" Parhaat" neuvot lapsettomilta gallup ...

kun se vauva vaan sitten nukkuu kaiket päivät... Sanoi neljäkymppinen vanhapiika AMK-opettajani.

Itse olen saanut hyvän kotikasvatuksen, ja silti kiersin teini-iässä vanhempieni tuttavat kaukaa, tai olin niinkuin en olisi huomannutkaan, kun en tiennyt mitään nolompaa kuin sen, että he olisivat alkaneet utelemaan kuulumisiani kavereiden kuullen :D Näin aikuisiällä se ei tunnu enää lainkaan nololta.

Vierailija:

lapsi on mielestäni huonosti kasvatettu jos ei tervehdi tuttuja. Oli sitten murrosikä tai ei. Tuntuu, että murrosikää käytetään nykyään puolustuksena kaikkeen huonoon käytökseen.

Tämän maailman parhaimman neuvon sain ystävältäni, kun odotin esikoistani, ja olin niin kipeä (rankkaa oksentelua kellon ympäri kuukausien ajan, sen jälkeen oksentelin " vain" 5-6 krt päivässä ja öisin sain nukuttua) etten päässyt vessasta mihinkään, enkä todellakaan jaksanut lähteä hänen kanssaan kaupungille.

Oksenteluun auttoi vasta synnytys, vaikka kuinka yritin reipastua...

Tervehdykset, kiitokset ym. peruskäytös olivat hallussa iästä huolimatta.

Paitsi perjantai-iltaisin kaveriporukassa;)



Samoin ystävieni lapset osaavat tervehtiä, vaikka olivat/ ovat keskellä kamalinta murkkuikä. Kyse ei ole murrosiästä vaan ylipäänsä asenteesta, että lapsi on opetettu avaamaan suunsa, hoitamaan asioitaan reippaasti ja ottamaan muut huomioon.



Samaan kun pääsisi oman lapsen kanssa, saa nähdä...