Minkä ikäiseksi arvelette elävänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsin vaikeasta unettomuudesta. Kuolen joko sairaskohtaukseen tai syöpään. Kuolen 40-60v. 

70v olisi varmaankin ehdoton maksimi. Jos elämä olisi mennyt toisin, olisin elänyt varmaan 100v, sillä pitkäikäinen suku. Ei mene tasan nallekarkit. Kehitys on ollut alusta alkaen hidasta (kuormittavat tekijät), joten en pahimmassa tapauksessa edes ehdi elää kunnolla ennen kuin kuolen. 

Ja siis olen virunut elämässäni jo yli puoli vuotta niin, että elimistö oli käytännössä täysin loppuun kulutettu. Sydän muljahteli ja tykytti paikoillaan ollessa, jalkoja piti nostaa ylöspäin kuin ääreishermosto oli niin heikkoa, verenpaine oli sairaalloisen matala, en hionnut kunnolla saunassakaan (vain muutama hikipisara), hiuksia tippui solkenaan jne. En koskaan palautunut tuosta. Jos sydän jatkaakin ihmeen kaupalla l

Että sympatiseeraan muun muassa hermokivuista kärsiviä ihmisiä, reumaatikkoja jne. Ja muun muassa syövän kanssa kituuttavia ihmisiä. Myös muita, joiden hermosto ei enää toimi kuten pitää. Ylipäätään kaikkia, joilla on paha olo aina sinne kuolemaan saakka vaihtelevalla voimakkuudella. Kaikilla ei ole mahdollisuutta kuolla ns. saappaat jalassa, että vaan nukkuessa kuolee hyvinvoivan elämän jälkeen. 

96

84.v ja se on päätetty.

Elinaikaennusteeni on 3-15 vuotta. Olen nyt 65.

Mulla on skitsoaffektiivinen häiriö, siis skitsofrenia lisättynä bipolaarilla. Skitsofrenia lyhentää elinikää 20 vuotta ja bipolaari 15 vuotta. Suomalaisten miesten keski-ikä on n. 80 vuotta, joten kun siitä otetaan 35 vuotta pois, niin 45 vuotta on ennustettu elinikäni. Sitä se hulluus teettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsin vaikeasta unettomuudesta. Kuolen joko sairaskohtaukseen tai syöpään. Kuolen 40-60v. 

70v olisi varmaankin ehdoton maksimi. Jos elämä olisi mennyt toisin, olisin elänyt varmaan 100v, sillä pitkäikäinen suku. Ei mene tasan nallekarkit. Kehitys on ollut alusta alkaen hidasta (kuormittavat tekijät), joten en pahimmassa tapauksessa edes ehdi elää kunnolla ennen kuin kuolen. 

Ja siis olen virunut elämässäni jo yli puoli vuotta niin, että elimistö oli käytännössä täysin loppuun kulutettu. Sydän muljahteli ja tykytti paikoillaan ollessa, jalkoja piti nostaa ylöspäin kuin ääreishermosto oli niin heikkoa, verenpaine oli sairaalloisen matala, en hionnut kunnolla saunassakaan (vain muutama hikipisara), hiuksia tippui solkenaan jne. En koskaan palau

Niin ja unohdin aivan täysin muistisairaudet. 

Täytin just 50, ja eläkeikä on 68 ja muutama kk päälle, epäilen että en elä niin pitkään. Minä olen ikäni kärsinyt raudanpuutteesta, ja vuosikausia muistakin puutoksista, enkä ole saanut niitä korjattua, varmasti elimistö on pysyvästi vaurioitunut. Nyt on veriarvot niin huonot, että tutkitaan, ehkä vihdoin saan oikeaa apua. 

Eilen juttelin 85v mummelin kanssa joka valitti että on polvi niin kipeä, sillä oli tuki siinä, mutta ketterämmin se liikkui kuin minä kun mulla hb nyt 80 jne. Tunsin hänen rinnallaan itseni aivan puolikuolleeksi, valmiiksi hautaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on skitsoaffektiivinen häiriö, siis skitsofrenia lisättynä bipolaarilla. Skitsofrenia lyhentää elinikää 20 vuotta ja bipolaari 15 vuotta. Suomalaisten miesten keski-ikä on n. 80 vuotta, joten kun siitä otetaan 35 vuotta pois, niin 45 vuotta on ennustettu elinikäni. Sitä se hulluus teettää.

Eikös se Aira Samuliinin tytär elänyt 70-vuotiaaksi. Skitsofrenia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on skitsoaffektiivinen häiriö, siis skitsofrenia lisättynä bipolaarilla. Skitsofrenia lyhentää elinikää 20 vuotta ja bipolaari 15 vuotta. Suomalaisten miesten keski-ikä on n. 80 vuotta, joten kun siitä otetaan 35 vuotta pois, niin 45 vuotta on ennustettu elinikäni. Sitä se hulluus teettää.

Eikös se Aira Samuliinin tytär elänyt 70-vuotiaaksi. Skitsofrenia. 

71v kuoli. 

Jos ottaa huomioon geneettisen perimän ja sen, ettei ole ylipainoa enkä tupakoi, ainakin sellainen päälle 80 vuotta on odotettavissa vaikka mies olenkin. Kauhuskenaario onkin se, että jos mieli alkaa mennä eikä täältä pääse pois.

95 v. Olen pitkäikäisestä suvusta ja perusterve.

Aikaisemmin luulin, että 75 - 80 välille voisin kestää. Nyt kun on kaksi sydänkohtausta ollut vuoden sisällä, niin toivon, että jos vielä pari-kolme vuotta olisi aikaa, että saisi kaikki asiat järjestettyä.

M58

Diabetes 2 laskee eliniänodotetta 5-10 vuotta. Ehkä saatan päästä juuri eläkkeelle. Eli arvio 67-70

100v

Suvussa pitkäikäisiä geenejä, olen perusterve, ja jo nyt näytän kymmenen vuotta ikäistäni nuoremmalta, joten uskoisin reippaasti yhdeksänkymppiseksi eläväni. 

Tuskin kauhean kauaa enää elän. Kaikenlaista vaivaa niin henkistä kuin fyysistäkin on ja elämäntilanteeni on muutenkin kamala ja huonommaksi vain menee. Olen yrittänyt hakea apua, mutta en ole sitä saanut. Olen neljäkymppinen ja molemmat vanhempani sairastuivat vakavasti viisikymppisinä ja toinen kuolikin tuohon 50+-ikäisenä. En kuitenkaan ole itsetuhoinen. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että kaikki on jo nähty, vaikka en koskaan oikeastaan edes voinut elää nuoruutta tai omaa elämää vapaudessa. Kun eilen jouduin taas siivoamaan sen elossa olevan vanhempani ripuleita kuin joku orja ilman kiitosta oletuksena, että todellakin teen sen, enkä edes onnistunut siivouksessa mitenkään hyvin aloin taas miettimään, että vankilakin on parempaa kuin tämä.

Eihän sitä kukaan tiedä.

Hieman yli 20v unettomuutta. Pistän kohta poskeen mirtsatsapiinit, leptien kautta histamiineihin. 

Nyt 37 ja varmaan ihan lopunaikoja tässä vedellään.

Mummolla oli 2-tyypin diabetes ja eli 82-vuotiaaksi, äidilläni sama ja on 84-vuotias. Joten enköhän minäkin yli 80-vuotiaaksi elä.