Onko sun mielestä oikein sanoa työkaverille suoraan, jos sen jatkuva valittaminen ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoin pomolle, etten jaksa sitä valitusta enää. Loppui kun pääsi juttelemaan pomon kanssa. Oli sellainen joka otti liikaa paineita kaikesta ja pelkäsi vihreitä 

Vihreitä :D Siis puoluetta vai kasvisruokaa? Persu?

Vierailija kirjoitti:

On niin monenlaisia tapoja huomauttaa asioista toiselle. Mieti, miten haluaisit itsellesi huomautettavan (jostain muusta asiasta). Yleisesti ottaen ja pahan mielen ehkäisemiseksi suosittelen sanomaan samalla kertaa hyvän ja pahan, niin on kohteliaampaa. Ei niin, että töksäytetään vain, että "voisitko joskus olla hiljaa!". 

Tämä on hyvä ohje. Voihan olla, että ihminen ei ole huomannut olevansa tosi negatiivinen. Ehkä häneltä voisi kahden kesken kysyä, miten menee ja vaikka siinä yhteydessä sanoa, että olen huomannut, että sinulla on usein vähän pinna kireällä, kun moni asia herkästi harmittaa, että onkohan kaikki hyvin. 

On oikein sanoa. Sano lyhyesti koska se on todennäköisesti älyrajoitteinen. Esim:

Voitko olla hiljaa?

Hiljaa!!!

Shhhh, mulla on puhelu auki tässä.

(Toistetaan joka ikinen kerta kun se inahtaa, kunnes se ehdollistuu olemaan hiljaa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimiehelle valitus: pilaa koko työilmapiirin 

Esimiestyö, (anteeksi esihenkilö) on kyllä nykyään pelkkää lastentarhan pyörittämistä. 

Kyllä, esihenkilöllä ensisijainen työ pitäisi olla huolehtia, että työt tulevat tehdyiksi hyvin. Mutta yhä useammin joutuu setvimään kummallisia asioita, joita aikuisten ihmisten pitäsii kyetä keskustelemaan keskenään.

Sama kuin opeilla kouluissa, opettaa ei ehdi, kun kaikki muu paimentaminen vie ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niin monenlaisia tapoja huomauttaa asioista toiselle. Mieti, miten haluaisit itsellesi huomautettavan (jostain muusta asiasta). Yleisesti ottaen ja pahan mielen ehkäisemiseksi suosittelen sanomaan samalla kertaa hyvän ja pahan, niin on kohteliaampaa. Ei niin, että töksäytetään vain, että "voisitko joskus olla hiljaa!". 

Tämä on hyvä ohje. Voihan olla, että ihminen ei ole huomannut olevansa tosi negatiivinen. Ehkä häneltä voisi kahden kesken kysyä, miten menee ja vaikka siinä yhteydessä sanoa, että olen huomannut, että sinulla on usein vähän pinna kireällä, kun moni asia herkästi harmittaa, että onkohan kaikki hyvin. 

No voi ny jumalauta, ei kaikkia tartte alkaa analysoimaan. Voi vain sanoa, että nyt höpinä seis ja äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niin monenlaisia tapoja huomauttaa asioista toiselle. Mieti, miten haluaisit itsellesi huomautettavan (jostain muusta asiasta). Yleisesti ottaen ja pahan mielen ehkäisemiseksi suosittelen sanomaan samalla kertaa hyvän ja pahan, niin on kohteliaampaa. Ei niin, että töksäytetään vain, että "voisitko joskus olla hiljaa!". 

Tämä on hyvä ohje. Voihan olla, että ihminen ei ole huomannut olevansa tosi negatiivinen. Ehkä häneltä voisi kahden kesken kysyä, miten menee ja vaikka siinä yhteydessä sanoa, että olen huomannut, että sinulla on usein vähän pinna kireällä, kun moni asia herkästi harmittaa, että onkohan kaikki hyvin. 

No voi ny jumalauta, ei kaikkia tartte alkaa analysoimaan. Voi vain sanoa, että nyt höpinä seis ja äkkiä.

Ei tarvi analysoida, vaan voi kysyä työkaverilta, miten menee.

Käske tukkimaan läskiturpansa tai tuki se nyrkillä ja fistausta perään(kin)

Vierailija kirjoitti:

Ensin kerrot esimiehelle miten äärimmäisen kuormittava tilanne on, kerrot yksityiskohtaisesti myös vaikutukset työyhteisöön. Hän ei tuolle pysty tekemään t.näk. mitään, mutta selustasi on turvattu tältä narsistiselta uhriutujalta. Heti seuraavana päivänä (tai jo saman päivän aikana) sanot asiallisesti päin naamaa (muiden läsnäollessa) miten raskasta on koko ajan kuunnella sitä ilmapiirin myrkyttämistä ja valitusta, että voisitko vähän miettiä muitakin ja ottaa aikuisena ihmisenä vastuun tunteistaan. Hän suuttuu, uhriutuu, loukkaantuu, murjottaa jatkossa, mikä ei kiinnosta ketään.

Kuin kiusaajan oppikirjasta. Puhu esimiehelle selän takana. Varmista, että sinulla on yleisöä. Hyi olkoon. Minusta toisen puheisiin puuttuminen ei ole ok. Sinä aina ja sinä pilaat yms. Kuten jo mainittu, voit itse alkaa puhua positiivisemmista asioista, jos haluat. Mutta ei ole sinun tehtäväsi päättää mistä muut puhuu. Työntekoa haittaavaan puheeseen, oli se sitten negatiivista tai positiivista, teen itse niin, että joko jatkan vaan omien töideni tekemistä samalla, tai sitten jos haittaa, niin sanon, että koitan nyt keskittyä hetken tähän, että saan tehtyä. Vastamelukuulokkeet on myös hyvät. Ei siihen tarvitse sisällyttää sitä tietoa, että et pidä siitä mistä toinen puhuu. Eihän sillä pitäisi olla edes väliä. Yhtä paljon työntekoa häiritsee iloinen ja positiivinen juttelu, jos se ei ole työasiaa.

