Älä ikinä aloita suhdetta työkaverin kanssa
Itse tein sen virheen enkä tule tekemään toiste. Olin suhteessa mies työkaverin kanssa. Emme kertoneet asiasta töissä. Suhde kuihtui emmekä ole nähneet toisiamme enää kuin tietysti töissä. Nyt kuitenkin mies käyttäytyy kuin haluaisi näyttää minulle tai kostaa tai jotain. Työpaikalla on pääsääntöisesti naisia. Mies pälättää heidän kanssaan ja naurattaa heitä jutuillaan pitkin päivää. Kun olen paikalla hän alkaa kovaan ääneen kysellä "missä Tiina, mulla on pikku Tiinalle asiaa", tai hän saattaa viedä muille naisille jotain kahvileipää, käydä naisten toimistoissa ja olla siellä melko pitkäänkin. Miksi pitää yrittää esittää jotain ja liehitellä muita naisia, tuntuu että hän haluaa minun näkevän tämän kaiken. En halua miestä takaisin eikä mulla ole tunteita häntä kohtaan, koko suhde oli iso virhe. Mutta en tiedä pitäisikö sanoa hänelle jotain vai onko reaktioni juuri sitä mitä hän toivoo. Ärsyttävä mies, todella lapsellista. Mustasukkainen en ole, lähinnä ärsyyntynyt siitä että on pitänyt tuollaiseenkin sekaantua.
Kommentit (73)
No siis, normaali mies kyllä osaisi käyttäytyä asiallisesti, vaikka työpaikkaromanssi kuihtuisi. Kyseinen mies vain on yleisesti ottaen prseestä.
Introvertille tuollainen toimiston suhdesirkus on todella rasittavaa. Parempi olla etätöissä
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan fiksu edes ajattelisi tuohon suuntaan.
Työ on työ.
Yksityiselämä on yksityiselämä.
Aina erillisiä.
Kummasti tuo intoa ja iloa mennä töihin, kun siellä on salasuhde. Varattuja olemme molemmat omilla tahoillamme, tätä on kuitenkin jatkunut jo vuosia.
Vierailija kirjoitti:
No siis, normaali mies kyllä osaisi käyttäytyä asiallisesti, vaikka työpaikkaromanssi kuihtuisi. Kyseinen mies vain on yleisesti ottaen prseestä.
Normaali nainen osaisi käyttäytyä asiallisesti eikä tarvitsisi tehdä aloitusta, kun ahdistaa, että mies huomoi muita naisia ap:n sijaan.
Vierailija kirjoitti:
No meillä taas toisinpäin. Ihastumisesta seurasi suhde, joka on nyt kestänyt yli 27 vuotta, josta naimisissa 26 vuotta ja yksi
aikuinen lapsi. (18v)
Täällä sama juttu. Kaksi aikuista lasta ja vuosia jo yli 30v yhteistä taivalta takana. Elämäni paras päätös
Mitään satunnaista säätöä ei pidä työkaverin kanssa aloittaa ikinä ja vakavampaakin kannattaa harkita pitkään ja hartaasti, että onko se varmasti sen kaiken arvoista mitä siitä voi seurata. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Ja näin pikkujoulukauden kynnyksellä myös muistuttaa, että kertapano se vasta typerä idea onkin. Se kannattaa miettiä ihan selvinpäin ja etukäteen mitä kaikkea siinä voi menettää eikä vasta kännissä ajatella vain sitä mitä on saamassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan fiksu edes ajattelisi tuohon suuntaan.
Työ on työ.
Yksityiselämä on yksityiselämä.
Aina erillisiä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen työpaikalla tutustuneita pariskuntia ja hyvin heillä näyttää pyyhkivän. Työpaikalta voi hyvin löytää elämänkumppanin, koska siellä vietetään paljon aikaa ja ihmisen oppii tuntemaan. Yleensä samoihin ammatteihin hakeutuu myös samankaltaisia ihmisiä.
