Lapsen kerjäävät kaverit
Niin kyllästyttää se jatkuva ruuan ja herkkujen pyytely ja vihjailu. Mulla on ekaluokkalainen lapsi ja hällä kavereina useampi jotka jatkuvasti kerjää herkkuja. Kuulen kuiskuttelua ja sen jälkeen poikani tulee pyytämään kaveri vanavedessä jotakin.
Äsken taas kun tein ruokaa niin poika tuli sisään kaverinsa kanssa ja kaveri ilmoitti heti että hällä on kauhea nälkä. Poikani sitten sanoikin hälle että justhan sää kotona söit 😅 Sitten alkoi se "otataanko karkit" kysely. Onneksi poikakin on alkanut sanomaan näille että ei nyt. Herkut pitää pistää piiloon kun pää pitkänään kulkee keittiössä josko jotakin olisi pöydällä. Tää on ihan jokapäiväistä. Meillä on aina ison poikaporukka ja ei huvita ruokkia heitä jatkuvasti. Saatetaan tulla ihan kysymään että onko teillä makkaraa että saako.
Ja ihan normaaleista perheistä on ja osa varakkaammistakin perheistä. Naapurissa asuvat eli alle kilometrin sätellä kaikki. Suurin osa ihan tossa sadan metrin päässä. Eri asia jos kauempaa tullaan ja vanhemmat vie ja hakee ja silloin sattuu ruoka-aika tai välipala mutta ei mulla oo varaa ruokkia (ruualla tai herkuilla) päivittäin naapurin lapsia. Ei omanikaan muualla syö ja oon nyt monta kertaa hälle sanonut että ikinä ei sitten kavereilla kerjää mitään että tosi huono tapa.
Myös kiroilevat ja huutavat täällä. Ite en olisi ikinä kehdannut tolleen möykätä kavereiden luona. Mun miestä eivät tottele ollenkaan. Kerran mieheni heitti koko lauman pihalle kun rappusissa roikkuivat. Mua onneksi tottelee. Tietävät että jotakin kun sanon niin se pitää.
Täytyy tuosta pyytelystäkin sanoa kohta että ei oo kohteliasta tommonen ja että kun mä tarjoan niin silloin saa mutta pyytely on huonoa käytöstä.
Onko muiden lapsilla tällaisia kavereita?
Kommentit (99)
Ilmankos nykyään ylipaino vaan lisääntyy. Lapsillakin mielessä koko ajan ruoka, ruoka, ruoka.
7-vuotiaat määräilee ap:tä? Josset ole mitenkään kehitysvammainen niin etköhän ap sä päätä kuka teille tulee ja saako teillä kerjätä vai ei. Saatika kuka teidän ruoat syö.
Vierailija kirjoitti:
Lapset tarvitsee selkeät rajat ja säännöt. Jos ei kelpaa niin näytä missä on ovi ja heippa.
Moro ja näkemiin.
Ekaluokkalainen on sen verran pieni vielä että ei välttämättä omista vielä kauniita käytöstapoja, niistä on varmasti puhuttu ja yritetty opettaa, mutta kun ne asiat tuppaa unohtua helposti, ihan samalla tavalla kuin omaa lasta komennat saa komentaa muidenkin lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Jospa te olette ainoa perhe jossa niitä karkkeja ja keksejä on koko ajan näytillä ? Minä ole ne aina piilottanut muuten omat lapset olisi ne syönyt hetkessä
Joo kyllä meillä usein on. Ihan lasten omia "karkkipäivä" karkkeja joita ei ahmi saman tien tai sitten mun karkkeja joita silloin tällöin otan. En oo tottunut piilotteluun. Tosin poikani vie kyllä monesti karkkinsa itse piiloon kavereiltaan.
Mä tai mieheni myös leivotaan aina silloin tällöin niin niitäkin on pöydällä. Nyt on sitruuna(kuiva)kakun loppu jonka perjantaina leivoin. Enkä ala jatkossakaan niitä pistää piiloon lasten kavereiden takia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä poikasi tulisi valita seuransa paremmin. Ei mulla muuta.
Ei oo tosta kyse. Me asutaan aika pienessä kylässä ja kaverit on lapseni luokkakavereita. Tunnen myös vanhemmat. Varsinaisesti ei kavereita olla mutta houkan enemmän kuin moi-yuttuja. Pienestä asti ovat olleet lapseni kavereita.
