Päiväkodin eriarvoistava isovanhempien päivä

Vierailija kirjoitti:

Minä esitin toiveen, että ko. päivä lopetetaan. Meilläkään ei ole yhtään isovanhempaa. Traagisempi kohtalo on muutamalla maaha nmuuttajalapsella, joiden isoisiä on mm. kidutettu kuoliaaksi, isoäidit joutuneet jäämään sodan jalkoihin kun perhettä ei ole saatu yhdistettyä. Yhden läheisen perheen isoisällä joka pääsi Suomeen, on sähkökidutuksen jälkiä vartalossaan. Että tällainen hyvän mielen kahvitustilaisuus tasavertaisesti kaikille.

Aivan. Eli nyt nuo sun fantasian tuottamat kidutusuhrit jotenkin vapautuvat traumoistaan, kun vaan muilta kielletään isovanhempien osallistuminen? 

Se että jollain on ollut paska tuuri, ei tarkoita sitä, että olisi kohtuullista laittaa kaikki siitä "kärsimään". 

On niitä isovanhempia yksi, useampi tai ei yhtään, niin aina joudut selittelemään (aikuisille). Yleensä lapset suhtautuvat tilanteisiin aika mutkattomasti, kunhan heille itselleen on selitetty rehellisesti heidän oma tilanteensa.

Meillä omat vanhempani ovat eronneet, joten lapsellani on mummi+bonuspappa, sekä vaari. Lisäksi mieheni puolelta on ukki+bonusmummo, sekä mummu (kuollut). Joten eläviä isovanhempia on 5, ja 1 kuollut. Nuo viisi on lapsi tuntenut syntymästään asti ja pitää heitä aidosti isovanhempinaan. Joskus on joutunut selittämään, miksi heitä on niin monta. Myös kuollut isovanhempi on lapselle tärkeä, vaikka ei ole koskaan häntä tavannut. Haudalla tykkää käydä ja välillä kuvittelee mitä mieltä mummu olisi mistäkin asiasta jne.

Päiväkodista en muista isonvanhempien päivää, mutta koulussa sellainen oli. Siellä oli isovanhemmista paikalla yksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä vttu ihmisissä nykyään on, että pienikin epämukavuus ja heti alkaa itku ja marina milloin mistäkin olemattomasta?

 

 

Mutku mä haluun, mulla on oikeus byääh. Kukaan ei näille kerro, että elämään kuuluu myös velvollisuuksia.

 

Voi luoja tätä mielensäpahoitusta! Olen ollut itse päiväkodissa töissä lapsia oli ryhmässä 20 ja isovanhempia tuli alle 10. Omat lapset oli päiväkodissa ja isovanhemmat oli töissä isovanhempien päivänä. Joten mikä on ongelma ? Se ei ole mikään pakollinen päivä. 

Okei, jos lapset pitää pienestä pitäen laittaa ruotuun surun ja syrjinnän avulla niin hienoa! Ehdotan päiväkotiin seuraavaksi teemapäiväksi hyvätuloisten päivää, jolloin vain ne, joilla on tarpeeksi pätäkkää saavat tuoda rikkaan perheenjäsenensä paikalle. Kortti voisi olla setelinvihreä ja siinä runo:

Rahaa rahaa

Ihanaa

Kaikilla ei sitä olekaan

Onneksi mun perheelläni on

Omaisuus suunnaton

On tärkeää olla millä mällätä

Ja köyhät kyykkyyn tönäistä

Joka päivä voi sääliä köyhiä lapsia

Tänään on siihen mahdollisuuksia

Kun rikkaat näin koolla ollaan

Köyhillä kateudesta hämärtyy polla

Ja jos joku tuosta suuttuu niin onhan taas niin wokea! Kyllä pitää sietää erilaisia perheitä ja erilaisuutta sitä, ettei kaikilla ole samat lähtökohdat ja mahdollisuudet.

Onhan se ikävää, mutta ei lasta voi suojella ikäviltä tunteilta, se on hyvä tiedostaa ihan varhaislapsuudesta lähtien, tai mieluusti jo ennen. 

