En ole oikeastaan koskaan ollut kenellekään tärkein
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Vanhempani hylkäs minut kun olin lapsi 14 vuotias. 15 vuotiaana muutin omilleni ja olen käytännössä ollut yksin siitä asti eli 35 vuotta. Töissäkään en ole tärkeä koska ei naiset ainakaan juttele minulle. En edes jaksa tehdä töitä ja otan eron varmaan loppuvuoden aikana.
Tarkoititko irtisanoutumista?
"Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin"
Olen itselleni tärkeä - tosin lapseni ovat tärkeämpiä. Mutta yhdelle olen koko maailma. Läheisriippuvainen koira, joka rrrrakastaa minua, jonka elämä pyörii sen mukaan, olenko paikalla vai poissa. Joka ei osaa edes nukkua kunnolla, kun en ole kotona.
Meillä on ollut muitakin koiria, ja olen ollut niille tärkeä, mutta en koko maailman keskipiste.
En jaksaisi, jos olisin NOIN tärkeä jollekin ihmiselle, tukehtuisin. Mutta olisi mukava olla kohtuullisen mitan mukaan tärkein jollekin ihmiselle. Mutta niin ei ole. Ei sitten.
Minä olen. Jos en muille niin itselleni.
Jos en olisi itselleni tärkein, vaipuisin kuraan säälimään itseäni. Mutta kun tiedostan että itselleni olen tärkein, ja maailmassa täysin yhtä tärkeä kuin kuka muu tahansa. Kukaan ei edelleni mene, eikä jää tarpeettomammaksi.
Jutun juju on se,että tiedostaa oman tärkeytensä itselleen, silloin alkaa elämä näyttää ihan toisenlaiselle. Ei kukaan voi omaa onnean ja olemassaolonsa tärkeyttä kenestäkään muusta hakea. Itse on itsestään löydettävä.