Oon vaan tosi huono sanomaan kellekään vanhemmalle että lapsesi käyttäytyy tosi huonosti.
Ap
Lässy nössö.
No sanot vähän vihaisesti tai napakasti, että "ei tuollaista kielenkäyttöä. Kuulostaa ihan hirveälle. Ja nyt vähän rauhallisempia leikkejä tai saatte mennä ulos seuraavaksi".
Jos omat lapset ei ole kaivelemassa omin luvin syömistä ja kaikki herkut ei ole tyrkyllä niin ihmettelen kerjäämistä. Sanot vain "meillä ei nyt ole herkkuhetki ja meillä oli/on juuri ruoka aika. Eikös teilläkin ole näihin aikoihin illallinen kotona?"
Lasten kavereille ei tarjottu karkkeja ( omillekkaan ei ollut mitään jemmaa). Yleensä pannullinen pannukakkua ja hilloa päälle riitti kavereiden kestitykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa te olette ainoa perhe jossa niitä karkkeja ja keksejä on koko ajan näytillä ? Minä ole ne aina piilottanut muuten omat lapset olisi ne syönyt hetkessä
Joo kyllä meillä usein on. Ihan lasten omia "karkkipäivä" karkkeja joita ei ahmi saman tien tai sitten mun karkkeja joita silloin tällöin otan. En oo tottunut piilotteluun. Tosin poikani vie kyllä monesti karkkinsa itse piiloon kavereiltaan.
Mä tai mieheni myös leivotaan aina silloin tällöin niin niitäkin on pöydällä. Nyt on sitruuna(kuiva)kakun loppu jonka perjantaina leivoin. Enkä ala jatkossakaan niitä pistää piiloon lasten kavereiden takia.
Ap
Eikä todellakaan tarvitse. Meillä myös on aina herkut näkyvillä. Ja kyllä todella voin lasten kavereista erottaa kenen lapset kotona vastaavaan on tottunut ja kenen ei. Kyllä ne lapset jotka kotona saa herkkuja silloin tällöin ja kaikki piilotetaan, on heitä jotka eivät osaa itseään kontrolloida. Mutta kyllä meillä saa siihenkin opetusta, että kaikkea mitä näkee ei voi ottaa.
Meillä käy nälkäinen lapsi. Annan hänen syödä kun tiedån, että pers-kokkarehallitus on laittanut köyhimmät nälkäloukuun.
"Meillä on nyt uudet sännöt: jokainen menee omaan kotiinsa syömään. Ei tulla ruinaamaan meidän keittiöstä. Jos joku ruinaa, poistan ulos ja saa porttikiellon meille".
Ja huonoon käytökseen on lupa ja vaatimuskin puuttua.
Vierailija kirjoitti:
7-vuotiaat määräilee ap:tä? Josset ole mitenkään kehitysvammainen niin etköhän ap sä päätä kuka teille tulee ja saako teillä kerjätä vai ei. Saatika kuka teidän ruoat syö.
Oonko mä sanonut että annan heille aina kaiken mitä pyytää? Yleensä en anna. Mähän saisin koko ajan olla syöttämässä näitä kavereita. Toki välillä annan mutta se kerjääminen ärsyttää. Voisitte kasvattaa ne lapsenne ennemmin kuin syytellä ja haukkua lastenne kavereiden vanhempia siitä että ärsyyntyy teidän lastenne käytöksestä. Toki jos omakin käytös on tota luokkaa niin...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jospa te olette ainoa perhe jossa niitä karkkeja ja keksejä on koko ajan näytillä ? Minä ole ne aina piilottanut muuten omat lapset olisi ne syönyt hetkessä
En ole ap, mutta koska meillä karkit ja herkut ei ole koskaan olleet kiellettyjä ja ne ovat usein näkyvissä, niin omia lapsia ei karkit kiinnosta. Niitä on tänään, huomenna ja ylihuomenna toisin kuin karkkipäiväperheissä, joissa herkkuja pitää ahmia yhtenä ainoana päivänä, koska huomenna niitä ei saa. Siksi vasta lapsen kavereiden kautta opin piilottamaan herkut. Karkkipäivälapsilla on pohjaton halua saada herkkuja, vaikka miten kieltäisi. Heille näkyvä suklaa on syötävää suklaata eikä ole mitään ymmärrystä siitä, että kaikkea pöydällä olevaa ei saa ottaa. Omille lapsille se on vain suklaata.