Tämä on niin tätä aikaa. Kielletään saman tien synnäreiltä isien käynnit, koska joidenkin miehet lähtivät ottamaan, eli eipä suvaita samaa sitten muillekaan. Kielletään ystävänpäivä, koska kaikilla ei ole ystäviä. Kielletään huvipuistot, koska kaikkien perheillä ei ole niihin varaa. Kielletään kouluruoka, koska yksi ei voi mystisen allergian takia syödä sitä. Lista jatkuisi loputtomiin jos vain haluaisin jatkaa sitä. 

Rakentavammin kommentoituna: aloittaja, sure surusi rauhassa, mutta ymmärrä se, että perhettäsi kohdannut asia ei pysäytä koko maailmaa. Vaikka äitisi on kuollut, niin muilla ne isovanhemmat edelleen ovat hengissä. Tämä oli vaikea pala itsellänikin nieltäväksi, kun läheisiä ihmisiä alkoi kuolla ympäriltä kun olin vasta 12-vuotias. Vaikka itselleni tärkeän ihmisen poismenoa oli vaikea sietää ja ymmärtää, niin oli vielä vaikeampaa huomata, että muut pääsivät asiasta yli alle viikossa. Samassa tajusin miten elämä vain virtaa ympärillä vaikka joku onkin kuollut. Luovasti ajateltuna siihen perustuu sanonta "elämä kantaa". Myöhemmin tämän ymmärrettyäni olen vain miettinyt miten raskaan itsekeskeisiä surevat ihmiset toisinaan osaavat olla, ja miten surureaktio kertoo miten pohjalla tai pinnalla ihminen on tai miten perillä hän tunnesäätelystään on. Kun monet sanovat, että ero näyttää todelliset karvat, niin oikeasti se on suru mikä osoittaa millainen ihminen on läheisiään kohtaan.  

Sen sijaan, että kirjoitat päiväkotiin miten maailma kohtelee teitä epäreilusti, niin erittele rauhassa omia tunteitasi. Vai mitä, että siellä on vaille jäämisen kokemus, mitä haluaisit purkaa ja se harmittaa? Sen sijaan, että kirjoittaisit asiasta henkilökunnalle, niin etkö voisi vain tämän avulla käsitellä mummon kuolemaa lapsen kanssa. Tämä olisi hyvä hetki muistella edesmennyttä, miettiä mitä mummo tekisi jos hän pääsisi käymään, ehkä hyvä hetki miettiä miten ihanaa on, että kavereilla on mummot ja papat elossa ja hekin voivat kokea sen. Voitte askarrella kortin mummin haudalle tai koota sinne lehdistä kimpun. Näin lapsi ymmärtää, että hänellä oli kerran jotain arvokasta etkä näin ollen siirrä hänelle omaa katkeruuttasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodeissa on paljon tälläisiä kivalta kuullostavia asioita joita ei oikein ole mietitty loppuun.

Tässä maailmassa nallekarkit ei mene ikinä tasan ja silti se maailma pyörii ympärillä vaikka minä ja sinä polkisimme jalkaa epäoikeudenmukaisuudesta. Voitko ajatella että ne lapset, joilla ei siellä päiväkodissa käy omia isovanhempia syystä tai toisesta, nauttivat myös niiden muiden lasten isovanhempien läsnäolosta? Olisi ihanaa jos yleisestikin päiväkodeissa olisi joku virkeä eläkeläinen mummo/pappa vapaaehtoisena parikin tuntia päivässä tervehtimässä lapsia.

Päivää markkinoitiin lapsille tyyliin siellä sitten askartelette yhdessä oman mummon/papan kanssa. Siinä sitä sitten lapsi ihmettelee, että mitä minä teen kun muut askartelee. Pappa lopulta pääsi paikalle ja päivä sujui hyvin.

