Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kerjäävät kaverit
27.10.2024 |
Niin kyllästyttää se jatkuva ruuan ja herkkujen pyytely ja vihjailu. Mulla on ekaluokkalainen lapsi ja hällä kavereina useampi jotka jatkuvasti kerjää herkkuja. Kuulen kuiskuttelua ja sen jälkeen poikani tulee pyytämään kaveri vanavedessä jotakin.
Äsken taas kun tein ruokaa niin poika tuli sisään kaverinsa kanssa ja kaveri ilmoitti heti että hällä on kauhea nälkä. Poikani sitten sanoikin hälle että justhan sää kotona söit 😅 Sitten alkoi se "otataanko karkit" kysely. Onneksi poikakin on alkanut sanomaan näille että ei nyt. Herkut pitää pistää piiloon kun pää pitkänään kulkee keittiössä josko jotakin olisi pöydällä. Tää on ihan jokapäiväistä. Meillä on aina ison poikaporukka ja ei huvita ruokkia heitä jatkuvasti. Saatetaan tulla ihan kysymään että onko teillä makkaraa että saako.
Ja ihan normaaleista perheistä on ja osa varakkaammistakin perheistä. Naapurissa asuvat eli alle kilometrin sätellä kaikki. Suurin osa ihan tossa sadan metrin päässä. Eri asia jos kauempaa tullaan ja vanhemmat vie ja hakee ja silloin sattuu ruoka-aika tai välipala mutta ei mulla oo varaa ruokkia (ruualla tai herkuilla) päivittäin naapurin lapsia. Ei omanikaan muualla syö ja oon nyt monta kertaa hälle sanonut että ikinä ei sitten kavereilla kerjää mitään että tosi huono tapa.
Myös kiroilevat ja huutavat täällä. Ite en olisi ikinä kehdannut tolleen möykätä kavereiden luona. Mun miestä eivät tottele ollenkaan. Kerran mieheni heitti koko lauman pihalle kun rappusissa roikkuivat. Mua onneksi tottelee. Tietävät että jotakin kun sanon niin se pitää.
Täytyy tuosta pyytelystäkin sanoa kohta että ei oo kohteliasta tommonen ja että kun mä tarjoan niin silloin saa mutta pyytely on huonoa käytöstä.
Onko muiden lapsilla tällaisia kavereita?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan uteliaisuudesta.... ovatko valkoisia vai ruskeita kavereita ap?
Ihan kantasuomalaisia omakotitaloissa asuvia lapsia. Meidän kylässä ei edes oo kerrostaloja. On omakotitaloalue.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavereiden käytös toki ei ole suvaittavaa, mutta se nyt ei ole monissa perheissä tavanomaista, että herkkuja on esillä jatkuvasti. Se ei ole mikään erinomaisen kasvatuksen mittari, että tässäpä meidän Jaakko osaa hienosti kontrolloida syömisiä, kun namit on jatkuvasti tarjolla.
Meillä on karkkipäivä käytössä (max.150g) kerralla ja välillä sekin jätetään välistä tilanteen mukaan. Silti herkutellaan jälkkäreillä, kun siltä tuntuu. Karkkipäivä ei tarkoita mitään övereitä eikä lapsen hampaille tee hyvää, että napostelu on joka päiväistä vaan ennemmin kerralla.
Miksi teillä on aika karkkia ja herkkuja esillä? Ja täällä esitetty väite, ettei ne kiinnosta omia lapsia on omituinen. Jos ei kiinnosta, miksi niitä sitten ostetaan?
Ei ole herkkuja, kun mies söi lasten vanukkaat. Porkkanoita olisi?
"Jos sulla on nälkä, niin voit käydä kotonas syömässä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä ap saa pitää herkkuja esillä omassa kodissaan! Vieraita kakaroita voi aivan hyvin kieltää kerjäämästä. Ehdottomasti pitää kertoa vanhemmille, kun lapsi kerjää ja käyttäytyy muutenkin huonosti!
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden käytös toki ei ole suvaittavaa, mutta se nyt ei ole monissa perheissä tavanomaista, että herkkuja on esillä jatkuvasti. Se ei ole mikään erinomaisen kasvatuksen mittari, että tässäpä meidän Jaakko osaa hienosti kontrolloida syömisiä, kun namit on jatkuvasti tarjolla.
Meillä on karkkipäivä käytössä (max.150g) kerralla ja välillä sekin jätetään välistä tilanteen mukaan. Silti herkutellaan jälkkäreillä, kun siltä tuntuu. Karkkipäivä ei tarkoita mitään övereitä eikä lapsen hampaille tee hyvää, että napostelu on joka päiväistä vaan ennemmin kerralla.
