**MAALISmasujen lauantai**

meikäläinen on ollut ihan totaalisen vetämättömissä koko päivän. kahdet pienet nokosetkin olen nukkunut, mutta ei niillä mitään piristävää vaikutusta ole ollut.



nivusissa vihloo ja tekee kipeää. vatsa on arka kuin ennen kuukautisia. ja ihmeellisetä vihlovaa kipua on muutenkin. tällaistako koko loppuaika tulee olemaan...

[color=red]

Mulla oli monta viikkoa tapana nukkua pieniä ja joskus isojakin päikkäreitä pitkin päiviä,kun en saanut usein öisin nukuttua. no, kierrehän siitä tuli...eli sit illalla virkkuna ja ei tule uni...aamulla sippinä ja kokoajan väsy ,uutenkin,mikään unen määrä ei tuntunut riittävän.



En edes kehdannut ääneen myöntää kuinka paljon päivisin uinuin,kun isännän työt rajoitti sen lepoa niin paljon.



Nyt oon pakottanut itseni olemaan hereillä siitä asti kun aamusta ylös nousen, en tee mitään kovin fiksua tai ole muutenkaan tehokas ja joo jos olisin oikeesti ihan sika väsy niin varmaan kävsiin nukkumaan mut vältän sitä. uni ei vieläkään ole öisin hyvä laatuista, herään helposti ja usein,mut oon silti jaksanut aika hyvin.

tokkuraisuus päivistä hävisi päikkäreiden myötäkin...mulla kait jäi joku unisuus niistä päälle tai jotain. Mut sehän on niin yksilöllistä tuo unen tarve jne....





Tehtiin muuten äsken,tai minä tein,mies katseli, aika hyvää pastaa. Paistoin sipulia ja pikkuisen pekonikuutioita. Sit päälle pannuun vielä vähän kinkkukuutioita ja mausteet(mustapippuri,paprika ja cajunmauste+yrttimaustetta), samaan aikaan tietty porisi pastat padassa puolikypsiksi. Nämä sitten yhdistäen ja päälle aurajuustoa ja yks kevyt ruokakerma(1,5dl)...haudutus ja ai kun on hyvää.



Nyt masu ruoasta ja babysta ihan pinkeenä oon koneella...mies virittelee kynttilöitä ympäri asuntoa ja viheltelee,sauna lämpiää ja on aikas kiva olla... kerrankin kumpainenkin ihan yhtaikaa hyvällä tuulella...



Tänään sain pestyä loput vauvan varusteet...siis jo hankitut..muita on vähän vaikea vielä pestä...silitys edessä siis vielä.Muuten sit olinkin vaan koneella ja imin itseeni tietoa tulevan varalle...ei taitanut paljon päähän kuitenkaan jäädä...ei haittaa!



Prismassa käydessä tuli pari tosi pahaa eilisen illan vihlaisujen kaltaista kipukohtausta, meinasi jalat alta ja ihmiset tuijotti ihmeissään kun kiljahtelin masua pidellen..onneks muru oli mukana etten ollut yksin siinä..





Masu-mamma 35+6

HANAN;

Ei mulla oikeesti mitään energiaa ole..pääosin vaan lojun sohvalla ja yritän lukea - tajuamatta mitä luen..very booring



RUUSUNNUPPU;

Vieläkö sä jumitat kotona...luulis jo lähdön hetken koittavan :) Tuskailin tossa samanmoisten juilimisten kanssa, kuulostaako seuraava tutulta -->



SUPISTELUAKO??

Niih, mietin sohvalla lojuessani, että miksi kummassa nivusissa ja ihan alavatsalla (kämmenen kokosilla alueilla molemmin puolin alavatsaa, semmonen vyö) tuntuu aalloittain sellasta inhaa jomotusta ja juilintaa. Ei se oikeestaan satu, tuntuu vaan tosi kirpeelle. Ilmaantuu hetkeks ja katoaa taas tullaksee uudestaan.

Voiko nuo olla jotain " mini-supistuksia" , vai onko ne vaan jotain tyhmiä lihaskramppeja? Tuntuvat kuitenki vaan alamasulla, eikä tunnu sitä kivuttomista tuttua kiristymistä. Välillä vihloo oikein kunnolla nivustaipeisiin, mutta aaltoina tulee vaan tollasta " vyömäistä kirpistelyä" (kauheen vaikee yrittää kuvailla).



