Kuinka tulet toimeen mt-ihmisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potilaana vai hoitajana

Kollegana tavallisessa firmassa.

Jos on epävakaa JA masentunut, eli valittaa aivan koko ajan - mutta ei kaikille, koska jos on älykäs niin ymmärtää, keiden edessä pitää olla parhaimmillaan mutta haistaa, ketkä ovat empaattisia ja siten uhreja oman pahan olon vuodatukselle - niin kannattaa yrittää pysytellä mahdollisimman kaukana.

Asiallisesti, mutta jämäkästi, kuten joku edellä sanoi, sen osuuden, mikä on pakko olla ko. ihmisen kanssa.

Pahoittelen epäselvää ensimmäistä virkettä. Oma kokemus on vielä niin kipeä ja prosessissa, että ei pysty edes kunnollisella kielellä ilmaisemaan asiaa.

Tsemppiä!

Epävakaa persoonallisuushäiriö on ehkä pahin, lääkitty skitsofreenikko lievine harhoineenkaan ei ole yhtäpaha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ongelma välttämättä näy työssä mitenkään. Mulla on ollut masentunut esimies, bipolaarinen kollega ja bulimikko toinen kollega. Ei vaikuttanut töihin mitenkään. Mielenterveys muuten vaihtelee kaikilla, myös niillä, joilla ei ole diagnoosia.

Masentunut ihminen harvoin jaksaa olla muita kohtaan vaativa. Bulimikot käsittelevät pahaa oloaan ahmimalla ja oksentamalla varmaan kotona. Osa bipolaarisista pysyy erinomaisessa hoitotasapainossa lääkityksellä.

Kyse on sellaisista omituisista hankalista henkilöistä, jotka ovat ihan hyviä töissään ja käyttäytyvät usein miten asiallisesti, ainakin muitten läsnä ollessa, mutta alkavat kahden kesken jotenkin oudosti oirehtimaan. 

Masentuneella saattaa olla hyvin eriskummallinen maailmankuva, jossa kaikki on typerää ja hyödytöntä. Iso osa masent

"Masentuneella saattaa olla hyvin eriskummallinen maailmankuva, jossa kaikki on typerää ja hyödytöntä. Iso osa masentuneista muuttuu myös todella ilkeiksi, ja itse he sanovat sen olevan vain huumoria ja toisilla on vaan huono huumorintaju. Toisilla tähän liittyy myös sellainen todella musta ja sairas huumori, josta tosiaan jää miettimään että onko silvotut ruumiit tosiaan jossain päin huumoria."

Sama kokemus, juuri sama, mutta en olisi itse osannut ilmaista sitä noin selkeästi. Juuri tuo negatiivisuus, ja ilkeys. Ja se, jos ja kun lopulta yrittää irrottautua ko. ihmisestä, se ilkeily muuttuu aivan kamalaksi. On kuin koko ihmisen persoonallisuus muuttuisi. Tahallisuus ilkeydessä. Ja muiden ihmisten edessä normaalisti, tai tärkeämpien ihmisten edessä mielin-kielin ja opportunistisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mielenterveyden haasteiden kanssa painiskelevat työikäiset eivät ole työkyvyttömyyseläkkeellä. Kuinka esim. epävakaaseen käyttäytymiseen tulisi suhtautua mahdollisimman korrektisti ja asiallisesti väsyttämättä itseään henkisesti vaativan työkaverin kanssa?

Suurin osa mielenterveysongelmista on sellaisia, että ne eivät näy työkavereille millään tavalla. 

Oikea MT potilas vain tyypillinen naiset tuomitsema kun ei taaskaan tehnyt juuri niin kuin nainen vaatii?

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä välttämättä edes tiedä onko kollegoilla mielenterveyden ongelmia kun ei ne välttämättä mitenkään näy ulospäin. Ja riippuu että mikä mt-ongelma on kyseessä. Keskity omaan tekemiseen.