Mitään hubailusäätöä ei työpaikalta ehkä kannata etsiä eikä lähteä työpaikan pahimman pelimiehen matkaan. Nämä hommat voi hoitaa Tinderissä.
Kyllä hubailusäätöäkin voi harrastaa mutta silloin pitää molempien itseluottamus olla kohdillaan. Juoruista ei saa ottaa itseensä eikä olla mustasukkainen toisesta.
Vierailija kirjoitti:
No meillä taas toisinpäin. Ihastumisesta seurasi suhde, joka on nyt kestänyt yli 27 vuotta, josta naimisissa 26 vuotta ja yksi
aikuinen lapsi. (18v)
Meillä myös:)
29. vuoi menossa, naimisissa 22v ja yhteinen lapsi saman verran:)
Minäkin olen rakkaani löytänyt töistä. Suhde meni nopeasti vakavaksi, ja ennen kuin kerroimme suhteesta niin mies irtisanoutui. Kaikille helpompaa. Yhdessä olemme olleet jo vuosia.
En ole niin hyvännäköinen että kukaan olisi minusta töissä siinä mielessä kiinnostunut koskaan. Enkä kyllä ole itsekään ihastunut kehenkään niiden kahdenkymmenen vuoden aikana jota olen työelämässä ollut.
Mä olen kaksi kertaa aloittanut suhteen työkaverin kanssa. Ensimmäisestä syntyi 7 v. suhde joka päättyi siihen kun mies halusi lapsia ja minä en. Erosimme hyvässä yhteisymmärryksessä ja nyt edelleen, kuusi vuotta myöhemmin olemme ihan hyvissä väleissä. Työpaikka ei ole ollut enää sama, mutta töiden kautta edelleen törmätään säännöllisen epäsäännöllisesti. Miehestä tuli isä pari vuotta sitte ja nyt heille on toinen tulossa.
Toinen vakava suhde löytyi myös töistä. Takana ei ole vasta kuin kolme vuotta seurustelua, mutta ei näistä vuosista mitään ongelmia ole tullut, vaikka työpaikka sama. Itse olen introvertti, enkä ole koskaan varsinaisesti etsinyt seuraa tai suhdetta. Kun elämä menee kodin ja töiden välillä, eikä ole missään deittisovelluksissa yms., on melko luontevaa, että kiinnostavaan ihmiseen törmää lähinnä töiden kautta.
Katselin läheltä työpaikalla, nainen oli Psykoosissa eikä antanut periksi ennen kuin sai mitä halusi. Seurasi tragedia. Sellaista on naisen voimaantuminen kun elää täysillä omilla vahvuuksillaan.
Kuulostaa typerykseltä. Älä kiinnitä hänen tekemisiinsä ylimääräistä huomiota. Ole vain onnellinen, että suhde on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä syödä ja paskoa samassa paikassa. Syytä häntä ahdistelusta ja hommaa hänelle potkut.
Katos, heti ensimmäinen feminstilinjoilla. Kaikkien aidosti ahdisttelua kokeneiden kannalta on hyvin valitettavaa, että on paljon naisia, jotka katsovat asiakseen käyttää perättömiä ahdistelusyytöksiä vallankäytön välineenä.
Vierailija kirjoitti:
Hän on seonnut, ei osaa käsitellä tunteitaan.
Ap sitten on vakaa kun vinkuu pitkin nettiä, kun ex hoito lähestyy muitakin naisia.
Vierailija kirjoitti:
Häntä ottaa päästä eronne ja käyttäytyy noin siksi, että sinä huomaisit ja olisit mustasukkainen. Yritä käyttäytyä mahdollisimman normaalisti ja olla sellainen, ettei asia häiritse sinua lainkaan.
Ap on mustasukkainen - ei sitä tarvitse toivoa.
AP on seonnut eikä osaa käsitellä tunteitaan.