jääneet keski-ikäiset naiset ovat olleet sellaisia, että omat vaatimukset ovat olleet kerrassaan hurjat. Luulen, että kyseessä on ollut jokin suojakuori huonon suhteen jälkeen. Etsii siis mahdotonta, koska pohjimmiltaan ei uskalla eikä halua löytää mitään.

Minä en etsinyt rikasta enkä menestyvää tai mahtavan komeaa miestä, vaan inhimillistä, turvallista ja tuntevaa aikuista. Sellaisen löysin pääkaupunkiseudulla asuvana ihan helposti. Plussana vielä, että sattui olemaan myös komea, vaikka ulkonäölle en laittanut juurikaan kriteereitä :)

Miksi kukaan haluaisi olla huonossa ja väljähtäneessä liitossa, kun voi olla yksinkin. Kaipaako ap 10 vuoden omaishoitajaurakkaa vanhana ja väsyneenä kusipääkumppania 24/7/365 hoitaen?

Tilastot ja tutkimus kertoo kyllä ihan muuta kuin tämä aloituksen "nainen".

Oikeasti, koskaan ei ole liian myöhäistä arvostaa itseään sen verran että jättää epätyydyttävän suhteen. 

Mä erosin ja kaikilla tavoin nyt elämä parempaa! Uusi suhdekin löytyi ja ensimmäistä kertaa elämässä olen aidosti onnellisessa, turvallisessa suhteessa missä toista kunnioitetaan ja tuetaan sellaisella tavalla mitä en tiennyt olevan olemassakaan. Eli jos on onneton ja suhde huono pitkän aikaa, eikä korjausyritykset auta,kannatta erota.

Miksi ihmeessä pitäisi olla parisuhteessa? En myöskään harrasta sukulaisia, en ystäviä enkä kaipaa seuraa. Toinen ihminen ei tuo mitään elämääni sellaista mistä olisin kiinnostunut.

Kannattaa. Minä tein niin. Jätin alkoholisoituneen, sohvalla makaavan, marisevan ankeuttajan. Mitään uutta miestä en enää halua, olen onnellinen yksin. N50

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei kannata? Ja miksi joutuisi elämään yksinäisyydessä? Rahan takia nyt ainakaan ei kannata yhdessä olla, ja ainakin itselläni meni eron jälkeen taloudellisesti paremmin. Vaikka olin pienipalkkaisempi, niin liitossa oli korkeammat asumiskustannukset, korkeammat ruokakustannukset ym. Nykyään minulle jää enemmän rahaa käteen. Yksinäisyyttäkään en ole enää eron jälkeen kokenut, huonossa suhteessa se taas oli jokapäiväinen tunnetila.

No juuri näin. Yksin ollessa saa olla mitä on, eikä tarvitse jatkuvasti kokea olevansa vääränlainen. Liikaa tätä tai liian vähän tota. Miehen kanssa ei saa edes vanheta rauhassa. Yksin en häiritse ketään. 

Ainakaan minulle miellyttämishaluisena parisuhde ei sovi, tajusin sen jo heti kun aloitin seurusteluelämän. Tuntuu, että naisen pitää olla dominoiva, jotta miehen kanssa pärjää ja mies on tyytyväinen. 

Yksin olen elänyt vuosikymmeniä, eikä siinä oikeastaan ole mitään muuta vikaa kuin se yksinäisyys. Ja siihenkin tottuu. Plussia on kuitenkin niin valtava määrä, että kestän sen yhden miinuksen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla alkoi jäädä rahaa säästöönkin, kun laitoin pihalle loisivan miehen. 

Minäkin heitin niskaperseotteella laiskan ukon jorpakkoon, hyväkäs ei mitään panosta antanut yhteisen kodin hyväksi. Töissä kävi ja viikonloppuna kaljoitteli, muuta ei kuulemma jaksanut, kun oli niin rankkaa töissä. Uutta ukkoa en ota, ehkä silloin tällöin sänkyyn lämmittäjäksi mutten vakituiseksi loiseksi.

Mä kävelin 43 vuotiaana ulos yli 20 vuoden suhteesta. Kyllä hittovie kannatti. Teinit muutti mun luo. Rahaakin sain mukaan n. 320 000€ ja nyt on löytynyt uusi ihan mahtava seurustelukumppani.

100 % MIESVIHAA TÄSSÄ KETJUSSA. ILMIANNETTU.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nyt huonosta liitosta kannattaa erota ihan oman mielenterveyden vuoksi.

Juuri näin. Se elämää pilaava huonous loppuu kuin seinään erossa. On ihanaa olla rauhassa ja turvassa kotona yksin, kun ei tarvitse olla valppaana kenenkään mielialanpurkauksien takia.

Mikä huonossa suhteessa sitten on parempaa kuin yksinolossa? Itse kärsin huonossa suhteessa mykkäkouluista, latistamisesta ja arvostelemisesta, hellyyden puutteesta, täydellisestä empatian ja kiinnostuksen puutteesta minua kohtaan, epätietoisuudesta toisen menoista, arvaamattomuudesta, rahan tuhlaamisesta, miehen ryyppäämisestä, kylmyydestä ja ilkeydestä.

Mikä tuossa voisi olla sellaista mikä tekisi suhteessa pysymisestä parempaa kuin yksinolosta? Erotessani olin täysin valmis jäämään yksin, elämähän olisi joka tapauksessa parempaa kun ei tarvitsisi kärsiä noista. Kuitenkin sitten löytyi uusi suhde, kaikin tavoin parempi.