Nykyisin tiimityötaidot ovat useimmissa ammateissa niitä tärkeimpiä taitoja. Voisin hyvin kuvitella jonkun mt-ongelmaisen päivittäispalaverissa nakkaamassa tuollaisen Keskity kuule omaan tekemiseen -kommentin siinä kohdin kun käy ilmi että ei paljon mitään ole tullut tehtyä eikä ole aikomustakaan tsempata. 

Olisit iso ongelma työyhteisössä ja työnohjaustahan siinä jo tarvittaisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potilaana vai hoitajana

Kollegana tavallisessa firmassa.

Välttelen niin paljon kuin mahdollista. Kenenkään olkapääksi en töissä ryhdy! 

Aha. Työpaikalla ainakin meillä tehdään töitä. Miten ne ihmisten erilaiset mielenterveysongelmat ylipäätään ovat siellä työpaikalla keskustelun aihe? Eihän kenenkään niistä pitäisi edes tietää ilman että henkilö on niistä itse kertonut ja harva sitä alkaa omaa terveydentilaansa työkavereille avaamaan. Joku ihminen kun voi olla hankala ilman mitään mielenterveyden ongelmaakin ja harvoin ne ongelmat syntyvät ilman toista osapuolta. 

Sama kokemus, juuri sama, mutta en olisi itse osannut ilmaista sitä noin selkeästi. Juuri tuo negatiivisuus, ja ilkeys. Ja se, jos ja kun lopulta yrittää irrottautua ko. ihmisestä, se ilkeily muuttuu aivan kamalaksi. On kuin koko ihmisen persoonallisuus muuttuisi. Tahallisuus ilkeydessä. Ja muiden ihmisten edessä normaalisti, tai tärkeämpien ihmisten edessä mielin-kielin ja opportunistisesti.

 

Kyllähän masennuksessa ihmisen persoonallisuus muuttuu, ja kannattaa ajatella että se on se sairaus joka puhuu ja saa noin käyttäytymään. 

 

Manipuloivuus ei sinällään kuulu masennukseen, voi hyvin olla että masentunut koettaa jaksaa tsempata jonkun pomon edessä ja käyttäytyä silloin niin kuin oletetaan oletetaan käyttäytyvän. Toki voi olla masentuneella mukana myös sitten sellaista pershäröpuolen manipuloivuutta mukana, mutta masennus ei sitä sinällään aiheuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potilaana vai hoitajana

Kollegana tavallisessa firmassa.

Välttelen niin paljon kuin mahdollista. Kenenkään olkapääksi en töissä ryhdy! 

Aha. Työpaikalla ainakin meillä tehdään töitä. Miten ne ihmisten erilaiset mielenterveysongelmat ylipäätään ovat siellä työpaikalla keskustelun aihe? Eihän kenenkään niistä pitäisi edes tietää ilman että henkilö on niistä itse kertonut ja harva sitä alkaa omaa terveydentilaansa työkavereille avaamaan. Joku ihminen kun voi olla hankala ilman mitään mielenterveyden ongelmaakin ja harvoin ne ongelmat syntyvät ilman toista osapuolta. 

News flash: työpaikan kahvipöydissä käydään näitä kovasti läpi, myös kuka on lihonut ja kuka laihtunut ja kuka on kalpea ja kuka väsynyt ja vanhentunut ja elähtänyt ja kuka suorastaan antanut periksi. Hyvin mahdollisesti sinunkin työpaikallasi analysoidaan kaikkea päivittäin, mutta sä et vaan kuulu porukkaan (outo ja eristäytyvä? kasvihuoneen termein) niin et sitä tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Joku ihminen kun voi olla hankala ilman mitään mielenterveyden ongelmaakin ja harvoin ne ongelmat syntyvät ilman toista osapuolta. 

Sopisi nuo sanat vaikka Jesse Markinin suuhun. Mitäs alkoi vauva viduileen. 

En varmaan mitenkään. Pyrin välttämään niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potilaana vai hoitajana

Kollegana tavallisessa firmassa.

Välttelen niin paljon kuin mahdollista. Kenenkään olkapääksi en töissä ryhdy! 

