Lue keskustelun säännöt.
Mitkä joulunviettotavat on teille ehdoton ei?
26.10.2024 |
Mitä asioita ette ehdottomasti halua tehdä jouluna, tai millaisten tapojen ette halua kuuluvan teidän joulunviettoon?
Itse haluaisin, että jouluna ei olisi mikään kiire mihinkään. Jotenkin kummasti vaan usein käy niin, että on vaikka mitä tekemistä.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jouluna aina pukkeilemassa, ja toivoisin ettei olisi pakko lähteä 50km päähän vanhemmilleni pukkeilun päätteeksi vaan saisin jäädä vaimon kanssa kotiin. Mutta ei, sukulaisten painostuksesta joka toinen joulu siellä, joka toinen onneksi kotona.
Ota joku pukkikeikka niin myöhään, ettei tarvitse enää lähteä. Vaimohan voi vaikka buukata sinut sänkypukiksi 22.30 aattoiltana.
Tai sitten helpommalla pääsisi, kun oppisi sanomaan ei -sanan sukulaisilleen. Mun mielestä kuulostaisi hienolta ja kunnioitettavalta, jos mies sanoisi viettävänsä joulunsa mieluiten kaksin vaimonsa kanssa. Sukulaisten olisi vain hyväksyttävä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joulupullot viinaa. Isän kanssa tinttailtiin ladan takakontista. Oi niitä aikoja.
Noita aikoja luultavasti koko muu perhe muistelee kauhulla. Monen perheen ja lapsen joulu on pilattu noin. Mutta onhan sankareilla itsellään edes ollut hauskaa, viis muista ja siitä, että muulle perheelle joulunvietto on tuosta syystä ollut painajaismainen.
Ehdoton ei olisi joulu jossain kylässä tai muualla kuin kotona. Haluan vain oman perheen lähelleni, enkä myöskään lähtisi pois kotoa. Joku tapaninpäivä voi käydä joulukahvilla tai jossain, mutta ei muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulupullot viinaa. Isän kanssa tinttailtiin ladan takakontista. Oi niitä aikoja.
Noita aikoja luultavasti koko muu perhe muistelee kauhulla. Monen perheen ja lapsen joulu on pilattu noin. Mutta onhan sankareilla itsellään edes ollut hauskaa, viis muista ja siitä, että muulle perheelle joulunvietto on tuosta syystä ollut painajaismainen.
Lapsuudenkaverin perheessä isä ja isoveli vetivät aaton aikana korillisen kaljaa ja muu perhe yritti siinä sivussa viettää joulua. Ei kuulostanut kivalta. En ole missään tapauksessa alkoholivastainen, mielestäni juhlapäivinä voi hyvin juoda muutaman annoksen kunhan pysytään kohtuudessa.
Sukujoulu, lapsena ja nuorena (aikuisenkin) joutui kärsimään niistä. Olen vapaaehtoisesti yksin, haluan rauhallisen joulun. Ainoastaan iäkkäitä vanhempia käyn tervehtimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reissaaminen kyläpaikasta toiseen. En haluaisi eikä onnistuisikaan. Osa joulusta menee yleensä töissä.
Kunpa olisikin paikkoja mihin mennä jouluna, ei ole kiva aina yksin viettää joulua.
Niinpä. Omat vanhemmat on vielä elossa ja olen kiitollinen jokaisesta yhdessä vietetystä joulusta. Hymyssä suin hyppään junaan matkalaukkuni kanssa. Ja haikealla mutta samalla kiitollisella fiiliksellä palaan kotiin. Koskaan ei tiedä oliko tämä joulu se viimeinen yhteinen.
Minulla on joku päivä edessä nuo yksinäiset joulut, kun vanhemmistani aika jättää. Kun asiaa miettii, niin tuntuu surulliselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jouluna aina pukkeilemassa, ja toivoisin ettei olisi pakko lähteä 50km päähän vanhemmilleni pukkeilun päätteeksi vaan saisin jäädä vaimon kanssa kotiin. Mutta ei, sukulaisten painostuksesta joka toinen joulu siellä, joka toinen onneksi kotona.
Ota joku pukkikeikka niin myöhään, ettei tarvitse enää lähteä. Vaimohan voi vaikka buukata sinut sänkypukiksi 22.30 aattoiltana.