Ei meillä oo herkut tarjolla missään kasvatusmielessä. Siis ei meillä harjoitella itsekuria tolleen. Se on ollut ihan aina meillä noin. Toki jos meillä olisi sellaisia lapsia jotka karkkeja himoitsisi koko ajan niin varmaan silloin ei näin olisi. Hampaista huolehditaan eikä oo reikiä. Meillä vanhemmilla ei oo reikiä hampaissa niin on epätodennäköistä että noillekaan niitä herkästi tulisi kun ei oo karies bakteeria suussa.
Enkä ala niitä herkkuja piilotella teidän muidenkaan lasten takia. Ja jos teillä on noin tiukkaa eikä lapsenne karkkeja himoitse niin ei kai silloin mitään hätää oo jos naapurissa on lapsen kaverin äidin karkkipussi keittiön työpöydällä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden käytös toki ei ole suvaittavaa, mutta se nyt ei ole monissa perheissä tavanomaista, että herkkuja on esillä jatkuvasti. Se ei ole mikään erinomaisen kasvatuksen mittari, että tässäpä meidän Jaakko osaa hienosti kontrolloida syömisiä, kun namit on jatkuvasti tarjolla.
Meillä on karkkipäivä käytössä (max.150g) kerralla ja välillä sekin jätetään välistä tilanteen mukaan. Silti herkutellaan jälkkäreillä, kun siltä tuntuu. Karkkipäivä ei tarkoita mitään övereitä eikä lapsen hampaille tee hyvää, että napostelu on joka päiväistä vaan ennemmin kerralla.
Ei meillä oo herkut tarjolla missään kasvatusmielessä. Siis ei meillä harjoitella itsekuria tolleen. Se on ollut ihan aina meillä noin. Toki jos meillä olisi sellaisia lapsia jotka karkkeja himoitsisi koko ajan niin varmaan silloin ei näin olisi. Hampaista huolehditaan eikä oo reik
Ei karkkien ongelma ole hampaat vaan se, että ovat täysin turha ja epäterveellinen tuote. Miksi sitä pitää olla perheen lapsille tai aikuisille jatkuvasti tarjolla?
Mä oon ollut aina todella iloinen ettå lapsilla on kavereita.
Meillä saa aikuisten ja lasten vieraat syödä mitä sattuu löytymään. Joskus jopa kauppaan lähtiessä kysyin koko tramppaporukalta haluavatko että tuon vaikka jätskit. Lidlin halvin vanilijatuutti ei paljon taloutta rasita.
Kamaliin taloudellisiin tai muihinkaan ongelmiin tämä löperyys ei meitä ainakaan toistaiseksi ole ajanut. Lapset on jo lukiossa molemmat.
Varsinkin kun olivat alakoulussa huomasin kyllä että oli erilaisia käytöstapoja ja heikompia sosiaalisia taitoja jonkuilla. Se ei mua tai meidän perhettä vahongoittanut. En alkanut ketään kasvattaa, se on omien vanhempien hommaa. Halusin olla vain yksi positiivisesti suhtautuva aikuinen joka huomioi ja näyttää että kaveri on tärkeä.
Kaikkien näiden kavereiden kanssa ei lapset enää kaveeraa mutta hymyilytti kun lähikaupassa eräs aikanaan meillä viihtynyt nykyään vähän ehkä huonoilla teillä oleva poika näki mun tulevan, sihahti älämölöilevät kaverinsa hiljaisiksi ja tervehti kohteliaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä on aika karkkia ja herkkuja esillä? Ja täällä esitetty väite, ettei ne kiinnosta omia lapsia on omituinen. Jos ei kiinnosta, miksi niitä sitten ostetaan?
Edelleen toistan itseäni. Meillä on aina ollut noin. Ei niitä nyt välttämättä koko ajan oo eikä osteta koko ajan. Jos mulla on karkkipussi (esim marianne) pöydällä niin se voi olla siinä vaikka viikon kaksi ja siitä otan pari silloin tällöin. Tykkään aina jotain makeaa välillä syödä ja jos tekee mieli niin otan. Sama on omilla lapsilla. Ostan perjantaina ne karkit mitä toivoo. Niitä sitten saattaa olla vielä vaikkapa torstaina jäljellä. Tää ekaluokkalainen toivoo yleensä kinder bueno patukan ja sen pienen click karkkipussin. Ei meille viikolla muuta karkkia juurikaan osteta ja joskus se bueno patukka on viä alkuviikosta syömättä. Joskus syövöt enemmän ja joskus vähemmän. Miksi tää on teille nyt niin iso juttu että meillä on karkit pöydällä? Se ei ollut pointti vaan ne kerjäävät kaverit.