Aha. Työpaikalla ainakin meillä tehdään töitä. Miten ne ihmisten erilaiset mielenterveysongelmat ylipäätään ovat siellä työpaikalla keskustelun aihe? Eihän kenenkään niistä pitäisi edes tietää ilman että henkilö on niistä itse kertonut ja harva sitä alkaa omaa terveydentilaansa työkavereille avaamaan. Joku ihminen kun voi olla hankala ilman mitään mielenterveyden ongelmaakin ja harvoin ne ongelmat syntyvät ilman toista osapuolta. 

News flash: työpaikan kahvipöydissä käydään näitä kovasti läpi, m

Erikoinen työpaikka sitten sinulla ja taidatkin olla naisvaltaisella alalla? Meillä keskustellaan työasioista eikä toisten ihmisten asioista. Työssä kun vaaditaan yhteistyötaitoja niin ei tämä sovi kenellekään eristäytyvälle juorukellolle. Että tässä sinulle news flash.

Itse ainakin poistuin työelämästä, kun mt-vaivoja alkoi käytöksellisesti ilmaantumaan. Ei ole oikein työkavereita kohtaan olla siellä töissä sekoilemassa.

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä välttämättä edes tiedä onko kollegoilla mielenterveyden ongelmia kun ei ne välttämättä mitenkään näy ulospäin. Ja riippuu että mikä mt-ongelma on kyseessä. Keskity omaan tekemiseen.

Tässä kyse oli nimenomaan sellaisesta mielenterveyden haasteesta joka näkyy ulospäin. Omaan tekemiseen keskittyminen on toki töissä pääasia mutta tiimissä on pakko ajoittain olla tekemisissä mt-kollegan kanssa. Vaikea sanoa mikä hänen diagnoosi on, mutta oma vaisto ja hänen käyttäytymisen havainnointi kertoo että kaikki ei hänellä ole ihan kunnossa. Minulla ei ole mitään tarvetta leimata mt-ihmisiä haluan vain tietää miten sellaisten ihmisen kanssa ollaan töissä tekemisissä järkevimmällä tavalla. Ei siis ole tällaisesta kokemusta aikaisemmin vaikka monenlaisia kollegoja on kerennyt uran varrella ollakin. Tämä viittaisi jonkinlaiseen epävakauteen.

Erikoinen työpaikka sitten sinulla ja taidatkin olla naisvaltaisella alalla? Meillä keskustellaan työasioista eikä toisten ihmisten asioista. Työssä kun vaaditaan yhteistyötaitoja niin ei tämä sovi kenellekään eristäytyvälle juorukellolle. Että tässä sinulle news flash.

 

Jesh, tällä palstalla muistetaan aina implikoida että kaikki ikävä työpaikoilla johtuu naisista. 😃 Miehet juoruilevat ihan yhtä paljon kuin naisetkin, ja nykyisin tuntuu että ulkonäköasioista kuten ylipainosta ja hiustenlähdöstä miehillä on naisia isommat ulkonäköpaineet. Naiset kun ovat tenavasta asti tottuneet olemaan arvioitavana, niin ovat siihen enimmäkseen turtuneita. 

 

Ihmiset verkostoituvat ja bondaavat myös tällä tavalla. Jos teillä ei työpaikalla mielestäsi keskustella kuin työasioista niin veikkaan kyllä että että joko siellä on kokoelma neuron kirjon ihmisiä tai sitten selkäsi takana saattaa olla ihan toinen todellisuus. 

 

Ja juu, kyllä siellä kahvipöydissä puhutaan myös ihan muuta, niin tylsistä arkisista jutuista (kotihommat, sisustus ja remppaus, ruoka ja ruuanlaitto, lapset, lemmikit, kuntoilu, ravintolat, matkat, elokuvat, vaatteet ja muoti ja kauneus) että myös koulutetuimmissa porukoissa henkevämmistäkin asioista. Kyllähän ihmisiltä jää paljon ihmissuhteista kokematta jos on tuollainen keskityomaantekemiseesi-mallinen möllykkä. Uskottele vaan itsellesi että mt-ongelmat ei näy ja että ne eivät ole työkavereille ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä välttämättä edes tiedä onko kollegoilla mielenterveyden ongelmia kun ei ne välttämättä mitenkään näy ulospäin. Ja riippuu että mikä mt-ongelma on kyseessä. Keskity omaan tekemiseen.