Onneksi isovanhemmat ovat sitä ikäluokkaa jotka osaavat ja älyävät huomioida myös muita lapsia kuin ne omat jälkeläisensä. Kuka kieltää olemasta tekemisissä muidenkin lasten kanssa johon ihan yleisesti kuuluu tervehtiminen, katsekontakti ja muutama ystävällinen sana? Kuten sanoin, vanhempien ihmisten läsnäolo jo usein auttaa lapsia rauhoittumaan ja siten kunnioittamaan muita ihmisiä. 

mun isovanhemmat oli aina 500 /650 kilometrin päässä. En traumatisoitunut tai pelännyt vaikka monen kaverin isovanhemmat olivat arjessa mukana

Miksi et mieluummin opettaisi lapsellesi että meillä ihmisillä on erilaisia "aarteita" elämässä ja se on ihan fine. Joku on todella kaunis, mutta minäpä olenkin hauska. Joku rikas, mutta meidän perheessäpä on koko kylän ihanin ja kiltein koira. Jne.

Todella, todella raskas on sellainen läheinen, joka on pyhittänyt elämänsä vertailuun, jossa aina kokee jäävänsä kakkoseksi ja katkeroituu siitä. 

Isovanhempia on lapsella tyypillisesti neljä. Joku heistä voi olla kuollut, mutta on kyllä äärimmäisen surullinen tilanne jos pienen lapsen kaikki isovanhemmat ovat täysin toimintakyvyttömiä tai edesmenneitä lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen. Aloittaja ei aloituksessa mainitse sitä että onko hänen isänsäkin kuollut, eikä mainitse lapsen isää vanhempineen ollenkaan.

Okei, jos lapset pitää pienestä pitäen laittaa ruotuun surun ja syrjinnän avulla niin hienoa! Ehdotan päiväkotiin seuraavaksi teemapäiväksi hyvätuloisten päivää, jolloin vain ne, joilla on tarpeeksi pätäkkää saavat tuoda rikkaan perheenjäsenensä paikalle.

>> Kuka puhui ruotuun laittamisesta? On yksinkertaisesti puhuttu siitä, ettei normaaleilta asioilta tarvitse lapsia suojella ja opettaa ottamaan kaikki itseensä.

Kuten sinä nyt teet. 

Oletko tosissasi nyt sitä mieltä että on ihan sama asia rakentaa tahallaan kuilua rikkaiden ja köyhien välille kuin järjestää isovanhempien päivä? Ihanko nämä on nyt verrattavia asioita?

Lapset joutuvat kyllä oppimaan myös varallisuuteen liittyvistä eroista. Kaverin perhe saattaa matkustella ja kaverilla saattaa olla parhaat pelit ja vehkeet, eikä sekään asia muutu kiukuttelemalla muuksi. Vanhemman tehtävänä on kasvattaa lapsi selviämään vaikka elämä onkin epäreilua. Se että opetat lapsen polkemaan jalkaa ei auta häntä elämässään. 

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempia on lapsella tyypillisesti neljä. Joku heistä voi olla kuollut, mutta on kyllä äärimmäisen surullinen tilanne jos pienen lapsen kaikki isovanhemmat ovat täysin toimintakyvyttömiä tai edesmenneitä lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen. Aloittaja ei aloituksessa mainitse sitä että onko hänen isänsäkin kuollut, eikä mainitse lapsen isää vanhempineen ollenkaan.

Koulutetummissa piireissä on varsin tavallista, että isovanhemmat ovat kaikki niin kaukana, etteivät osallistu lastenlasten elämään kuin jouluna ja syntymäpäivinä saapuvilla korteilla ja puheluilla.

Helpompaa kun ei järjestetä tuollaisia. Ihan oikeasti. Jos isovanhempaa/vanhempaa kiinnostaa päiväkodin toiminta niin voi varmaan mennä tutustumaan kun sopii siitä. Olisiko joku avoimien ovien päivä parempi, jolloin joku lapsen läheinen aikuinen voisi tulla mukaan? Itse en kaipaa mitään tuollaisia aamupaloja ja mummopäiviä lapsen varhaiskasvatukselta. Muutenkin heillä kädet täynnä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen lapsen jokaista surun ja pahan mielen hetkeä ei voi eikä pidä estää ja lakaista pois. Eihän sellaisia ikinä opi kestämään jos ei niitä koskaan joudu kohtaamaan. Kaikilla ei ole isovanhempia tai edes äitiä tai isää, mutta sellaista se elämä nyt vaan on, eikä elämää voi sopeuttaa jokaisen yksilön mukaan vaan jokaisen yksilön täytyy sopeutua elämään. 

