Uskaltaisiko/ pitäisikö kutsua kiusaavatkin koulukaverit synttäreille? ov

ei pidä pilata hänen juhliaan jos ei kiusaajia halua juhliinsa

ei ola kutsuttu.

Itse haluaisin opettaa lapselle, ettei kiusaajia tarvitse sietää, ja että itse asettuu puolustamaan kiusattuja, esim. ei kaveeraa kiusaajan kanssa.

Mutta sit jos miettii, että ehkä kiusaajat ovatkin itse syrjittyjä, ja ehkä kutsuminen voisi auttaa heitä korjaamaan käytöstään.

Mitä mieltä lapsi on? Kuinka pahana hän kiusaamisen kokee, haluaako kutsua heitä. Tuskin "pahat kiusaajat" edes tulevat vaikka kutsuisit.

Siis onhan kiusaaminen aina väärin, en nyt halua puolustella, mutta kiusaamisella ja "kiusaamisella" on eroa.

Minun 8 v poikani sai kiusaajaltaan kutsun synttäreille. Poikani palautti kortin eikä suostunut edes vastaanottamaan sitä.



(Se on sitten eri asia, miksi hän sai synttärikutsun. Ehkä äitinsä pakotti, koska tiesi poikansa kiusaavan minun poikaani.)

Eeva Ahtisaari kertoi joskus, että Markoa kiusattiin/syrjittiin aikanaan koulussa, kun muuttivat New Yorkiin. Sanoi, että he ratkaisivat asian niin, että kutsuivat nuo syrjijät kylään ja järjestivät mukavat kutsut. Pääsivät sillä eroon ongelmasta ja sen jälkeen kuulemma Marko mahtui porukoihin.

järjestä kunnon bileet, jotta kaverit huomaavat, että tuon kanssa kandee olla hyvää pataa...

Ne ketkä ei oikeesti tykkää lapsestasi eivät tule kutsuille. ne jotka tulevat voivat saada paremman kontaktin lapseesi ja ties vaikkka vähentäisi kiusaamista. Ja paikalla olet sinä ohjaamassa mitä saa tehdä ja mitä ei. Ties vaikka oppisivat jotain. Minä kutsuisin jos lapsi niin haluaisi.



Sitä vaan mietin onko kiusaaminen sinulle suurempi ongelma kuin lapsellesi. Ehkä lapsesi ei suhtaudu asiaan niin pahoin mielin koska haluaa kiusaajat kutsua..

Pääsin vasta nyt lukemaan vastauksiaja ajatuksia tuli. Sain lisää pohdittavaa. Pitää vielä miettiä perheen kesken, mitä oikeasti teemme. Toiveena olisi, että juhlat onnistuu ja mahdollisesti ne vielä auttaisivat kiusaamisasiassa. Ojasta allikkoon ei haluttaisi mennä. Tuo Eeva Ahtisaari esimerkki oli siihen suuntaan, mitä olin ajatellut, vaikken siitä ollut mitään ennen tiennytkään. Kiva kuitenkin, että sain monenlaista pohdittavaa tätä kautta.

ja olen kalistumassa myös ajatukseen, että ainakin jotkut kiusaajista saattavat hyvinkin tykästyä kivoista synttärijuhlista.



Tsemppiä ja koita keksiä kivat pippalot, muutama perusklise voisi olle hyvä ihan kiusaajia ajatellen, vaikka muuten en varauksettomasti kannatakaan, eli anna jokaiselle (kiusaajia ajattelen tässä) karkkipussi tai jotain vastaavaa, riippuu lasten iästä. Näin jää "parempi maku". Suoraan sanottuna pikku lahjonta voisi jopa olla hyvä, vaikka muuten ei ehkä olekaan paras mahdollinen idea kaverisuhteiden ylläpitoon.



Tällä yritän tarkoittaa hapuilevasti jotain seuraavan kaltaista ajatusta: Lapsemme kaveri otettiin mukaan elokuviin, eli mentiin porukalla elokuviin. Kaveri toki sai rahat omilta vanhemmiltaan, mutta näin kuitenkin koitin vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Toki kyse oli jo ennestään kavereista, mutta mukavia tunteita ja yhteenkuuluvuuden tunteen jakaminen omien lasten ja kaverian kanssa tukee turvallisuutta ja toivon mukaan myös parantaa kaverisuhdetta.

itse kiusasin lapsena yhtä tyttöä, koska toivoin että saisin itse muut lapset puolelleni ja kavereikseni, kun he huomaisivat että tuo toinen tyttö on minua dorkempi. tunnen yhä tunnontuskia, mutta ihmettelen myös mikseivät vanhempani pitäneet puoliani, sillä asia oli monisyinen. kyllä minuakin syrjittiin.

ei kukaan kiusaa ellei ole itse epävarma tms.

toivottavasti lapsesi luokan ilmapiiri paranee. kiusaaminen vaatii aikuisten puuttumista.