Lue keskustelun säännöt.
Yrittääkö innostaa lasta liikuntaan vai tukea kiinnostuksen kohteita?
12.09.2008 |
Itseäni ei ole koskaan patistettu liikuntaan ja olin siinä koulussa surkea. Päätin että omat lapseni eivät samasta kärsi ja olen tutustuttanut nyt 7-v tyttöä uimiseen, sisäliikuntaan jumppakoulussa, vienyt jalkapallokerhoon jne. Mistään lajista ei ole oikein innostunut (kutakin on siis testattu esim. yhden syksyn aikana, ei kaikkea yhtä aikaa) Kotona/pihalla on yritetty innostaa pallopeleihin ja pyöräilyyn ja talvella hiihtämiseen ja luisteluun (siltä osin kuin Etelä-Suomessa on kelejä ollut) Nyt huomaa että 4-v pikkuveli alkaa jo olla liikunnallisissa jutuissa isosiskoaan parempi ja miljoonakertaa innostuneempi.
Nyt kouluiässä alkaa huomata että tyttöä ei kerta kaikkiaan liikuntaharrastukset kiinnosta, haluaisi piirtää, värittää maalata ja yhtä edelleen muistelee kolmen vuoden takaista kuvataidekerhoa haikein mielin. Mitä tehdä, yrittääkö vielä sitkeästi innostaa liikuntaan vai antaa olla viedä kuvataidekerhoon tai kannustaa muihin taideharrastuksiin? Kun toisaalta joka tuutista toitotetaan että lapset eivät liiku tarpeeksi. Ylipaino ei ole ongelma, tyttö on erittäin hoikka, mutta silti mielellään haluaisin löytää hänelle mieluisan liikuntaharrastuksenkin. Vaan kun lasta ei kiinnosta eikä lahjoja selvästikään oikein ole sen enempää kestävyyden, motoriikan kuin motivaationkaan puolesta.
Kommentit (12)
edes toinen harrastus kuvataiteeseen. Tai tyttö menee vain kuvataiteeseen ja liikutte yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
partioon. Terveellistä liikuntaa ulkoilmassa erilaisten tehtävien parissa.
Koulun ulkopuolisia harrastuksia on nyt 2 (liikuntaa kumpikin), eikä oikein mahdollisutta enempään
kaksi harrastusta ei vielä ole liikaa.
Lisäksi voisi olla järkevä koittaa jotain vähän vähemmän kilpailullisia ja vähemmän joukkueellisia ja yksilöllisempiä lajeja. Vaikka vaellusta, retkeilyä jne. Niissä ei koo ajan tarvitsisi kokea olevansa huono. Ja voisihan sitä tehdä metsään maalausretkiä... Kävellään hienolle maisemalla, maalataan se ja kävellään takaisin. Hyöty ja huvi yhdistettynä!
lasta liikuntaan kerta han ei tykkaa (meilla taas liikunnallinen poika joka tykkaa koululiikunnasta ja harrastaa urheilua). jokaisella on se oma juttunsa ja ma kannustaisin lasta tohon taideharrastukseen! liikkukaa muuten vaikka pyoralla tai kavellen ettei mene sitten ihan autoiluksi jne. talvella pulkkamakeen ja muuten vaan ulkoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ties vaikka kotonasi olisi tuleva kuvataiteilija!
Liikuntaa voi harrastaa harrastusmielessä ilman ohjaustakin, lähtekää tosiaan perheellä ulkoilemaan tai kannustakaa muuten liikkumiseen. Mikään ei ole ikävämpää ja liikuntamotivaatiota tappavampaa kuin liikuntaharrastus, jossa tuntee, että ei pärjää.
lapsella pitää olla vähintään yksi liikuntaharrastus. Koska liikkumisen pohja luodaan 10-15 vuoden iässä. Jos etenkään silloin ei liiku, niin todennäköisesti ei liiku koskaan elämänsä aikana, eikä tietty pohjakunto tule säilymään. Luin juuri, että huippu-urheilijoilla on yhteistä se, että juuri tuossa iässä he harrastavat kaikkea mahdollista liikuntaa ja sieltä ajalta on se pohja, jolla he menestyvät myöhemmin - tämä on varmasti sovellettvissa meihin pulliaisiinkin.
Ehkä vielä tänä vuonna ei tarvitse lasta patistaa, mutta sitten - anna kokeilla eri tapoja, yksin ja joukku-urheilua - eikö sieltä nyt edes jokin baletti tai ratsastus löytyisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muut sirot keijukaiset on jo kolmevuotiaista sipsutelleet siellä
Käy kuvataidekoulua. Mikään liikuntalaji ei kiinosta. Tänä syksynä aloitti aikidon ja vaikka ei olekaan aina innoissaan harkoista, niin haluaa lajia harrastaa ja harjoituksiin mennä. Olen nyt huomannut, että on alkanut ihan eri tavalla innostua liikkumisesta. En tiedä johtuuko aikidosta vai mistä.
Ei pidä pallopeleistä, luistelusta. hiihtämisestä, uimisesta. Pyöräilee kyllä, kun ei viitsi kävellä. Koulu liikunnasta ei pitänyt, nyt on kuitenkin kunto alkanut aikidon myötä parantua ja liikunta tunneistakin on tullut kivempia, kun ei ole enää se hitain juoksia ja jne.
Suosittelen siis jatkamaan sen mieleisen liikuntalajin etsimistä.
Älkää kuitenkaan unohtako sitä kuvataidekerhoa. Kannustakaa piirtämiseen, kun siitä kerta pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsista en oikein voi mitään varmaa sanoa, kun ei itselläni ei vielä ole (haaveissa kylläkin). Mutta ihan oman elämän ja läheisten ystävien perusteella täytyy todeta, että usein taiteelliset ja luovat ihmiset tykkäävät liikunnasta jossa on joko luova tai henkinen aspekti mukana (tai vielä parempaa, molemmat), ja jossa on mahdollisimman vähän kilpailun ja suorittamisen meininkiä. Yleisurheilun ja joukkuelajien lisäksi kannattaa siis varmaan kokeilla esimerkiksi erilaisia tanssin muotoja, taijita, joogaa - vuokratkaa vaikka joku aloittelijoille sopiva joogavideo ja kokeilkaa yhdessä, se on yllättävän helppoa, ei tarvitse taipua heti solmuun ;) - tai muuta vastaavaa. Myöskään ihan tavallista arkiliikuntaa, kävelyä, pyöräilyä ja metsäretkiä yms. ei pidä väheksyä - kaikkien ei tarvitse olla "urheilullisia", hyvää peruskuntoa voi pitää yllä muutenkin kuin väkisten treenaamalla :)
Niin ja tosiaan, jos piirtäminen tosiaan kiinnostaa, niin kyllä siihenkin kannattaa kannustaa! Eli kuvataidekoulua kyllä suosittelisin minäkin toiseksi harrastukseksi liikunnan lisäksi. Liikkumisen riemu ei löydy pakottamalla (itse asiassa liika painostus voi tuhota sen vuosikausiksi, näin kävi minulle), ja vaikka liikunta on tärkeää, niin tärkeää on myös se että saa tehdä omaa juttuaan ja ilmaista itseään omalla ominaisella tavallaan. Molempi parempi.
Liikkukaa perheen kesken ja kannustakaa taideharrastuksia.