Mä täällä ihan täpinässä oottelen että noi tuntemukset alkais koventua ja sattua oikein perhanasti - ihan vaan sen vuoks että paikat kypsyis..mulla kun on paha aavistus että kaikki on ennallaan vieläkin.



Tappitaatti

Pitkästä aikaa taas... Ei jaksa kirjoittaa, lukemassa käyn kyllä päivittäin. Eikä tässä mitään ihmeempiä ole taas tapahtunukaan...



Laskettuun aikaan olis aikaa nyt vajaa kaks viikkoa, tuntuu vielä todella kaukaiselta jutulta.. Huomenna ajattelin pakata sairaalakassin tai sit jätän ens viikkoon, kun kuitenki se todennäköisin lähtö sijoittuu välillä viikkoa ennen tai viikko jälkeen lasketun ajan. Mut vois sen kassin pakata, samahan se vaikka se olis tuolla jo valmiina. Ei vaan jaksais miettiä, et mitä kaikkea sitä ottaa mukaan. Jos se on nopea keikka, ni sit ei tarvii juuri mitään viihdykettä, kuten kirjoja ym. mukaan, mut jos se on pitempi keikka ja joutuu vaikka vuorokauden tai pari olee sairaalassa ennen kuin lapsi syntyy, ni sit olis kyl kiva jos olis jotain tekemistä mukana.. Ehkä pakkaan jonku käsityön mukaan, ku on vielä monta keskeneräistä vaatekappaletta jäljellä vauvalle ja unipussikin on vielä hieman kesken. Sen tiedän kokemuksesta, että sitten kun vauva on syntynyt noille viihdykkeille ei oo mtn tarvetta. Sitten tulee vain keskityttyä vauvaan ja ihasteltua sitä somaa pientä tuhisijaa.. Sitä joka " varastaa" sydämen saman tien kun putkahtaa tähän maailmaan.





Masu-Mamma: Uskallan väittää et miulla on noita samoja vihlaisuja tuolla kohdunsuulla kuin sinullakin. Niitä voi tulla istuellaan tai seisaaltaan. Enemmän niitä on jos on ponnistellut fyysisesti esim. kävellyt tms. Siis voi tulla jo kävelyn aikana ja sit varsinkin illalla tuikkii kovasti. Ja tänään niitä on ollut pitkin päivää. Supistuksia ne eivät käsittääkseni ole, mut en tiedä et mitä sitten. Jos se on sit jotain mikä vaikka pehmentää sitä kohdunkanavaa tai sit vauva painaa joihinkin hermoihin ja se kipu johtuu siitä. Eilen ainakin nuo tuikkasut olivat sietämättömiä, ku vauveli möngersi tosissaan.



Neuvolakuulumisia oli tarkoitus kertoilla, mut kävi niin hassusti, että olin perjantaina klo 13.30 neuvolan oven takana ja se olikin lukossa eli se aika olikin torstaina klo 13.30 kun tarkistin neuvolan ajanvarauskortista. Ihmeellisesti olin joka ikiseen kalenteriin ja kännykän muistiinki laittanu et neuvola on perjantaina eikä torstaina.. Jäi sit väliin. Todennäköisesti terkka luuli, että äitipoli sitten sattui samalle viikolle, ku oli puhe, et perun ton ajan jos käyn tällä viikolla äitipolilla. Toisaalta oli ihme ettei soittanut ja kysynyt että kävinkö siellä ja unohdinko peruuttaa tuon käynnin, ku olis sit pitäny kuitenki ens viikolle sopia uutta aikaa.. Maanantaina olis sit se äitipoli joten käyn kertoilee siitä sitten. Sisätutkimus tehdään ilmeisesti siellä, kun lääkäriä miulla ei ole.



Kaikki kyselee, et joks alkaa olla tukala olo, mut eipä miulla oo. Liitoskivut ja nyt noi ihme tuikkaisut ovat ainoat epämukavuudet, niin ja nyt on alkanu sormet olee varsinki aamuisin turvoksissa. Muuten menee ihan kivasti. Supistuksia on aika vähän, niitä sais mielestäni olla enemmän.



Kotona alkais kaikki olla valmiina vauvaa varten. Vaunukoppa ja hoitopöytä pitäs vielä kuskata kotiin, mut muuten sieltä ei puutu mitään muuta kuin vauva ;) Esikoisellekin on hankittu jo vauvan lahja, pitäs vaan paketoida se.