Tässä kyse oli nimenomaan sellaisesta mielenterveyden haasteesta joka näkyy ulospäin. Omaan tekemiseen keskittyminen on toki töissä pääasia mutta tiimissä on pakko ajoittain olla tekemisissä mt-kollegan kanssa. Vaikea sanoa mikä hänen diagnoosi on, mutta oma vaisto ja hänen käyttäytymisen havainnointi kertoo että kaikki ei hänellä ole ihan kunnossa. Minulla ei ole mitään tarvetta leimata mt-ihmisiä haluan vain tietää miten sellaisten ihmisen kanssa ollaan töissä tekemisissä järkevimmällä tavalla. Ei siis ole tällaisesta kokemusta aikaisemmin vaikka monenlaisia kollegoja on kerennyt uran varrella ollakin. Tämä viittaisi jonkinlaiseen epävakauteen.

No oisko siihen kollegaan niin hyvät ja luottavaiset välit, että siltä voisi kysyä onko kaikki ok tai vaivaako joku?

Pysymällä kaukana. MT-työkaveri kuormittaa ja haittaa omaa työntekoani. Haluan vain hoitaa hommani ilman ylimääräistä säätöä tai draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Oikea MT potilas vain tyypillinen naiset tuomitsema kun ei taaskaan tehnyt juuri niin kuin nainen vaatii?

Ei tässä nyt ole sellaisesta kyse. Eikä myöskään mistään tuomitsemisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Pysymällä kaukana. MT-työkaveri kuormittaa ja haittaa omaa työntekoani. Haluan vain hoitaa hommani ilman ylimääräistä säätöä tai draamaa.

Näin olen itsekin sen ajatellut, mutta silloin kun on pakko olla tekemisissä kahden kesken tuntuu että juttu menee ihan omituiseksi sössöttämiseksi hänellä. Siis ihan oudoksi.

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen työpaikka sitten sinulla ja taidatkin olla naisvaltaisella alalla? Meillä keskustellaan työasioista eikä toisten ihmisten asioista. Työssä kun vaaditaan yhteistyötaitoja niin ei tämä sovi kenellekään eristäytyvälle juorukellolle. Että tässä sinulle news flash.

 

Jesh, tällä palstalla muistetaan aina implikoida että kaikki ikävä työpaikoilla johtuu naisista. 😃 Miehet juoruilevat ihan yhtä paljon kuin naisetkin, ja nykyisin tuntuu että ulkonäköasioista kuten ylipainosta ja hiustenlähdöstä miehillä on naisia isommat ulkonäköpaineet. Naiset kun ovat tenavasta asti tottuneet olemaan arvioitavana, niin ovat siihen enimmäkseen turtuneita. 

 

Ihmiset verkostoituvat ja bondaavat myös tällä tavalla. Jos teillä ei työpaikalla mielestäsi keskustella kuin työasioista niin veikkaan kyllä että että joko siellä on kokoelma neuron kirjon ihmisiä tai sitten selkäsi takana saattaa olla ihan toin

No voi että, oikein möllykkä. Kuten sanoin naisvaltaisten alojen ongelmia. Onhan se tietysti sinulle naisena aivan utopistinen ajatus että miehet keskittyvät sen työn tekemiseen eikä toisten asioiden pohtimiseen, ei edes tauoilla. Toki siitä muista juoruamisesta voi käyttää sanaa verkostoituminen. Kumma että naiset aina jaksavat valittaa tästä juoruamisesta ja huonosta työilmapiiristä. Ei kai se henkevä keskustelu nyt voi pahaksi olla.