Pettymys kumppanin kääntymisestä kristinuskoon

Onpa kurja tilanne. Kuulostaa siltä että miehellä on ollut hankala elämäntilanne ja siinä hetkessä on löytänyt sen turvansa uskosta ja jostain syystä nyt sitten sinulle sitä kertoo.

Saarnaamista ei kenenkään kuitenkaan tarvitse kuunnella ja sanon tämän itsekin uskovana, kristinuskossa olevana naisena. Mieheni on ateisti ja meillä on ollut tosi miellekkäitäkin keskusteluita uskontoon ja uskomiseen liittyen vaikka näkökulmat ovat hyvin vastakkaiset. Erot uskonnäkemyksissä eivät siis itsessään ole mikään ongelma niin kauan kuin molemmat kunnioittavat sitä että usko on perustavanlaatuinen piirre ihmisessä - ihminen joko uskoo tai ei usko eikä mikään opetus tai saarna sitä perusasiat muuta miksikään. Meillä se on toiminut koska kunnioitetaan molemmat toisemme vapautta uskoa tai olla uskomatta.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Saarnaamista ei kenenkään kuitenkaan tarvitse kuunnella ja sanon tämän itsekin uskovana, kristinuskossa olevana naisena. Mieheni on ateisti ja meillä on ollut tosi miellekkäitäkin keskusteluita uskontoon ja uskomiseen liittyen vaikka näkökulmat ovat hyvin vastakkaiset.

Miten kestät suhteen kun tiedät varmuudella että miestäsi odottaa ikuinen kidutus Helvetin liekeissä?

Ei mikään kirvele niinkuin se että joku tulee uskoon. Jeesuksen nimi ja Raamattu, niissä on ihmeellinen voima. Uskosta osaton ihminen kavahtaa näitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saarnaamista ei kenenkään kuitenkaan tarvitse kuunnella ja sanon tämän itsekin uskovana, kristinuskossa olevana naisena. Mieheni on ateisti ja meillä on ollut tosi miellekkäitäkin keskusteluita uskontoon ja uskomiseen liittyen vaikka näkökulmat ovat hyvin vastakkaiset.

Miten kestät suhteen kun tiedät varmuudella että miestäsi odottaa ikuinen kidutus Helvetin liekeissä?

Itsessään ihan hieno ja hyvä kysymys ja aika syvällinenkin. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että millaisena minä koen oman ja Jumalani suhteen ja millaisena pidän Jumalaani. En koskaan ole sydämessäni tunnustanut sitä uskomusta oikeaksi jossa vääräuskoiset palavat He.lvetin liekeissä vaan pidän sitä tulkintaa ihmisen erehtyväisyytenä joka on aikanaan Raamattuun tullut kirjatuksi. On vaikea kuvailla jotain niin perustavanlaatuista tietoa jonka vain tuntee, mutta minun Jumalani ei sulje ikuisen paratiisin porteilta heitä, jotka eivät syystä tai toisesta ole uskoaan pystyneet tunnistamaan tai jotka ovat kasvaneet siihen käsitykseen ettei Jumalaa ole. Koska se kuka uskossa on, tuntee Jumalan läsnäolon. Älkööt siis tuomittako heitä, ketkä Jumalan kosketusta eivät halua tunnustaa tai tunnistaa.

-se edellinen

Kuinka pitkä aika tästä on ap? Ja lähdetkö nyt eri teille? Tuleeko ero? Ja onko lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saarnaamista ei kenenkään kuitenkaan tarvitse kuunnella ja sanon tämän itsekin uskovana, kristinuskossa olevana naisena. Mieheni on ateisti ja meillä on ollut tosi miellekkäitäkin keskusteluita uskontoon ja uskomiseen liittyen vaikka näkökulmat ovat hyvin vastakkaiset.

Miten kestät suhteen kun tiedät varmuudella että miestäsi odottaa ikuinen kidutus Helvetin liekeissä?

Itsessään ihan hieno ja hyvä kysymys ja aika syvällinenkin. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että millaisena minä koen oman ja Jumalani suhteen ja millaisena pidän Jumalaani. En koskaan ole sydämessäni tunnustanut sitä uskomusta oikeaksi jossa vääräuskoiset palavat He.lvetin liekeissä vaan pidän sitä tulkintaa ihmisen erehtyväisyytenä joka on aikanaan Raamattuun tullut kirjatuksi. On vaikea kuvailla jotain niin perustavanlaatuista tietoa

Ei helppo tilanne. Mutta hienoa, että kunnioitatte toistenne vakaumusta. Raamatussahan kehotetaan rukoilemaan toistemme puolesta. Jumala kuulee rukoukset ja siellä sanotaan myös, että rukousten malja täyttyy... Emme tiedä, jos toinen huokaisee Jeesuksen puoleen vaikka viimeisellä hetkellään. Jumala kuitenkin vetää rakkaitamme puoleensa.

