Pitääkö anopille tarjota jotain?
Tulee iltapäivällä pistäytymään kun tulee tänne teatteriin, asuu 150 kilometrin päässä. Ajaa sitten teatterin jälkeen kotiin.
Jos pari tuntia on, näkee lapset, tuo kuulemma heidän synttärilahjansa, ei tule kuukauden päästä ei kai hän nyt mitään ruokaa tarvitse , kahvit juo kuitenkin väliajalla. Mitä tekisitte?
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän joka ei tarjoa anopilleen mitään näköjään kuitenkin odottaa appensa tarjoavan hänelle.
En saa kiinni tuosta nurinkurisesta ajatuksen juoksusta kiinni.
Se joka jankuttaa että miniän tai anopin pitää tarjota, on nainut luuserin ja kasvattanut luuserin.
Olet vienyt tasa-arvon äärimmilleen vai miten tuon määrittelisi. . Olet kotisi hallitsija (minun kotini) ja pidät miehiä sitten alempiarvoisina jos sinusta kahvinkeitto ja keksitarjottimen pöytään nosto on piian töitä.
Mutta et vastaa kysymykseen, sinun ostamia ei tarjoilla anopille, miksi oletat että appesi kuuluu ostamiaan tarjottavia tarjota sinulle?
Lakkaa toistamasta tuota jankutusr
Enpä ole vaan kommentoinut naurettavaa läpätystä siitä miten miniä ja anoppi on vain ne joiden vastuulla kestitseminen on.
Seka anopin aviomies että poika ihan käsiä ko. Asiassa. Mikä on täysin järjetöntä.
No kyllä nyt kahvit pitää keittää ja jotain pikkupurtavaa siihen kylkeen
Olisi kyllä ikävä elää elämää, missä puolison perhe ei ole rikkaus elämässä vaan vältettävä pahe.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä ikävä elää elämää, missä puolison perhe ei ole rikkaus elämässä vaan vältettävä pahe.
Tai sitten voi olla siltä väliltä eli puolison vanhemmat ovat ihan mukavia, ihan kivaa seuraa, ei mitään ongelmia heidän kanssaan, hyvät isovanhemmat lapselle ym. mutta silti he ovat miehen vanhemmat eivätkä nyt itselleni mitenkään kovin läheisiä tai tärkeitä. Meillä ainakin näin. Ja mieheni osaa heille keittää kyllä kahvia tietenkin. Ihan mielelläni vietän heidän kanssa aikaa, mutta ensisijaisesti he ovat 1. mieheni vanhemmat ja 2. lapseni isovanhemmat. Ja itselläni on sitten omat vanhemmat, ystävät, sukulaiset ym enkä oleta että kun vanhempani tulevat käymään niin mieheni leipoo heille ja kattaa pöydän täyteen herkkuja. Kyllä se on silloin minun tehtäväni. Mies toki mielellään osallistuu tapaamiseen, mutta jos hänellä on muuta menoa niin sitten hän valitsee itselleen sen tärkeämmän menon ja thats it.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä ikävä elää elämää, missä puolison perhe ei ole rikkaus elämässä vaan vältettävä pahe.
Mikä perhe???? Anopistahan tässä keskustellaan.
Onpa todella tötterö miniä, joka kehtaa olla niin tyhmä, että tulee vauvapalstalle kysymään, että pitäiskö anopille tarjotakin jotain. Tämä ihminen on niin tyypillinen esimerkki whitetrashistä, että syvä myötähäpeäntunne valtaa mielen, koska hänellä ei ole vähäisiäkään käytöstapoja. Voiluoja. Esimerkki lapsille.
Huh huh! Anoppi ajaa päivässä 300 km, istuu pari tuntia teatterissa ja kaikki on sitä mieltä, että jollain kahvikupillisella selviää. Ap ei tarjoilisi sitäkään. Kunnon ruokaa pöytään!
"Enpä ihmettele enää yhtään suuria avioerolukuja. Joka asiassa pitää olla niin h*lvetin itsekäs, "tuo ei kuulu mulle, tuo on sinun sukulainen".
Ettekö ole perhe, jossa vieraat ovat yhteisiä? Huonon mallin lapsetkin saavat, jos vain toisen sukulaiset ovat hyviä.
Entäs, jos aivan yhdessä järjestätte tarjottavaa anopille, kun hän tulee etukäteen ikäänkuin synttäreille lahjan kanssa.
Käyttäytykää nyt hyvänen aika kuin aikuiset!"