Sänkypukki kuulostaa kyllä hyvältä 😁
Mutta kyse on siitä että lapset on luonani joka toinen joulu ja haluavat ehdottomasti mummolaan, en sitä viitsi heiltä riistää, kun haluaisivat sinne joka joulu ja pääsevät vain joka toinen. Vanhempani eivät suostu siihen että lapsi menisi aatoksi yöksi heille, ja minä menisin perässä joulupäivänä, vaan jos lapsi menee, minunkin on mentävä. En vaan kykene riistämään
Kuulostat hienolta mieheltä ja hyvältä isältä! Kunpa kaltaisiasi toiset huomioon ottavia miehiä olisi enemmän. Lähipiirisi saa olla onnellinen, että heillä on elämässään sinunlaisesi ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin viettää pienen joulun ilman mitään hössötyksiä ja koristeita ja ruokaa vain maltillisesti. Mutta koska mieheni on jouluhullu ja meillä on pieni lapsi joka myös tykkää tosi paljon joulusta niin aina pakko olla kuusi ja koristeita ja ruokaa paljon.
Miehesi kai sitten hoitaa kuusen, koristeet ja ruoat?
En ole se, jolta kysyt, mutta miksi miehen pitäisi yksin järjestää kaikki.
Jos perheenjäsen jotain toivoo, kai kaikki sen järjestämiseen osallistuvat.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan joulua ja olen viettänyt tosi monenlaisia hyviä jouluja. Perhejoulut lapsena oli junttimaisia, mutta lämpimiä. Ensimmäisen poikaystävän kanssa kahdestaan oli vaatimattomia, viattoman ihastuneita ja pikkuisen kiusallisia (onko tämä nyt tarpeeksi hienoa, tykkääköhän se mun kokkauksista ja lahjasta, kaipaiskohan se jotain enemmän jne :D). Myöhemmin sinkkuna vietin monta joulua yksin ja monta joulua jonkun ystävän tai useamman kanssa. Nykyään perheen ja lasten kanssa. Kaikki nämä tavat on olleet ihania ja niitä on yhdistänyt leppoisuus ja lämpö. Se on varmaan mulle tärkeintä. Ennen joulua saa kyllä olla kiirettä ja stressiä, mutta sitten kun aatto koittaa niin tiedossa pitää olla 3 päivää täysin vapaata olemista ja elämästä nauttimista ilman mitään suorittamista ja paineita.
Pahin joulu olisi varmaan olla töissä.
Kerrot rakastavasi joulua. Alkoi kiinnostaa, kuoliko vanhempasi varhain, kun aloit viettää jouluja kaksin poikaystävän kanssa ja sitten yksin monta joulua.
Kerroit kuitenkin joulujen olleen vanhempiesi kanssa lämpimiä lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua pakollisia hautausmaakäyntejä, hyi.
Kuusi, lahjat, sukulaiset, lipeäkala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan joulua ja olen viettänyt tosi monenlaisia hyviä jouluja. Perhejoulut lapsena oli junttimaisia, mutta lämpimiä. Ensimmäisen poikaystävän kanssa kahdestaan oli vaatimattomia, viattoman ihastuneita ja pikkuisen kiusallisia (onko tämä nyt tarpeeksi hienoa, tykkääköhän se mun kokkauksista ja lahjasta, kaipaiskohan se jotain enemmän jne :D). Myöhemmin sinkkuna vietin monta joulua yksin ja monta joulua jonkun ystävän tai useamman kanssa. Nykyään perheen ja lasten kanssa. Kaikki nämä tavat on olleet ihania ja niitä on yhdistänyt leppoisuus ja lämpö. Se on varmaan mulle tärkeintä. Ennen joulua saa kyllä olla kiirettä ja stressiä, mutta sitten kun aatto koittaa niin tiedossa pitää olla 3 päivää täysin vapaata olemista ja elämästä nauttimista ilman mitään suorittamista ja paineita.
Pahin joulu olisi varmaan olla töissä.
Kerrot rakastavasi joulua. Alkoi kiinnostaa, kuoliko vanhempasi varhain, kun aloit viettää jouluja kaksin poikaystävän kanssa ja sitten yksin monta joulua.
Kerroit kuitenkin joulujen olleen vanhempiesi kanssa lämpimiä lapsena.
Hauskaa kun joku oikeasti lukee kommentin, kiinnostuu ja kysyy tällaista. Olet varmasti sosiaalinen ja välittävä ihminen, ehkä jouluihminen? :)
Ensimmäisen poikaystäväni kanssa asuimme kaukana molempien vanhemmista. Kulkuyhteydet olivat lähes mahdottomat, eikä meillä ollut autoa. Sama tilanne jatkui myös kun olin sinkku ja töissä, ei niitä lomapäiviä yleensä ollut niin montaa että olisi ollut mahdollisuutta lähteä vanhempien luo. Pidin itse lapsuuden jouluista, mutta myöhemmin sain tietää että äitini on kokenut joulun aina stressaavana eikä ole välittänyt joulusta. Hienosti hän on osannut sen peittää ja ihanat joulut järjestää, mutta tuokin on ollut pieni syy miksi asian paljastuttua ei ole kokenut tarvetta mennä vanhemmille vaan mieluummin antanut heidän olla rauhassa kaikesta jouluun liittyvästä.