On hitokseen vaarallista lähteä sanomaan mitään tuommoista eli nuhtelemaan toista työntekijää. Mä olen kerran kysässyt yhdeltä valittaja työkaverilta, että onko sulla koskaan asiat hyvin... 

Siitähän se lokamyrsky sitten alkoi. Aikansa se haukku ja valitti entistä enemmän. Esimies puuttui peliin. Mut oli nimetty työpaikkakiusaajaksi ja sitten mentiinkin työpsykologin juttusille. Mä olin ottanut tuon valittajan hampaisiini jo ajat sitten. Hän vaan oli niellyt kaiken.

Niin mä välttelin sen seuraa, kun huomasin minkälainen hän on. Valittajaa ja juoruaa. Puhuin vain pakolliset huomenet ja työasiat. Kahville menin muiden jo alettua, että saan hetken istahtaa yksin rauhassa sitten loppupäässä. En halunnut muista vierottua, joten esim syömässä käytiin yhdessä. Valittaja ei käynyt, kun hänellä ei ole kuulemma varaa niihin paikkoihin mitä MÄ kuulemma valitsin. Me käytiin pääosin toimistotalon ruokalassa ja joskus tuli piipahdettua talon naapurissa sushibuffetissa ja se oli edullisempi kuin ruokala. jne

Mielenkiintosta on aina nämä osapuolten näkemykset, miten hän koki mun vähähisen läsnäoloni kiusaamiseksi.

En pitänyt mykkäkouluja, en toki nauranut hänen vitseilleenkään, kun ne pyörii koko ajan navan alla.. Meidän huumorintajumme ei todellakaan kohtaa, mutta hän koki nauramattomuuteni passiivisena kiusaamisena. En pyrkinyt eristämään häntä, vaan olin itse eristyksissä. Tai lähtenyt huoneesta kun hän tuli... Näihin ei ollut kiinnittänyt huomiota edes. Myös otin huomioon synttäreinä ja jouluna, kuten mulla on muillekin tapana tehdä.

Meitä oli tuolla osastolla vain kymmenen naista ja sitten alkoi kyllästyttämään tuon ympärillä hipsuttelu, niin hain toiselta osastolta töitä. Sain ja vanne katosi kiristämästä. Olen nykyään onnellinen ja mielelläni käyn töissä.

Vierailija kirjoitti:

On hitokseen vaarallista lähteä sanomaan mitään tuommoista eli nuhtelemaan toista työntekijää. Mä olen kerran kysässyt yhdeltä valittaja työkaverilta, että onko sulla koskaan asiat hyvin... 

Siitähän se lokamyrsky sitten alkoi. Aikansa se haukku ja valitti entistä enemmän. Esimies puuttui peliin. Mut oli nimetty työpaikkakiusaajaksi ja sitten mentiinkin työpsykologin juttusille. Mä olin ottanut tuon valittajan hampaisiini jo ajat sitten. Hän vaan oli niellyt kaiken.

Niin mä välttelin sen seuraa, kun huomasin minkälainen hän on. Valittajaa ja juoruaa. Puhuin vain pakolliset huomenet ja työasiat. Kahville menin muiden jo alettua, että saan hetken istahtaa yksin rauhassa sitten loppupäässä. En halunnut muista vierottua, joten esim syömässä käytiin yhdessä. Valittaja ei käynyt, kun hänellä ei ole kuulemma varaa niihin paikkoihin mitä MÄ kuulemma valitsin. Me käytiin pääosin toimistotalon ruokalassa ja joskus tuli piipahdettua ta

"Nuhtelit" (oma sanavalintasi) ja sen jälkeen noin pienessä työyhteisössä kohtelit kuin ilmaa. Varmistit selustasi jollain joulumuistamisilla, että konkreettista todistettavaa ei jää. Jännä, että sait kiusaajan leiman. Aina kun koulukiusaamisesta puhutaan niin lue oma tekstisi ja mieti jos joku pienessä luokassa kohtelisi sun lasta noin. Ihan vaan kerran kysyisi, että onko sulla koskaan mitään hyvin, ja sitten välttelisi. Kyllä ihminen vaistoaa jos hänestä ei pidetä. Kuulostat just siltä, että et edes kerro ihan kaikkea. Et pysty edes olemaan samassa tilassa, niin turha väittää, että olemuksesi ei olisi huokunut inhoa jo paljon ennen tuota. En ikinä kehtaisi sanoa noin töissä kenellekään, tai alkaa vältellä. En edes niille joista en niin pidä. Sä OLET kiusaaja.

Nää on nyt vähän näitä. Ylipäätään ihmisten kokemukset ei välttämättä ole totuus. Voi olla että olet vain päättänyt että työkaveri on kaikesta nillittäjä ja filtteröit sen läpi. Joku toinen voi taas ajatella että se joka ei ikinä sano mitään on katkera patoaja ja tulkitsee tällaisen ihmisen eleitä ja ilmeitä passiivisaggresiivisuutena.

En lähtisi puuttumaan. Itse voi esimerkillä luoda sellaista työilmapiiriä kuin itsellä on toiveena.  Esimiehen sotkeminen mukaan on aika..plääh ratkaisu. Vähän vierastan tällaista normittamista, että muiden ihmisten pitää käyttäytyä ja fasilitoida jonkun muun mukavuutta (laittomat teot erikseen). Ei sitä työkaveria ole pakko niin kuunnella palaverien ulkopuolella jos ahdistaa.