On myös ymmärrettävä että on erilaisia elämäntilanteita, joissa on oltavakin itsekäs ihan oman jaksamisen takia. Esim. Itselläni pienen vauvan kanssa on ihan tarpeeksi kädet täynnä hommia muutenkin ja jos on ollut vaikkapa kiireinen viikko muutenkin ja omia muitakin pakollisia menoja niin appivanhempien vierailun tarjoilut ei vain ole itsellä prioriteettilistalla kovin korkealla, vaikka ihan kiva kun tulevatkin käymään. Mieheni ymmärtää tämän hyvin ja huolehtiikin kahvit omille vanhemmilleen sellaisissa tilanteissa, joissa tiedostaa minulla olevan kädet täynnä muuta hommaa aika lailla 247.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh! Anoppi ajaa päivässä 300 km, istuu pari tuntia teatterissa ja kaikki on sitä mieltä, että jollain kahvikupillisella selviää. Ap ei tarjoilisi sitäkään. Kunnon ruokaa pöytään!
Eikö se anoppi ole kahviloista ja ravintoloista kuullut? Teatterissakib on väliajalla tarjoilua.
Vierailija kirjoitti:
"Enpä ihmettele enää yhtään suuria avioerolukuja. Joka asiassa pitää olla niin h*lvetin itsekäs, "tuo ei kuulu mulle, tuo on sinun sukulainen".
Ettekö ole perhe, jossa vieraat ovat yhteisiä? Huonon mallin lapsetkin saavat, jos vain toisen sukulaiset ovat hyviä.
Entäs, jos aivan yhdessä järjestätte tarjottavaa anopille, kun hän tulee etukäteen ikäänkuin synttäreille lahjan kanssa.
Käyttäytykää nyt hyvänen aika kuin aikuiset!"
On myös ymmärrettävä että on erilaisia elämäntilanteita, joissa on oltavakin itsekäs ihan oman jaksamisen takia. Esim. Itselläni pienen vauvan kanssa on ihan tarpeeksi kädet täynnä hommia muutenkin ja jos on ollut vaikkapa kiireinen viikko muutenkin ja omia muitakin pakollisia menoja niin appivanhempien vierailun tarjoilut ei vain ole itsellä prioriteettilistalla kovin korkealla, vaikka ihan kiva kun tulevatkin käymään. Mieheni ymmärtää tämän hyvin ja huolehtiikin kahvit omille
Kodin työt pitää jakaa eikä kaataa äidille.
Fiksuinta on pitää vastuu isän sukulaisista isällä ja äidin sukulaisista äidillä. Näin jako on myös niille sukulaisille selkeä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella tötterö miniä, joka kehtaa olla niin tyhmä, että tulee vauvapalstalle kysymään, että pitäiskö anopille tarjotakin jotain. Tämä ihminen on niin tyypillinen esimerkki whitetrashistä, että syvä myötähäpeäntunne valtaa mielen, koska hänellä ei ole vähäisiäkään käytöstapoja. Voiluoja. Esimerkki lapsille.
Miksi se muka on sen miniän asia? Miksei anopin pojan????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän joka ei tarjoa anopilleen mitään näköjään kuitenkin odottaa appensa tarjoavan hänelle.
En saa kiinni tuosta nurinkurisesta ajatuksen juoksusta kiinni.
Se joka jankuttaa että miniän tai anopin pitää tarjota, on nainut luuserin ja kasvattanut luuserin.
Olet vienyt tasa-arvon äärimmilleen vai miten tuon määrittelisi. . Olet kotisi hallitsija (minun kotini) ja pidät miehiä sitten alempiarvoisina jos sinusta kahvinkeitto ja keksitarjottimen pöytään nosto on piian töitä.
Mutta et vastaa kysymykseen, sinun ostamia ei tarjoilla anopille, miksi oletat että appesi kuuluu ostamiaan tarjottavia tarjota sinulle?
Lakkaa toistamasta tuota jankutusrasi cai etkö tosisan kykene selkeästi vastaamaan?
Minä en tarjoa ostamiani keksejä tai muuta anopille, koska anopilla on paha laktoosi-intoleranssi. Meillä ei ole, joten en osta laktoosittomia tuotteita. En pidä myöskään vierasvaraa, joten jos jotain haluaa saada, pitää vierailusta ilmoittaa etukäteen. Eri
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä keittäisin kahvit ja jotain suolaista ja pullaa tarjoaisin, on lastesi mummo.
Mä en lasteni mummolle avaisi edes ovea. On varsin vaikea tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Luumuhilloa jääkaappiin ja torttutaikinaa pakastimeen. Tuunatusta pakastepitsasta voi tehdä tarjottavaa tai pakaste pasteijoita.
Helppoahan se on varata pakasteita pakastimeen ja sitten vaan tuupata uuniin.
Ei kelpaisi minun anopille. Torttutaikina ja luumuhillo pitää tehdä itse. Pullan pitää olla tuoretta ja itse tehtyä. Anopin mielestä pulla menee pakastimessa pilalle. Itse en jaksa leipoa päivittäin enkä halua heittää leipomuksia roskiin, kun ne on menneet vanhaksi.
Voi ristus että täällä on taas jollakin ( ap ) ISO ongelma.
Liian hyvin on asiat.
Sota kun tulisi..