Kinkku ja rosotti eivät vaan maistu. ä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää halua käydä hautausmaalla. Johtuen siitä, että sinne haudatut kuolleet niin kauan aikaa sitten. Lähisuku vielä elossa.
Onpa kiva kun sinulla ei ole tuoreita menetyksiä.
Monet käyvät hautausmaalla hakemassa joulutunnelman, mutta minä käyn siellä joka päivä muutenkin.
Kertoo paljon suomalaisesta synkistelystä, kun joulutunnelma haetaan hautausmaalta.
Vainajien muistaminen on kuulunut joulunviettoon ja kauan ennen kristinuskoa.
Voihan niitä vainajia muutenkin muistaa joulunakin kuin just siellä hautausmaalla vierailemalla.
Voi tietysti. Silti hautausmaalla vierailu
Meillä ei lapsuudenperhessä ollut jouluisin pakollista käyntiä hautausmaalla, mutta miehen suvussa oli. Tämä tietty selvisi vasta kun oltiin heillä ekaa aattoa. Ehdotin miehelle että jäätäisiin sinne heille odottamaan kun hänen vanhempansa ja sisko perheineen käy hautausmaalla, mutta kaikki alkoi patistaa meitäkin mukaan että eihän nyt kukaan kotiin jää kun hautausmaalle mennään.
Sellainen kompromissi, että joka toinen joulu omilla vanhemmilla ja joka toinen anoppilassa. En halua sitoutua viettämään vuoden päästä olevaa joulua tietyllä tavalla.
Lapsena olisin vastannut tähän, että joulun vietto kotona pelkän perheen kanssa. Rakastin jouluja mummolassa kun näki sukulaisia ja sai leikkiä serkkujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jouluna aina pukkeilemassa, ja toivoisin ettei olisi pakko lähteä 50km päähän vanhemmilleni pukkeilun päätteeksi vaan saisin jäädä vaimon kanssa kotiin. Mutta ei, sukulaisten painostuksesta joka toinen joulu siellä, joka toinen onneksi kotona.
Ota joku pukkikeikka niin myöhään, ettei tarvitse enää lähteä. Vaimohan voi vaikka buukata sinut sänkypukiksi 22.30 aattoiltana.
Tai sitten helpommalla pääsisi, kun oppisi sanomaan ei -sanan sukulaisilleen. Mun mielestä kuulostaisi hienolta ja kunnioitettavalta, jos mies sanoisi viettävänsä joulunsa mieluiten kaksin vaimonsa kanssa. Sukulaisten olisi vain hyväksyttävä asia.
Tässä oli kyseessä oma jälkikasvu eikä mikä tahansa sukulainen
Teen itse rosolli ja imelletyn perunalaatikon ja lanttulaatikko. En osta valmiina.
En ole koskaan käyttänyt Alkoa tippaakaan, en siis joulunakaan.
Appivanhempien luona on niin juhlallista, ettei se tunnu ollenkaan juhlalta. Heidän sukunsa on Tärkeää Väkeä, eli siellä istutaan parhaat päällä illallispöytään tasan klo 18.00 ja syödään pari tuntia hillitysti keskustellen. Miehillä on tummat puvut, naisilla juhlavat mekot, kampaukset ja korut. Pöydässä on perintöhopeat ja kaikki on arvokasta jäykistelyä. Minun vanhempieni luona taas on menty sisarusteni perheellistyttyä lasten ehdoilla eli ruokailu on lounasaikaan ja listalta on karsittu pois sellaisia ruokia mistä lapset eivät tykkää riippumatta siitä, että ne maistuisivat aikuisille. Aikuistenkin täytyy syödä nopeasti, että lapset saavat lahjat mahdollisimman aikaisin. Ja viinilasillinenkin on tietysti kielletty, koska lapsilla pitää olla raitis joulu. En halua kumpaakaan näistä tyyleistä, eikä miehenikään. Siksi käydään minun vanhempieni luona aattona lounaalla, mutta varsinaisesti vietetään joulua kotona kahdestaan. Appivanhempien luona käydään joulupäivänä, kun ei enää tarvitse pynttäytyä ja jäykistellä.