Nyt kysytään nykysuomalaisilta ja sukututkijoilta! Minkälaisia isoäitejä ja mummoja teillä on suvussa ollut, jotka syntyneet vielä 1800-luvu

Tuon ajan isovanhempani elivät yli 80 vuotiaiksi molemmat. Lapsia oli muistaakseni 7.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ajan isovanhempani elivät yli 80 vuotiaiksi molemmat. Lapsia oli muistaakseni 7.

Lisäys, heistä on valokuvat minulla.

Isoäitini äiti oli hyvin kielitaitoinen nainen. Perheen kotikieli oli saksa, ja hän puhui viittä kieltä. Luonnollisesti luki ja kirjoitti myös. Oli myös hyvin lahjakas musikaalisesti ja harrasti klassista laulua. Jotain käsitöitä on säilynyt.

Kaupunkilaisia olivat, puoliso oli ison yrityksen pomo. Ajan tapaan oli itse ammatiltaan rouva, eli pyöritti isoa taloutta jossa oli myös henkilökuntaa. Lapsia neljä. Piti huolen siitä, että myös hänen tyttärensä saivat yliopistokoulutuksen. Puoliso taisi olla sitä mieltä, että riittäisi jos tyttäret naitetaan hyvin, mutta rouva sai tahtomansa. Tästä olikin sitten isoäidilleni paljon hyötyä.

Muuten on ehkä jäänyt kuva hänestä sellaisena taiteellisena, ei niinkään talousihmisenä.

Kaikki oli maalaistalon emäntiä, piikoja ja renkejä johdettavana. Lapsia suurinpiirtein viisi. Näen, että samanlainen elämä olisi itselleni luontainen, mitä he elivät. Harmi että aika on aivan toinen.

Minun mummoni oli syntynyt 1888. Oli saanut isäni yli nelikymppisenä ja isäni oli 35 kun minä synnyin, joten olen vielä työikäinen. 

Mummo asui meillä yläkerrassa, kuoli kun olin alle kouluikäinen. Osasi kirjoittaa ja lukea. Erittäin tiukka ja vanhoillinen. Mummon luokse ylös sai mennä vain luvalla. Mieluisin muisto on kun hän sitoi nalleni käden, kun se oli mennyt rikki ja vaihtoi sen siteen joka viikko puhtaaseen. Nallen täyte oli sahajauhoa. 

Ammatti taisi olla epävirallinen maatalouslomittaja /piika eli asuivat torpassa mutta mummo kävi tekemässä töitä siellä täällä maalaistaloissa hoitelemassa niin lehmiä kuin lapsia. Ukkini oli kuollut jo reilusti ennen syntymääni, joten käsittääkseni sai myös lesken eläkettä. 

Vitonen vastaa vielä tuohon miten kouluja käymätön mummo osasi kirjoittaa ja lukea. Taisihan hänellä olla järkeä päässä ja vissiin se kiertokoulu käytynä. Oli oppinut maalaistalon lasten mukana itsestään. 

Pupp a.

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini äiti oli hyvin kielitaitoinen nainen. Perheen kotikieli oli saksa, ja hän puhui viittä kieltä. Luonnollisesti luki ja kirjoitti myös. Oli myös hyvin lahjakas musikaalisesti ja harrasti klassista laulua. Jotain käsitöitä on säilynyt.

Kaupunkilaisia olivat, puoliso oli ison yrityksen pomo. Ajan tapaan oli itse ammatiltaan rouva, eli pyöritti isoa taloutta jossa oli myös henkilökuntaa. Lapsia neljä. Piti huolen siitä, että myös hänen tyttärensä saivat yliopistokoulutuksen. Puoliso taisi olla sitä mieltä, että riittäisi jos tyttäret naitetaan hyvin, mutta rouva sai tahtomansa. Tästä olikin sitten isoäidilleni paljon hyötyä.

Muuten on ehkä jäänyt kuva hänestä sellaisena taiteellisena, ei niinkään talousihmisenä.

Entä ne kolme muuta isoisoäitiäsi? Kaikilla on yhteensä neljä isomummoa.

Rippikoulun käyneitä olivat, itsellisen, torpparin, talollisen tyttäriä. 

Mummoni, lyhyt, lihava, ketterä,puhelias,työteliäs. Eläkkeitä ei ollut ja joutuivat aina vanhimman lapsen talouteen. Viimeiseen asti teki sisätyöt, ruuat, siivoukset, hoiti myös lapsia ja ulkotöitä jaksamisen mukaan. Kutoi pellava ja mattokangasta, neuloi kaikille sukat lapaset ja villahousut.  Noheva nainen, vaikka oli joutunut kerjuulle sokean mummon silmiksi jo 5 vuotiaana. Selvisi ehkä iloisella karjalan luonteella 72 vuotiaaksi.