Kestovaippailua kokeilen osakestoiluna alkuun, jatko jää sit nähtäväks. Miehelle sanoin ajat sitten, et niitä villahousuja meille ei tule, et muilla kuorivaipoilla ja harsoilla alotellaan.. Sitten menin ja ihastuin hahtuviin ja nyt niiät on meillä 3 erilaiset. Tekisi mieli neuloa itsekin niitä =O No jos sit tekis vaikka vähän isompaa kokoa. Kantoliinaa en ole vielä hommannut, mutta se on edelleen harkinnassa. Ehkä ostan sen vielä kuitenkin.



Esikoiselle pitäs hankkia seisomalauta vaunuihin, kun ei suostu kävelee ollenkaan tällä hetkellä. Pelkää niin kovin kaatumista, ettei yksinkertaisesti suostu liikkumaan. Pitää kantaa tai työntää rattaissa. Mein rapun edessä on aika jyrkkä mäki, jossa esikoinen kaatusi kahdesti alkutalvesta. Toisella kerralla kaatui pahemmin ja löi päänsä kunnolla, en ehtinyt tekee mitään ja siitä toi kammo on jäänyt pojalle. Pakko olis jotenki saada kävelee, ku vauva valtaa kohta toisen istumapaikan. On siinä esikoisella ihmettelemistä kun rattaat muuttuvatkin vaunuiksi.



Hauskaa viikonlopun jatkoa!



kenties+pikkanen rv 38+1

just samankaltaista kipuilua on täälläkin. sohvalla istuessa se tuntuu ikävältä, tässä koneen ääressä erilaisella tuolilla lähes sietämättömältä. yksi aika pitkä supistuskin tossa tuli. mutta valitettavasti vain yksi...



kyllä mä täällä jo sitä lähdön hetkeä odottelen. mun pitää sit varmaan olla joku poikkeusesimerkki tulevasta äidistä, jolla menee ennätysaika limatulpan irtoamisesta synnytyksen alkuun...



ristiselän kipuilu on myös tullut kuvioon mukaan. ja molemmat lonkat on ikään kuin puuduksissa.



veikkaan, että edessä on taas melkoisen uneton yö...

Meillä syödään tänään ns. yöpuolpäivällistä... Eli siis se mein ruoka on vasta uunissa :) Possunfilettä, pottuja ja porkkanoita...

Tää on ollu oikee ässä päivä ja vähän oli mietteissä josko sen vikanki ässän viel jaksais suorittaa ;) Sen mukavimman siis...



Aamulla siis kaupassa käytiin ja sit siivottiin koko huusholli. Nukuin poikien kanssa pikku päikkärit ja sit mentiin välipalalta suoraan pihalle ja rattikelkkamäkeen... Sitten saunaa odotellessa vaihdettiin vielä puhtaat petivaatteet tuuletettuihin täkkeihin. Kyllä nyt on hyvä mieli kun on taas puhdas koti :) ...joo, no se ruokapuoli jäi sitten itellä vähän vähäseksi ja sitä tässä nyt hetki vielä uunista odotellaan. Toki noi lapset siis ruokaa on saanu!!! :)



Miehellä vapaa viikonloppu ja kyllä on ollut ihanaa! Sillä harvemmin viikonloppuja meinaa vapaita... ainakaan kokonaan...



Masussa on ollut suht rauhallista... muutamia ei mitään kovinkaan kummosia supistuksia on sillontällön tullu... mutta aika mitättömiä sellaisia. Joku valitteli että jalka lähtee alta, täällä yks joka potee samaa vaivaa!!! Kai se johonki hermoon se vauvan pää painaa... mutta tulee sellasia ihme viiltäviä kipuja nivusiin ja tuntuu et se jalka tosiaan kohta lähtee alta. Onneks en oo kummiskaa vielä kertaakaan rojahtanu sen takia! Sit viimeyönä mies suorastaan säikähti, kun minä kaikkine mahoineen pomppasin sellasella vauhdilla pystyyn että oksat pois. Alko kramppaamaan (tai vetämään suonta...) molemmista pohkeista ja aikas nopsaan olin kyllä pystyssä seisomassa... se meni sit sillä pikasesti onneksi ohi. Mahto vaan olla näky, kun kamalan vetree en sillee viimeaikoina ole ollu...



Mutta nyt on niin kiljuva nälkä, et ihan pakko mennä ottamaan ruokaa uunista ja siitä nauttimaan!



t. K@tju rv: 37+3