Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En ole oikeastaan koskaan ollut kenellekään tärkein
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään, mutta olen opetellut pitämään itseäni itselle tärkeimpänä.
Enkä minä.. vaikka oli ns.perhe,ja lapsiakin on tullut..kyllä on turhauttavaa elää köyhänä,suht vanhana jo nykyään,eikä paremmasta ole mitään toivoa..
Mutta siinä on se hyvä puoli jos elämä Suomessa menee liian vaikeaksi voi vähin äänin lopettaa elämänsä ja lopettaa kaiken kun liian moni ei jää kaipaamaan. On vaan tässä elämässä sen aikaa kuin jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelle tärkeys on vaib ehdollista: olet tärkein kunnes lakkaat tarjoamasta asiaa x.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai te ootte äideillenne olleet aikanaan?
Ensimmäinen lapsi ja iltatähti olivat erikoisia, minä olin keskimmäinen.
En minäkään ole ollut ellei minusta ole hyödytty jollakin tapaa. Ihan järkyttävää, mutta ihmisyys ylipäätään on varjoisaa ja järkyttävää. Traumatisoivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mitä se meille kuuluu?
Omakin syysi, jos et ole ITSE koskaan aktiivisesti etsinyt ihmistä / kumppsnia, joka olisi Sinulle se kaikkein tärkein.
Ap, kuka on sulle se kaikkein tärkein?
Kun löydät vastaavan, silloinhan sinäkin olet tuolle toiselle se kaikkein tärkein. Näin se menee mm. rakkaussuhteissa.
Jokainen on oman onnensa seppä. Tarkoittaa sitä että jokaisen pitää itse rakentaa se oman elämänsä onni ja tyytyväisyys.
Ei sitä kukaan muukasn voi toiselle valmiina tarjottimrlla ojentaa.
Vierailija kirjoitti:
Kai te ootte äideillenne olleet aikanaan?
Minä en ainakaan ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai te ootte äideillenne olleet aikanaan?
Ei olla. Olen syntynyt ison sisarusparven keskelle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Vanhempani hylkäs minut kun olin lapsi 14 vuotias. 15 vuotiaana muutin omilleni ja olen käytännössä ollut yksin siitä asti eli 35 vuotta. Töissäkään en ole tärkeä koska ei naiset ainakaan juttele minulle. En edes jaksa tehdä töitä ja otan eron varmaan loppuvuoden aikana.
Jutteleeko miehet sitten?
Joo, kyllä se on itse itsellensä suotava se tärkeyden tunne. Hulluksihan tässä muuten kai tulisi, kun ei kukaan edes kosketa vuosikausiin.
En minäkään. On minulla aina ollut elämässäni ihmisiä jotka välittävät, mutta kaikista tärkein en ole ollut koskaan kenellekään. Huonolla menestyksellä olen yrittänyt etsiä ihmistä jonka kanssa olisimme toisillemme ne tärkeimmät.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Vanhempani hylkäs minut kun olin lapsi 14 vuotias. 15 vuotiaana muutin omilleni ja olen käytännössä ollut yksin siitä asti eli 35 vuotta. Töissäkään en ole tärkeä koska ei naiset ainakaan juttele minulle. En edes jaksa tehdä töitä ja otan eron varmaan loppuvuoden aikana.
Ole aktiivisempi. Toimi. Hae parempaa, toimivampaa elämää.
Kutes tiedät, ei kukaan tuo onnea sinulle valmiina: Että tässä ole, tämä on sinun onnesi. Ja onnellisrmpi ja parempi ja hyvä elämä.
Kun olet jo noin helvetin pitkälle päässyt, olet jo voittanut täss elämässä.
Rohkaise itsesi, etsi kumppania, ei se niin mene, etteikö jokaiselle löytyisi joku, jos sitä tosissaan haluaa niin.
Mutta se vaatii oman mukavuusalueen ulkopuolelle lähtemistä. Muutosta itsessä ja elämässään, uskallusta.
Mitä siitä, jos saa pakkeja, niin saavat kaikki miehet ja naiset joskus. Ei sellainen loputtomiin koskasn jatkuu.
Jossain joku odottaa juuri Sinua.
Lähde mukaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Kai te ootte äideillenne olleet aikanaan?
Monille äideille on tärkeintä nykyään se ''ura''. Jos on kylmä ja etäinen äiti niin se vaikuttaa erityisen paljon minkälainen poikalapsesta tulee aikuisena. Tytöille on tärkeää taas isäsuhde.
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut minäkään. Enkä edes kovin tärkeä kenellekään.
Mieti vaihteeksi sitä: Kuka on sinulle elämäsi tärkein ihminen.
Miten osoitat sen hänelle? Pidätkö häneen yhteyttä?
Sanotko hänelle koskaan kauniita ja hyviä asioita?
Milloin olet kysynyt häneltä, mitä hänelle kuuluu?
Tai mitä hänen perheellern kuuluu?
Milloin olet kutsunut hänet luiksedi kylään: Kahville tai syömään tai jopa yöksi että saatte jutella pitkään ja rauhassa.
Asiat lähtevät omasta itsestään useinmiten. Ei siitä, että haukkuu ja syyllistää muita siitä, etteivät he välitä sinusta.
Alue: Aihe vapaa
En minäkään. Vanhempani hylkäs minut kun olin lapsi 14 vuotias. 15 vuotiaana muutin omilleni ja olen käytännössä ollut yksin siitä asti eli 35 vuotta. Töissäkään en ole tärkeä koska ei naiset ainakaan juttele minulle. En edes jaksa tehdä töitä ja otan eron varmaan loppuvuoden aikana.