Ap
Näin 80-90-luvun lapsena ei voi mitenkään ymmärtää, miten kukaan, edes pieni lapsi, kehtaa toisen kotona ruinata yhtään mitään. Itse kuitenkin kasvatettu siihen, että mitään ei kylässä pyydetä, ja jos jotain saadaan, kiitetään kauniisti.
Itse pitäisin kunnon puhuttelun sekä noille mukuloille että etenkin vanhemmilleen, enkä jatkossa tarjoaisi kuin korkeintaan vettä. Jos joku erehtyisi jotain kerjäämään, käskisin mennä kotiinsa syömään. Ja huutaminen, kiroilu ym. riehuminen johtaisi välittömään porttikieltoon. Leikkiköön ulkona, jolleivät osaa olla ihmisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollut aina todella iloinen ettå lapsilla on kavereita.
Meillä saa aikuisten ja lasten vieraat syödä mitä sattuu löytymään. Joskus jopa kauppaan lähtiessä kysyin koko tramppaporukalta haluavatko että tuon vaikka jätskit. Lidlin halvin vanilijatuutti ei paljon taloutta rasita.
Kamaliin taloudellisiin tai muihinkaan ongelmiin tämä löperyys ei meitä ainakaan toistaiseksi ole ajanut. Lapset on jo lukiossa molemmat.
Varsinkin kun olivat alakoulussa huomasin kyllä että oli erilaisia käytöstapoja ja heikompia sosiaalisia taitoja jonkuilla. Se ei mua tai meidän perhettä vahongoittanut. En alkanut ketään kasvattaa, se on omien vanhempien hommaa. Halusin olla vain yksi positiivisesti suhtautuva aikuinen joka huomioi ja näyttää että kaveri on tärkeä.
Kaikkien näiden kavereiden kanssa ei lapset enää kaveeraa mutta hymyilytti kun lähikaupassa eräs aikanaan meillä viihtynyt nykyään vähän ehkä huonoilla t
Joo sama. Oon kans ollut iloinen että lapsilla on kavereita ja siitä että meillä viihdytään. Meillähän ne aina on. On olleet myös isompien lasten kaverit enkä ikinä oo sanonut etteikö meille saa tulla. Itse asiassa meillä olikin just mun parikymppinen esikoinen viikonlopun meillä kaverinsa kanssa jonka kanssa on eskarista asti ollut kaveri. Meillä myös tarjotaan lastenkin kavereille. Tää ei ollut kuitenkaan se pointti vaan se että nuorimman lapsen kavereilla ei oo käytöstapoja ja kerjää jatkuvasti ruokaa ja herkkuja. Tuskin säkään ruokit joka päivä 1-5 naapurin lasta? Kun meillä tää olis jokapäiväistä. Enkä todellakaan anna joka kerta kun pyytää ja harvoin annan silloin. Annan kun annan eli just tolleen että voisin ostaa porukalle sen halvan tuuttipaketin. Mutta en tykkää että parin tunnin päästä ollaan pyytämässä toista jätskiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä on aika karkkia ja herkkuja esillä? Ja täällä esitetty väite, ettei ne kiinnosta omia lapsia on omituinen. Jos ei kiinnosta, miksi niitä sitten ostetaan?
Edelleen toistan itseäni. Meillä on aina ollut noin. Ei niitä nyt välttämättä koko ajan oo eikä osteta koko ajan. Jos mulla on karkkipussi (esim marianne) pöydällä niin se voi olla siinä vaikka viikon kaksi ja siitä otan pari silloin tällöin. Tykkään aina jotain makeaa välillä syödä ja jos tekee mieli niin otan. Sama on omilla lapsilla. Ostan perjantaina ne karkit mitä toivoo. Niitä sitten saattaa olla vielä vaikkapa torstaina jäljellä. Tää ekaluokkalainen toivoo yleensä kinder bueno patukan ja sen pienen click karkkipussin. Ei meille viikolla muuta karkkia juurikaan osteta ja joskus se bueno patukka on viä alkuviikosta syömättä. Joskus syövöt enemmän ja joskus vähemmän. Miksi tää on teille
Koska monelle täällä se karkkipussi pöydällä tarkoittaa sitä, että napsitaan jatkuvasti karkki tai pari ja pussi vaihtuu uuteen parissa päivässä. Täysin uusi juttu se, että siitä voi ottaa vaikka karkin tai kaksi jälkiruuaksi päivällisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei karkkien ongelma ole hampaat vaan se, että ovat täysin turha ja epäterveellinen tuote. Miksi sitä pitää olla perheen lapsille tai aikuisille jatkuvasti tarjolla?"
