Kerroitko liian helposti asioitasi ihmisille?
Olen huomannut, ettei kannattaisi. Kaikille läheisillekään.
Kommentit (33)
Kerroin työkaverille että mulla 10 tuumainen. Koko aspa juoksee perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastuu jää toiselle. Minusta on kivaa värittää asioita. Muutenhan ne olisi harmaita ja tylsiä. 😂
Eikö harmita kun tuollaiset väritetyt tarinat kuitenkin jossain kohtaa paljastuvat? Eikö se ole tosi noloa?
On kaksi vaihtoehtoa. Peruna, tilli ja suolasilli.
Vierailija kirjoitti:
Vastuu jää toiselle. Minusta on kivaa värittää asioita. Muutenhan ne olisi harmaita ja tylsiä. 😂
Minäkin puhun välillä huvikseni ihan mitä sattuu :D Ja ei kiinnosta yhtään mitä esim. työkaverit musta ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin työkaverille että mulla 10 tuumainen. Koko aspa juoksee perässä.
Mulla on 42 tuumainen mutta ajattelin vaihtaa isompaa kun ale alkaa.
Kyllä minä saatan jakaa paljon asioita, mutta eipä niissä oikeasti mitään ihmeellistä ole. Ei minua kiinnosta vaikka koko maailma saisi tietää, että minulla on paniikkihäiriö, unettomuutta ja mahan turvotusta. Tai että jokin pieni osa minusta on kiinnostunut polyamoriasta, kun taas todellisuudessa se ei minulle sopisi. Haluaisin ajatuksen tasolla monia miehiä, mutta ei se oikeasti ole kuitenkaan minun tapani elää. Joistain oikeusasioista olen kertonut, kun on tuntunut sopivalta. Ne ovat julkisia tietoja joka tapauksessa, joten koen olevani askeleen edellä, kun kerron itse (jos siltä tuntuu.) Joten "jaan paljon", mutten kuitenkaan oikein mitään ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroin työkaverille että mulla 10 tuumainen. Koko aspa juoksee perässä.
Mulla on 42 tuumainen mutta ajattelin vaihtaa isompaa kun ale alkaa.
Elokuvia hyvä katsoa
Vierailija kirjoitti:
Kerron, mutta päätän itse mitä kerron. En kerro kenellekään kaikkea.
Eli toisinsanoen et siis kerro ihmisille liian helposti asioitasi. Miksi edes kommentoit? Et tainnut ymmärtää aloituksen pointtia,koska ko ongelma ei koske itseäsi.
Ei ihmiset saa musta mitään irti kun olen sulkeutunut siks ei oo oikeita kavereita, ehkä kännäys kavereita ja sit sillon tulee sanottua ne patoumat pahimmillaan vaikkei pitäisi. Pelkään sanoa selvinpäin mistään mitään ku en pysty luottaa kehenkää
Joo kerron, ja välillä keksin päästäni juttuja kerrottavaksi koska olen tottunut hakemaan niillä huomiota.
Mitään en niin paljon kadu,kuin erittäin hlökohtaisten ja vaikeiden asioiden kertomista 'uskovaiselle' ihmiselle,joka luikerteli elämääni yli kymmenen vuotta sitten. Tietäen heikon ja haavoittuvan tilanteeni,käytti törkeästi hyväkseen erilaisia jakamiani tietoja,elämän tuomaa kokemustani ja jopa lainasi sanomiani omaan kirjaansa. Nykyään mustamaalaa ja valehtelee minusta niille ihmisille,jotka eivät vielä ymmärrä,mikä tuo hlö ylenpalttisen ystävällisen ja tekoempaattisen naamioinsa takana on. Luottamuksellisia keskusteluja, toisten ihmisten oivalluksia ja ihmissuhteita hyväksikäyttvä sosiaalinen pyrkyri,joka saa nautintonsa muiden ihailevien katseiden edessä, kenenkään silti tajuamatta,millainen ontto hylkiö siellä valokeilassa paistattelee. Pelkkä plagiaatti koko olemukseltaan ja silti ihmiset lankeavat hänen hovinsa jäseniksi. Minulle riitti kun kävi fyysisesti päälle kysyttyäni erittäin oikeaan osuneen kysymyksen hänen 'ystävyytensä' laadusta. Varokaa niitä ihmisiä,jotka ovat tarjoamassa olkapäätä-he kääntyvät teitä vastaan ja seuranne kelpaa vain niin kauan kuin teistä on jotain hyötyä.
Selkäänpuukottajat ovat luonnehäiriöisiä. Kyllähän te tiedätte, sellaisia sinulle mielikielin ja sitten muiden ihmisten kanssa nautitaan juoruista ja toisille naureskelusta. Suomessa,jossa populaatio on pieni ja asutus harvaa, on todella otollista tuhota pelkillä pahoilla puheilla jonkun elämä. Huomasin muuten,että ketjuun ei paljon kommentteja tule. Syy? Koska te jotka olette lukeneet tämän aloituksen vastauksineen, tiedätte olevamme juuri noita kuvailtuja mul..ja,jotka mustamaalaavat, kaasuvalottavat,kiusaavat ja käyttävät hyväkseen ihmisiä,jotka tarvitsisivat vain yhden luotettavan aidon ystävän vaikeassa tilantessaan Haistakaa v..u!!!
Se on ärsyttävää, kun kertoo jollekin jonkin henkilökohtaisen kipeän asian, ja sitten se ihminen alkaa jatkuvasti jankuttaa ja kysellä siitä asiasta. Kun ei itse haluaisi edes ajatella koko asiaa, saati puhua siitä koko ajan.
Yleensä en kerro juuri mitään. Menee perseelleen joka tapauksessa. Jos kerron, sitä käytetään ennemmin tai myöhemmin minua vastaan jollain tavalla. Jos en kerro, olen tuppisuu, johon ei kannata haaskata aikaa. Aina päädyn olemaan yksin. Miksi siis nähdä vaivaa sen yksinolon eteen. Tyhjän saa pyytämättäkin.