Tunnen olevani friikki, kun muut samanikäiset luettelee vaivojaan ja mulla ei ole mitään

Vierailija kirjoitti:

Sama, ja hassua kyllä olen sairaalloisen lihava alkoholin suurkuluttaja :D Ei niin minkäänlaisia vaivoja eikä vikaa veriarvoissa, verenpaineessa tms. Ilmeisesti olen saanut jonkinlaisen geenilottovoiton tässä asiassa.

Mites maksa-arvot?

Vierailija kirjoitti:

Se auttaa jo paljon, jos on pysynyt normaalipainoisena

Ei ole auttanut mua, nivelrikko tuli jo kolmekymppisenä polviin ja selässä on ongelmia kun olin lapsena auto-onnettomuudessa (rattijuoppo ajoi meitä päin.) Migreenikin on ollut lapsesta saakka. Astman sain kai uintiharrastuksen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Se auttaa jo paljon, jos on pysynyt normaalipainoisena

Tämä. Ja se, että liikkuu edes jonkun verran, vaikka ihan vain hyötyliikuntaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se auttaa jo paljon, jos on pysynyt normaalipainoisena

Ei ole auttanut mua, nivelrikko tuli jo kolmekymppisenä polviin ja selässä on ongelmia kun olin lapsena auto-onnettomuudessa (rattijuoppo ajoi meitä päin.) Migreenikin on ollut lapsesta saakka. Astman sain kai uintiharrastuksen takia. 

Nyt olikin kyse ikääntymiseen liittyvistä vaivoista, ei tapaturmista tms. Tietenkin myös nuorille ihmisille voi tulla ongelmia ja joillakin niitä on ihan syntymästä asti.

Vierailija kirjoitti:

No eihän siinä vielä mitään, jos tossa iässä luettelee vaivojaan, mutta kun tuntuu että nyt 38 veenä on kaverit alkaneet tekemään tuota samaa! Ja ei voida tehdä pitkiä autoreissuja, kun selkä ei kestä, ei voida syödä sitä tätä tota, kun on herkistytty ruoka-aineelle, ei voida valvoa yhtään, kun menee unirytmi sekaisin, ei voida juoda lasillista viiniä samasta syystä, ei voida kiivetä portaita, kun polvet ei kestä ja ei voida juuri mitään. En oikeasti jaksaisi kuunnella tuollaista valitusta jo tässä iässä ja ajattelinkin, että olenko voittanut lotossa, kun ei itseä tuollaiset asiat vielä häiritse. Toki useamman vuoden ollut jo kolesterolilääkitys, mutta en siitä viitsi edes kavereilleni mainita, kun ei se varsinaisesti estä minua elämästä elämääni.

En minäkään, vajaa 52v,  ole mitenkään romu, vaikka osa vaivoista on ollut nuoresta asti ja osa tullut ajan kanssa. Ne ovat melko lieviä, ja pysyvät aisoissa hoidettuna.

Olen 48 ja ainoastaan verenpaine on joskus satunnaisesti mitattuna ollut vähän koholla. Sitä odotellessa että milloin alkaa ilmaantua muutakin.

Ystäväporukan kokoontuessa aina ensiksi luetellaan ja vertaillaan eri taudit, tablettien määrät ja niiden vaikutukset elämään. Kenellä kaikkein kamalin tauti ja kourallinen lääkkeitä on voittaja. Minä en osallistu tähän kilpailuun. Vähän minua harmittaa, kun minullakin on monia tauteja ja kourallinen lääkkeitä ja ois kiva niillä joskus kehuskella mutta haluan pitää asiat yksityisinä. Jotenkin tunnen itseni huomattavasti terveemmäksi ja nuoremmaksi verrattuna näihin ystäviini mutta kyllä minäkin haluaisin säälittelyä, huolenpitoa ja huomiota osakseni. Ei se riitä, että sanotaan reippaaksi. Tuntuu, että jään arvonannosta vajaaksi. Haluan kuitenkin pitää omat salaisuuteni. Olen 76-vuotias.

Et ole friikki. Olen sua nuorempi ja mulla jo yksi tekonivel, toista odotan. Kolesteroli koholla nuoresta asti, verenpainetta on. Mutta useimmat ikäiseni terveempiä.

Vierailija kirjoitti:

No eihän siinä vielä mitään, jos tossa iässä luettelee vaivojaan, mutta kun tuntuu että nyt 38 veenä on kaverit alkaneet tekemään tuota samaa! Ja ei voida tehdä pitkiä autoreissuja, kun selkä ei kestä, ei voida syödä sitä tätä tota, kun on herkistytty ruoka-aineelle, ei voida valvoa yhtään, kun menee unirytmi sekaisin, ei voida juoda lasillista viiniä samasta syystä, ei voida kiivetä portaita, kun polvet ei kestä ja ei voida juuri mitään. En oikeasti jaksaisi kuunnella tuollaista valitusta jo tässä iässä ja ajattelinkin, että olenko voittanut lotossa, kun ei itseä tuollaiset asiat vielä häiritse. Toki useamman vuoden ollut jo kolesterolilääkitys, mutta en siitä viitsi edes kavereilleni mainita, kun ei se varsinaisesti estä minua elämästä elämääni.