Mutta onko pakko tieten surua ja mielipahaa tahtoen aiheuttaa jo päiväkodista lähtien sen ikäisille? Maailma on ihan tarpeeksi kyyninen ja p aska muutenkin. Mielestäni kaikki isän-, äitien- ja vanhempienpäivät voisi muuttaa yksinkertaisesti läheisten päiväksi. Minulla on elossa vanhemmat ja olivat tosi osallistuvia, ovat yhä, ei kyse siitä, mutta kun sijaislapsitoiminnassa tulee touhuttua, niin kyllä nämä tällaiset äidin-/isän- tai isovanhempienpäivät oikeasti pienissä ihmismielissä harmittaa, kun ei välttämättä ole niitä rakastavia vanhempia. Kyllä siinä paatuneenkin sydän särkyy, kun selittää näille lapsille joilla ei ole vanhempia/isovanhempia elämässä lähes ollenkaan jos ylipäätään on, että kyllä sä jaksat tämänKIN pettymyksen samalla kun tarhakaveri tulee kysymään, että miks sulla ei oo äitiä tai isää tai ukkia tai mummoa.

Vierailija kirjoitti:

Minä esitin toiveen, että ko. päivä lopetetaan. Meilläkään ei ole yhtään isovanhempaa. Traagisempi kohtalo on muutamalla maaha nmuuttajalapsella, joiden isoisiä on mm. kidutettu kuoliaaksi, isoäidit joutuneet jäämään sodan jalkoihin kun perhettä ei ole saatu yhdistettyä. Yhden läheisen perheen isoisällä joka pääsi Suomeen, on sähkökidutuksen jälkiä vartalossaan. Että tällainen hyvän mielen kahvitustilaisuus tasavertaisesti kaikille.

Kyseinen isoisä varmaan sitten viettää koko elämänsä jossain kellarissa, jos nuo jäljet menneestä elämästä estäisivät häntä osallistumasta. Ei siitä ole kuin 25 vuotta, kun suomalaiset sotaveteraanit kävivät näissä tilaisuuksissa sotavammoinee, eikä kukaan ihmetellyt.

Ai että muillakaan ei saa olla noin kun meillä on näin?

Just joo. Eihän kukaan tuohon pakota osallistumaan, varmasti ihan vapaaehtoinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempia on lapsella tyypillisesti neljä. Joku heistä voi olla kuollut, mutta on kyllä äärimmäisen surullinen tilanne jos pienen lapsen kaikki isovanhemmat ovat täysin toimintakyvyttömiä tai edesmenneitä lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen. Aloittaja ei aloituksessa mainitse sitä että onko hänen isänsäkin kuollut, eikä mainitse lapsen isää vanhempineen ollenkaan.

No meillä isovanhempien tilanne oli seuraava. Minun vanhemmat. Isäni kuollut, äidillä ei ajokorttia. Bussit ei kulje sieltä, missä äitini asuu ja taksi liian kallis. 

Mieheni isä ei ole koskaan pitänyt yhteyttä mieheeni. Häipyi, kun kuuli raskaudesta. Äiti sairaalloinen ja ei olisi jaksanut lähteä matkustamaan päiväkoti päiviin

Tehdään siellä äitienpäiväkorttejakin ja juhlitaan isänpäivää. Ei kaikilla lapsilla ole elämässään mitään yhteyttä äitiin tai isään.

Suoraan sanoen en usko että teiltä olisi kielletty osallistumasta jonkun muun kuin isovanhemman. Kysyitkö edes tätä mahdollisuutta?

Hohhoijaa taas. Tällaisten naukumaijojen takia ei kukaan enää halua järjestää mitään kivaa kellekään kun aina on jollain naama mutrulla. Et sitten kertonut etukäteen tilanteesta ja kysynyt voiko joku tulla isovanhemman sijaan? Et tietenkään, vaan valitsit loukkaantua ja kitistä ja yrität jatkoa ajatellen kieltää kivan päivän niiltä kaikilta muilta koska SINULLA oli paha mieli. Mene itseesi.