Sianjättö ratkaisee parisuhdeongelmat.

Miehesi on henkisesti kehittyneempi kuin sinä, ap. Ei ihme, että ahdistaa. Koet varmaan olevasi huono ihminen miehesi silmissä ja että tämä tuomitsee sinut, eikö? Miehesi on kiltti, kun jatkaa kanssasi, vaikka Raamatussa sanotaan, että kristityn on vaikea olla yhdessä pakanan kanssa. Toivotaan että sinäkin löydät Jumalan ja lopetat ihmisyyden palvonnan epäjumalanasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saarnaamista ei kenenkään kuitenkaan tarvitse kuunnella ja sanon tämän itsekin uskovana, kristinuskossa olevana naisena. Mieheni on ateisti ja meillä on ollut tosi miellekkäitäkin keskusteluita uskontoon ja uskomiseen liittyen vaikka näkökulmat ovat hyvin vastakkaiset.

Miten kestät suhteen kun tiedät varmuudella että miestäsi odottaa ikuinen kidutus Helvetin liekeissä?

Ei Raamatussa puhuta mistään kidutuksesta helvetissä. :D Sanotaan vain, että joko ihminen menee taivaaseen tai tämän sielu yksinkertaisesti lakkaa olemasta. Jälkimmäiseen käytännössä ateistikin uskoo.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti nykymaailma on henkisesti niin raskas että heikompien yksilöiden psyyke ei kestä ja he joutuvat turvautumaan uskontoon tms. ideologioihin. Voi toki olla että jokin piilevä sairaus on myös sekoittanut aivokemiat. 

Siis tarkemmin sanottuna tiedekultin todellisuuskäsitys, joka on siis tarinaa siinä missä kaikki muutkin todellisuuskäsitykset. Kristittyjä taitaa olla maailman uskovaisista eniten, ja uskovaisia enemmän kuiten ateisteja, joten "nykymaailma" on ihan jotakin muuta kuin mitä viestisi implikoi sen olevan. Lisäksi solvaat uskovaisuutta mielenterveyden häiriöksi, joka on viharikos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saarnaamista ei kenenkään kuitenkaan tarvitse kuunnella ja sanon tämän itsekin uskovana, kristinuskossa olevana naisena. Mieheni on ateisti ja meillä on ollut tosi miellekkäitäkin keskusteluita uskontoon ja uskomiseen liittyen vaikka näkökulmat ovat hyvin vastakkaiset.

Miten kestät suhteen kun tiedät varmuudella että miestäsi odottaa ikuinen kidutus Helvetin liekeissä?

Ketään ei voi pelastaa, edes puolisoaan. Usko voi pelastaa vain oman sielun. Kaikella on tarkoituksensa, jumala on antanut kaikille vapaan tahdon ja antaa anteeksi 7*70 kertaa.

Nro 44/48 vastaa että en ole pitkän suhteemme aikana koskaan ole osannut pitää poikkeavana sitä että minä olen uskossa ja mieheni ei. Ehkä olen aina tunnistanut hänessä piirteitä, jotka toisenlaisessa ympäristössä olisivat puhjenneetkin uskoon. Mielestäni kyse ei ole siitä että hän kokonaan kieltäisi uskon tai Jumalan olemassaolon, vaan nähdäkseni enemmän sitä ettei rationaalisuuden perikuvana ole löytänyt todisteita jotka aukottomasti voisivat todistaa, että on olemassa Jumala ja ikuinen paratiisi - tai sen puoleen, että ei olisi. En pidä mahdottomana että molemmat havainnoisimme samoja asioita joita sanoitamme vain eri tavalla. Sen myötä yhteiselo on tuntunut helpolta. Kun toista kunnioittaa - uskoa tai olla uskomatta - se ei tunnu vaikealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi on pohjimmiltaan ylimielisyyttä ja tyhmyyttä

 

Mikä voisi olla ylimielisempää kuin kuvitella, että on joku maailmankaikkeuden luoja, joka seuraa juuri sinua silmä kovana ja on kiinnostunut erityisesti seksielämästäsi ja että olet erityinen ja ihmeellinen hänelle. Lisäksi et pysty hyväksymään kuolemaa vaan kuoleman pelossa päädyt kuvittelemaan, että sinulla on kuolematon sielu ja että olet niin spesiaali että elät ikuisesti. 