No minä en joisi alkoholia kun ei sovi yhteen lääkkeiden ja uniapnean kanssa. Ja inhoan valvomista.

Jos on urheillut läpi elämänsä ja pitänyt itsestään huolta eikä ollut mikään löysä läskipaska, niin silloin vaivat kiertää sut kaeumpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sama, ja hassua kyllä olen sairaalloisen lihava alkoholin suurkuluttaja :D Ei niin minkäänlaisia vaivoja eikä vikaa veriarvoissa, verenpaineessa tms. Ilmeisesti olen saanut jonkinlaisen geenilottovoiton tässä asiassa.

Melkein sama, mutta sukurasituksena verenpaine on koholla, mutta hyvässä hoidossa lääkkeillä ilman sivuvaikutuksia.

Onhan se hassua, kun vaikka jossain sisäisissä projektipalavereissa samanikäiset ja nuoremmatkin työkaverit valittelevat kun on polvet sökönä, selkä jumissa ja yksikin on pitkällä saikulla slaagin vuoksi. 56 on mittarissa ja odottelen milloin ne vääjäämättömät vaivat oikein alkavat.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että kaikilla muilla yli 50 vuotiailla on korkea verenpaine, kolesterolit koholla, univaikeuksia ja selkäkipuja. Olen 55v, eikä mitään noista. Muita?

Olen 62 eikä minullakaan ole yhtään edellä mainitsemistasi, eikä oikeastaan mitään muitakaan vaivoja. Ei oikeastaan kavereillanikaan. Olemme kaikki olleet liikunnallisia ja hoikkia koko ikämme. Harrastamme urheilua monipuolisesti, kitesurffauksesta lasketteluun, jne. 

Olen 78, verenpaineeseen on lääkkeet, mutta ei se taudille tunnu. Muuta ei juurikaan ole, kun migreenikin on muuttunut säryttömäksi näköhäiriöksi. Ilmeisesti hyvät geenit. Mitenkään erinomaista elämää en ole viettänyt, ihan vaan tavallista. Nyt eläkkeellä ollessa käyn lähes joka aamu sauvakävelemässä 5 kilsan lenkin.

Mulla ei ollut mitään vaivoja ennenko 64-vuotiaana verenpaine kohosi. Nytkin  80 oon terveempi näköjään kuin moni 50+ täällä kertomansa mukaan.

N. 50 v lapseni ovat samaa tasoa teifän kanssa, häikkiä löytyy.  Nykyajan elämä ei ole hyväksi, maalaislapsuus antoi terveen pohjan.

Olen apn ikäinen. Ylipainoa on. Kuuntelen ikäisteni kuulumisia. Kipuja, kolotuksia, vaivoja. Havahduin, että joo, ehkäpä mullakin on jotain tollasia ja juu, en oo tainnut moneen vuoteen nukkua kunnolla ehjiä öitä, mutta kun ei ne säryt kestä 24/7, niin en oo niitä rekisteröinyt. Ajattelen, että mulla ei vaan oo suhde kehoon kunnossa, kun ohitan kaikki vaivat eikä ne estä mua tekemästä, hikoilemasta, hengästymästä. Ja silti teen vaan asioita.

Sitten taas tunnepuolella en kestä yhtään ristiriitoja, ilkeilyä tms vaan pidän välini kunnossa läheisiin ja ystäviin ja siivoan heti elämästäni kaksinaamaiset tai katkerat tyypit. Koen, että mulla on hyvä suhde omiin tunteisiini ja kaikki kurjuudet, sydänsurut ja murheet kuin myös ilo ja kiitollisuus tuntuvat heti olossani.

Ollaanko vähän erilaisia yksilöitä vaan.

Se laihuus ja urheilullisuus ei ole tae terveydestä. Esm syöpä voi tulla kehen tahansa. Tutulla 50 v, nuorekas liikkuja, niin vain aivokasvi korvan lähellä.386

Tätini eli 85-vuotiaaksi ilman mitään lääkkeitä, terve ja reipas kuin pukki, kuten sanotaan. Yhden liikenneonnettomuuden jälkeen kaikki vain muuttui. Alkoi monimuotoinen alamäki ja lääkemäärät ja vaivat vain lisääntyivät. Ikinuori kasivitonen olikin äkkiä hutera ja heiveröinen 86-vuotias vanhus, joka ei enää pärjännyt itsekseen. Elämä yllätti.

Keskityhän sinäkin ap olennaiseen eli oman elämäsi elämiseen, vaikuttaa siltä, että rehvastelisit aika oudoilla asioilla, mutta syksy saapuu sinullekin. Et ole edes vanha vielä.

Minulla on hyvä verenpaine ja kolesterolikin. Mutta MS-tauti ja nivelrikko on riesana.

Mieluummin olisin terve viisikymppinen kuin kipeä.