Meillä herkkujen varastaminen päättyi siihen, kun laitin oman suklaapatukkani päälle kääreen, jossa kerrottiin, että tämän suklaapatukan syöjä päätyy poliisin puhutteluun ja saa ikuisen porttikiellon kotiini. Pitihän yhden pojan se syödä, koska on niin rohkea. Ilmoitin poliisiveljelleni, että täällä olisi yksi puhuteltava ja ihmeesti kaveriporukan vierailut laimenivat, kun yhden vanhempien kanssa käytiin vakava keskustelu aiheesta kaverilta varastaminen.
En kyllä ymmärrä, miksi karkkia on koko ajan esillä. Se johtaa helposti turhaan karkin naposteluun.
Meillä kolmasluokkalaisen kaverit ovat olleet osa samanlaisia jo ykkösluokalta lähtien. Lähetetään meidän poika ruinaamasn herkkuja tai joskus ruokaakin. Välillä poikamme on syönyt yhdellä kaverillaan vaikka ollaan kehotettu tulemaan kotiin syömään.
Hankaluuksia tuo se, että meillä vaimon kanssa eri linja ja se että vaimon linja heiluu kuin tuuliviiri. Minä en sallisi, että annetaan mitään, muuta kuin vettä. Pojallamme on karkkia omassa huoneessaan ja ne säilyvät hänellä aika hyvin. Jos on kavereita kylässä, ne häviävät, kuin nälkäisen labradorin kitaan.
Jos minun lapseni kerjäisi kylässä ruokaa, haluaisin tietää siitä ja lopettaa sen touhun välittömästi! Joten kerro kerjääjien vanhemmille. Myös kiroilusta!
Sano että teille saa toki tulla leikkimään, mutta teillä ei ruokita koko naapuruston lapsia, eikä pupelleta jatkuvasti herkkuja. Jos jotain tarjotaan, niin se on sitten eri asia.
Ja käytöstapoja voi vaatia!
Ihan vaan uteliaisuudesta.... ovatko valkoisia vai ruskeita kavereita ap?
Vierailija kirjoitti:
No sanot vähän vihaisesti tai napakasti, että "ei tuollaista kielenkäyttöä. Kuulostaa ihan hirveälle. Ja nyt vähän rauhallisempia leikkejä tai saatte mennä ulos seuraavaksi".
Jos omat lapset ei ole kaivelemassa omin luvin syömistä ja kaikki herkut ei ole tyrkyllä niin ihmettelen kerjäämistä. Sanot vain "meillä ei nyt ole herkkuhetki ja meillä oli/on juuri ruoka aika. Eikös teilläkin ole näihin aikoihin illallinen kotona?"
No niin mä sanonkin. Kiroilu on loppunut jo aika pitkälti meillä sisällä. Oma poikakin sanoo tästä jo kavereilleen. Sanon myös että kotiin voi mennä syömään. Tänään viimeksi sanoin että nyt ne karkit pois. Uskovat kyllä sillä hetkellä mutta seuraavana päivänä taas uusi yritys. Tai parin tunnin päästä. Tänään annoin syödä ruokaa kun niin kieli pitkänä oli siinä vaikka olikin just kotonaan syönyt. En halua lähteä sille linjalle että meiltä ei ikinä saa mitään.
Ja nyt ärsyttää sekin että joudun täällä puolustautumaan ja todistelemaan jotakin. Kasvattakaa mieluummin niitä lapsianne! Ei mua huvita olla koko kylän lasten kasvattaja ja tapakouluttaja. Omani kasvatan ja isommat lapseni ovatkin hyväkäytöksisiä. Multa on kysytty monesti että miten mun lapset reagoi kun otan heiltä peliohjaimet pois tai on sanottu että kyllähän sää tiedät noi teinit kun ne aina tiuskii tai paiskoo ovia. Ei, en tiedä kun meillä ei käyttäydytä tolleen. Eikä mun tartte ottaa peliohjaimia pois. Pelit loppuu kun niin sanon ja tietävät kellonajan koska pelit loppuu sanomattakin.
Ap
Outoja lapsia, jos tuollaisia tekevät. Normaali, fiksu lapsi keksii vaikka mitä kehittäviä, vaarattomia leikkejä ulkona.
Siitä olen samaa mieltä, että on turvallisempaa muita ihmisiä kohtaan, jos tuollaiset sekopäälapset pelaavat kännyköillään sisätiloissa eivätkä kiusaa muita pihalla.