Ei liene sinun asiasi. Ongelma ei ole karkit, vaan huonokäytöksiset lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanot vähän vihaisesti tai napakasti, että "ei tuollaista kielenkäyttöä. Kuulostaa ihan hirveälle. Ja nyt vähän rauhallisempia leikkejä tai saatte mennä ulos seuraavaksi".
Jos omat lapset ei ole kaivelemassa omin luvin syömistä ja kaikki herkut ei ole tyrkyllä niin ihmettelen kerjäämistä. Sanot vain "meillä ei nyt ole herkkuhetki ja meillä oli/on juuri ruoka aika. Eikös teilläkin ole näihin aikoihin illallinen kotona?"
No niin mä sanonkin. Kiroilu on loppunut jo aika pitkälti meillä sisällä. Oma poikakin sanoo tästä jo kavereilleen. Sanon myös että kotiin voi mennä syömään. Tänään viimeksi sanoin että nyt ne karkit pois. Uskovat kyllä sillä hetkellä mutta seuraavana päivänä taas uusi yritys. Tai parin tunnin päästä. Tänään annoin syödä ruokaa kun niin kieli pitkänä oli siinä vaikka olikin just kotonaan syönyt. En ha
Se vaan on niin jos haluaa että ne kaverit mitä on pysyy, niin heitä joutuu itsekin kasvattaa, kaikki ei vaan saa kasvatusta kotona, eikä muiden lapsilta voi kaikkea sallia. Ainakin mun mielestä välejen katkaiseminen on ihan viimeinen konsti ja silloin saa olla hieman isommat ongelmat kuin herkkujen kerjuu...
Enkä ala niitä herkkuja piilotella teidän muidenkaan lasten takia. Ja jos teillä on noin tiukkaa eikä lapsenne karkkeja himoitse niin ei kai silloin mitään hätää oo jos naapurissa on lapsen kaverin äidin karkkipussi keittiön työpöydällä?
Ap
Asenteesi on todella lapsellinen, koska koet ylemmyyden tunnetta, koska lapsesi ei himoitse herkkuja. Onko ne muut lapset sitten niin huonoja ja väärin kasvatettuja, jos heillä ei ole vastaavaa itsekuria? Sekö on tiukkaa ettei opeteta jatkuvaa napostelua?
Varmaan johtuu siitä, että monissa muissa perheissä herkkujen jättäminen keittiön pöydälle on merkki, että ne on otettavissa. Kun ne ei ole, ne korjataan pois esiltä. Ihan kuten kahviastiat kaivetaan kaapista, kun tarkoitus on juoda kahvit.
Itse en pitäisi karkkeja esillä ellei ole tarkoitus, että niitä tosiaan syödään ja tarjotaan vieraillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä on aika karkkia ja herkkuja esillä? Ja täällä esitetty väite, ettei ne kiinnosta omia lapsia on omituinen. Jos ei kiinnosta, miksi niitä sitten ostetaan?
Edelleen toistan itseäni. Meillä on aina ollut noin. Ei niitä nyt välttämättä koko ajan oo eikä osteta koko ajan. Jos mulla on karkkipussi (esim marianne) pöydällä niin se voi olla siinä vaikka viikon kaksi ja siitä otan pari silloin tällöin. Tykkään aina jotain makeaa välillä syödä ja jos tekee mieli niin otan. Sama on omilla lapsilla. Ostan perjantaina ne karkit mitä toivoo. Niitä sitten saattaa olla vielä vaikkapa torstaina jäljellä. Tää ekaluokkalainen toivoo yleensä kinder bueno patukan ja sen pienen click karkkipussin. Ei meille viikolla muuta karkkia juurikaan osteta ja joskus se bueno patukka on viä alkuviikosta syömättä. Joskus syövöt e
Hyviin tapoihin kuuluu ottaa ne karkit sitten esille sillon päivällisen jälkeen. Ei kai se päivällinenkään tai siihen käytettävät tarpeet loju pöydällä kaiket päivät? Edes ne, jotka säilyy huoneenlämmössä.
Jos ap:lla on itsekuria, miksi kaikista keittiön aineksista juuri karkit on pöydällä? Miksei siinä ole vaikka mustapippuri?
Kuinka usein teillä syödään karkkia ja suklaata? Miksi ne ovat aika esillä?