Jos minulle kävisi kuin aloittajalle, tulisi varmaan ero. Tuohan olisi sietämätöntä. 

 

Jos ajattelee että kaikilla muillakin on, siinä ei ole mitään ylimielistä. Ateisteillakin on, mutta he ovat valinneet luopua siitä. Tai ehkä tehneet jonkin virheen, miksi heidät on kirottu. Mutta kirouksestakin vapautuu uskomalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menikö jehoviin tai johonkin lahkoon? Ottaisi kyllä päähän muuten ei jos vaikka roomalaiskatolilaiseksi rupeaisi. 

Jos rupeaisi roomalaiskatolilaiseksi niin se tarkoittaisi sitten, että ei käytetä ehkäisyä. En seurustelisi sellaisen kanssa, en halua hirveää lapsiliutaa.

Ettekö Espanjan kävit ole koskaan Espanjassa kortsuja ostaneet? Niitä on kauppojen kassoilla isot hyllyt täynnä. Espanja on roomalaiskatolinen maa, Italiassa sama ja varmaan muissakin ko. uskonnon maissa. Myös sivistyneissä roomalaiskatolissa maissa on syntyvyys laskenut, jopa enemmän kuin Suomessa. 

 

Se on osa jumalan suunnitelmaa osittain juurikin tieteellisten suhteiden johdosta. Suhteissa kielletään naiseus ja äitiys, nainen alennetaan ja mutiloidaan kemiallisesti s eksiorjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei Raamatussa puhuta mistään kidutuksesta helvetissä. :D Sanotaan vain, että joko ihminen menee taivaaseen tai tämän sielu yksinkertaisesti lakkaa olemasta. Jälkimmäiseen käytännössä ateistikin uskoo.

Väkevää eksytystä! Yritetään kieltää Helvetin olemassaolo!

Vierailija kirjoitti:

Ennen hän saarnasi ateismia, ja se ei AP:ta häirinnyt. Nyt hän saarnaa kristinuskoa, ja siitä ei AP tykkää.

Jep, mietin myös että harvemmin se pyhä henki saarnamieheksi tekee, ellei ole paatoksellinen omasta takaa

Vierailija kirjoitti:

Oisko parempi että mies olisi kääntynyt vihervassariksi? Voisi saarnata, esittää parempaa ja palvoa Litä ja Minjaa?

Mitä? Litä!

Pitkä lainaus, sopinee avioliiton aikana uskoon tulleille:

"Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö; samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.  Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?"

Paavalin 1.kirje korinttolaisille 7.luku, jakeet  12-16

Olisipa helppoa olla uskovainen ja uskoa Raamattuun Jumalan sanana. Varmasti he saavat siitä paljon voimaa ja lohdutusta maallisen taivallukseensa, mutta millä hinnalla tuo kaikki tulee, kun pettää itseään? Mikään ei todista, että Raamattu pitää paikkansa tai että Jumalaa on olemassakaan. Toisaalta emme voi varmuudella poissulkea sitäkään vaihtoehtoa, etteikö jonkinlaista Jumalaa voisi olla olemassa. Mutta minkälainen se Jumala sitten olisi, Raamatun kuvaamako vai jotain ihan muuta, sitäkään tuskin pystymme koskaan ymmärtämään. Joudumme siten elämään loputtomassa epätietoisuudessa näiden elämää suurempien kysymysten kanssa. Jotkut pystyvät hyväksymään sen, ja toiset tukeutuvat kaikenlaisiin oljenkorsiin kuten uskontoihin.

Usko  on lahja ylhäältä.  Ei toinen ihminen voi uskoa toiseen synnyttää. Tosin Raamattu on elävä Sana, jonka avulla voi, jos haluaa tutustua Jeesukseen. Saada eväät uskoon, niin sanoakseni. Vaivannäköä se vaatii joskus, mutta taivaankotiin pääsy varmistuu.

Myös se uskon alun halu saarnata kyllä hiukan (viisastuu) lantuu jonkin ajan päästä. uuden totuuden löytyminen vain on niin suuri asia, ettei heti tajua olla (pakko)syöttämättä sitä joka suuntaan.

Jumala kyllä toimii ajallaan ja tavallaan. Rukosten kautta, ja usein salassa, muuttaen ihmis sydämmen, ja synnyttäen uskon.