Vierailija kirjoitti:
"Enpä ihmettele enää yhtään suuria avioerolukuja. Joka asiassa pitää olla niin h*lvetin itsekäs, "tuo ei kuulu mulle, tuo on sinun sukulainen".
Ettekö ole perhe, jossa vieraat ovat yhteisiä? Huonon mallin lapsetkin saavat, jos vain toisen sukulaiset ovat hyviä.
Entäs, jos aivan yhdessä järjestätte tarjottavaa anopille, kun hän tulee etukäteen ikäänkuin synttäreille lahjan kanssa.
Käyttäytykää nyt hyvänen aika kuin aikuiset!"
On myös ymmärrettävä että on erilaisia elämäntilanteita, joissa on oltavakin itsekäs ihan oman jaksamisen takia. Esim. Itselläni pienen vauvan kanssa on ihan tarpeeksi kädet täynnä hommia muutenkin ja jos on ollut vaikkapa kiireinen viikko muutenkin ja omia muitakin pakollisia menoja niin appivanhempien vierailun tarjoilut ei vain ole itsellä prioriteettilistalla kovin korkealla, vaikka ihan kiva kun tulevatkin käymään. Mieheni ymmärtää tämän hyvin ja huolehtiikin kahvit omille
Meillä appivanhemmat toivat tarjottavat itse, keittivät kahvit, siivosivat ja hoitivat vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin suomea on tapana että vain verisukulaisille jutellaan ja keitetään kahvit?
Ei kai nämä naiset voi mennä vaikka miehen isän hautajaisiin jos heilläkin olisi periaatteema, van verisukulaisille tarjotaan?
Nämä naiset kun tulevat anopeiksi he eivät ole sitten piikoja lastensa puolisoille. Puolisot saa istua kuivin suin kun nykyinen nuori rouva, silloin anoppi, tarjoilee cain omalle lapselleen.
Miksi juuri sen naisen kuuluu huolehtia kaikesta?
Jos jossain tällainen tapa on, tapa joutaa todella kiireesti romukoppaan.Miksei appi voi hoitaa tarjoilua pojalleen ja tämän puolisolle?
Enpä ihmettele enää yhtään suuria avioerolukuja. Joka asiassa pitää olla niin h*lvetin itsekäs, "tuo ei kuulu mulle, tuo on sinun sukulainen".
Ettekö
Jos ei ole selkeää työnjakoa, ne kodin hommat jää naiselle. Siksi on fiksuinta tehdä selkeä yksinkertainen työnjako heti alusta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun menen poikani perheeseen käymään ( harvoin uskallan) poikani on omassa kodissaan kuin arka vieras. Kyselee vaimoltaan " saako tarjota " ja arastellen tarjoilee jotakin. Hän käy töissä ja elättää perheen. Miniä kotona kahden lapsen kanssa ja tämä on hyvä asia myös. Poikani myös osallistuu kotitöihin ja kuskaa lapsia harrastuksiin. Itsellään ei ole mitään harrastuksia. Ei ehtisikään. Miniän täytyy päästä tuulettumaan joka päivä. Ymmärrän sen, kun on kotona päivät. Harmittaa vain joskus poikani puolesta. Hyvin on hänet koulutettu kuuliaiseksi vaimonsa toimesta.
Sun poikasi ei siis osaa käydä kaupassa?
Hän kuvittelee, että kotinsa kaappeihin ilmestyy ruoat ruokakeijun hankkimina?
Kyllä. Nimenomaan se on poikani joka kaupassa käy aina töiden jälkeen ha myös ruuat maksaa. Eihän miniä ehdi, kun on kahden lapsen kanssa kotona, eikä ole myöskään rahaa samasta syystä. Silti aivopesty pojannahjukkeeni on kuin vieras omassa kodissaan ja arastelee tarjota minulle mitään. Ja varjele kerrankin tarjosi MARIMEKON mukista kahvia minulle. Tästäkös sanomista tuli.
En oikeasti uskalla käydä tuossa talossa kuin todella harvoin. Yleensä ajoitan käyntini miniäni harrastushetkiin kun ei ole kotona.
Käyn n. kerran parissa kuukaudessa.
Voi kun asiat olisikin toisin. Ei tämmöinen ole kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus että täällä on taas jollakin ( ap ) ISO ongelma.
Liian hyvin on asiat.
Sota kun tulisi..
TÄMÄ
Ei vaan olet useassa kommentissasi vaatinut että appesi tarjoilee pojalleen ja sinulle.
Miten se appi noinpäin muuttuu äkkiä sukulaiseksi jolla on velvollisuus tarjota sinulle?
Tosin en joulukortteja laittele mutta pojalleni varmaan laittaisin kortin Perhe Mäntynen.
Nyt sait minut oppimaan ettet kaipaa joulun toivotuksiani kun ei olla sukulaisia. Siispä jos laittaisin kirjoittaisinkin Poika Mäntynen.
Kortin alalaitaan voisin kirjoittaa koskee vain sinua ja lapsia, vaimoshan ei oo sukulainen.