80-luku oli kammottavaa aikaa

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan totta, näin 1974 syntyneen näkökulmasta.

Ihan normi lehdet kuten Seura, Apu ja Hymy olivat täynnä seksististä ja sovinistista sarjakuvaa yms. Pomo alushousut minihameen alta, pallotissit töröllään johtajan pöydällä istumassa. Hoitaja korkokengissä, minhameessa, tissit töröllään, huulet muikistettuna. Naisen logiikka -vitsejä.

Ja arjessa piti vaan sietää teinistä eteenpäin lääppimistä, kommentteja kehostaan, puristelua. Itse kun äidilleni valitin sukuhäissä olleen setämiehen puristelusta, äiti vaan sanoi, ettei saa ottaa niin vakavasti, vaan mun pitää oppia viehättävästi torjumaan niin, ettei mies edes huomaa tulleensa torjutuksi, vaan on imarreltu kun nätti nuori nainen vähän flirttaili. Minä en tätä opetellut, ja sainkin maineen kamalana tylynä ja omituisena tyttönä.

Asiaa ei auttanut, että harrastin koodaamista ja halusin teknilliseen korkeakouluun. Ajan henki oli, että naiset on söpöjä ja

Kokemuksena ei kivalta kuulosta, mikä tietenkin on valitettavaa.

Yksi asia kuitenkin täytyy korjata : En itse muista noissa juorujulkaisuissa olleen kyllä mitään kovin sovinistista sarjakuvaa, tai jos oli niin haluaisin sen nimen kuulla? Tuo Hymykin oli tosin täynnä muuten hyvin näkyvää sovinismia, mutta ainoa sarjakuva joka siinä ilmeistyi oli Risto Nurinsalon "Puutaheinää", joka oli sanoilla leikkimistä ja samalla viittauksia ajan ilmiöihin.

En myöskään muista että noissa muissa olisi mitään sovinismia ollut, monessa vitsisarjassa ei naiset edes ollut kuin pienissä sivuosissa, jonka tosin voi syrjinnäksi tulkita ja sitä se varmaan olikin. Tosin monet sen ajan sarjoista tulivat amerikasta, jossa silloinen sensuuri kyllä piti huolen, että ainakaan räikeitä juttuja ei voinut edes ilmetä. Haluaisin todella kuulla, että mikä sarjakuva oli noissa lehdissä sovinismia, muuten sellaista noissa varmastikin mukana oli, mutta em.syistä sarjakuvissa ei sitten niinkään.

Tosiasissa en tiedä miten voi sanoa jonkun vuosikymmenen olleen "kammottavaa aikaa". Okei, joillekin se ehkä oli, mutta tälläinen ajatus jossa mustavalkoistetaan aina jotakin, on pikemminkin tälle ajalle tyypillistä.

Voisi miettiä että silloinkaan ei kaikki kuitenkaan ehkä niinkään mustavalkoista ollut. En minä ainakaan ole "kevään muotiväreistä" välittänyt koskaan. Eikä tämä maailma ole kovin valmiiksi viimeistenkään vuosikymmenien kautta todellakaan tullut, pikemminkin ehkä päin vastoin : ihmiset on kadonneet sitten kaupunkipönttöihinsä suorittamaan mitä nyt ikinä tekevätkin, ja kaikki mikä ei mene oman järjestyksen mukaan aiheuttaa ylimääräistä nettikiukkua ja -mielipahaa. Onko siis edestytty tässä normiviestinnässä edes mitenkään, että voisi ymmärtää, ettei kaikki liikuu käskystä oman nokan alla, ja että samasta puusta ei kaikki ikinä ole veistetty?