Millä tavoin teitä on kiusattu ulkonäöstä?

Itsetunto on murskana aikuisenakin. Tietyt asiat laukaisee traumat.

Minä olen kärsinyt kiusaamisesta hyvän ulkonäön vuoksi. Politiikassa ei ole otettu tosissaan, on pilkattu, väitetty että en itse osaa puheenvuorojani  kirjoittaa ja lehdistössä reposteltu, että se on vain ulkonäkönsä vuoksi tuonne valittu.

Töissä ilmenee kateutta ja eristämistä. Pidetään myös koppavana. 

Joo, on kiusattu. Lapsena ja aikuisena. Varmaan myös vielä rajan toisella puolella.

No, ylipainosta tietenkin. Sillon kun minä olin penska, niin se oli rikokseen verrattavaa että oli lihava

Minua kiusattiin nuorena, koska minulla oli paha akne. En osannut hoitaa ihoani silloin. Kukapa sen ikäisenä osaisi, jos ei saa mitään apua tai neuvoja siihen? 

Pahinta ja traumaattisinta oli vierailta ihmisiltä tuleva satunnainen huutelu ja suoranainen aggressio. Esimerkiksi yksi humaltunut mies uhkasi pahoinpidellä minut, koska naamani ei miellyttänyt häntä. Olin tapahtuman aikaan noin 18-vuotias, ja akne oli paranemisvaiheessa. 

Hirmuisen ikävää oli sekin, miten yksin jäin asian kanssa. Opin, että ulkonäkö on tärkein asia elämässä ja kukaan ei piittaa rumasta ihmisestä. 

Nykyään minua sanotaan joskus kivan näköiseksi, mutta nuoruuden kokemuksien vuoksi olen erittäin varautunut ihmisten seurassa enkä kykene parisuhteeseen. 

En nyt tiedä kiusattu mutta haukuttu on ja vielä aikuisenakin. Laihuudesta.

Olen saanut kuulla monenlaista nimitystä kuten zombi, elävä kuollut,  anorektikko.  On kaupassa mm. eräs ukko alkanut karjua että mene kotin syömään.  Enemmän se ukko itsensä nolasi kuin minut. Tätä olen kuullut muuallakin.

On vain naurettu pilkallisesti. Ja suurin osa näistä täysin aikuisia.

Kerran eräs  poika,  ehkä jotain  kymmenvuotias tuli sanomaan että miksi sulla on noin laihat jalat. Sanoin että meitä on kaiken kokoisia ja minulla nyt on sitten laihat jalat. No, se oli hänelle ok, sai vastauksen ja  palasi omiin puuhailuihinsa. Lapset yleensä osaa suhtautua ja heille kun asiallisesti selittää se riittää heille. 

Sanottakoon että painoindeksini on alhainen normaalipaino,  en siis ole anorektikko.  Syön ja olen terve.  

Turha kai tätä sanoa mutta ei vain voi tajuta miksi toisen painosta ja ulkonäöstä on  saatava jotain traumoja niin että täytyy hyökätä?

Lapsena oli ns.hörökorvat. Menin leikkaukseen, kun lähdin opiskelemaan.

Pisamista haukuttu, olen myös hirveän näköinen ja ruma. Häpeän edelleen aikuisena ulkonäköäni enkä poistu kotoa kuin kerran viikossa kauppaan. Sos elämä olematon, miestä ei ole ollut koskaan. Musta on täysin käsittämätöntä että nykyään jopa muotia feikkipisamat kun itse tekisin mitä vain että pääsisin omistani eroon :(

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kärsinyt kiusaamisesta hyvän ulkonäön vuoksi. Politiikassa ei ole otettu tosissaan, on pilkattu, väitetty että en itse osaa puheenvuorojani  kirjoittaa ja lehdistössä reposteltu, että se on vain ulkonäkönsä vuoksi tuonne valittu.

Töissä ilmenee kateutta ja eristämistä. Pidetään myös koppavana. 

Mene sinä valtiollinen jauhopillu pois täältä ja pysy poissa.

Naiset ovat joskus osoittaneet tyytymättömyyttä pituuttani kohtaan deittailukulttuurin yhteydessä. Ei usein, mutta joskus. Miehen taas en muista miltei koskaan pilkanneen pituuttani. Olen muuten keskimääräistä selvästi paremman näköinen. Olen 176 cm. 

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin nuorena, koska minulla oli paha akne. En osannut hoitaa ihoani silloin. Kukapa sen ikäisenä osaisi, jos ei saa mitään apua tai neuvoja siihen? 

 

Pahinta ja traumaattisinta oli vierailta ihmisiltä tuleva satunnainen huutelu ja suoranainen aggressio. Esimerkiksi yksi humaltunut mies uhkasi pahoinpidellä minut, koska naamani ei miellyttänyt häntä. Olin tapahtuman aikaan noin 18-vuotias, ja akne oli paranemisvaiheessa. 

 

Hirmuisen ikävää oli sekin, miten yksin jäin asian kanssa. Opin, että ulkonäkö on tärkein asia elämässä ja kukaan ei piittaa rumasta ihmisestä. 

 

Nykyään minua sanotaan joskus kivan näköiseksi, mutta nuoruuden kokemuksien vuoksi olen erittäin varautunut ihmisten seurassa enkä kykene parisuhteeseen. 

Tuo ulkonäkö asia on totta. Ihmiset osaa olla todella julmia. Mulla myös kokemusta tuosta miten tuntemattomat osoittaa aggressiota ilman syytä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin nuorena, koska minulla oli paha akne. En osannut hoitaa ihoani silloin. Kukapa sen ikäisenä osaisi, jos ei saa mitään apua tai neuvoja siihen? 

 

Pahinta ja traumaattisinta oli vierailta ihmisiltä tuleva satunnainen huutelu ja suoranainen aggressio. Esimerkiksi yksi humaltunut mies uhkasi pahoinpidellä minut, koska naamani ei miellyttänyt häntä. Olin tapahtuman aikaan noin 18-vuotias, ja akne oli paranemisvaiheessa. 

 

Hirmuisen ikävää oli sekin, miten yksin jäin asian kanssa. Opin, että ulkonäkö on tärkein asia elämässä ja kukaan ei piittaa rumasta ihmisestä. 

 

Nykyään minua sanotaan joskus kivan näköiseksi, mutta nuoruuden kokemuksien vuoksi olen erittäin varautunut ihmisten seurassa enkä kykene parisuhteeseen. 

Tuo ulkonäkö asia on totta. Ihmiset osaa olla todella

Siihen aikaan se kiusaaminen tuntui olevan täysin hyväksyttyä ja normaalia. Aikuisetkin osallistuivat siihen kommentointiin ja nöyryyttämiseen. Tuntui, etten ole edes ihminen. 

Minulla oli ja edelleen yli 50 vuotiaana tulee finnejä, joo haukuttiin pizzanaamaksi 

On kutsuttu usein rumaksi mikä pitääkin paikkansa. 

Kansakoulussa oman perheensä tilanteessa kai häiriintynyt tyyppi pahoinpiteli sillä perusteella että naamani oli kuin lehmän perse,siinä tilanteessa oli muita kylän lapsia todistajina. Pshoinpitely kauhistutti heitä... olivat järkyttyneen näköisiä kun se tyyppi, reilu 10-vuotias mua reuhtoi, pyöritti ja hakkasi.

Vuosikymmeniä myöhemmin sama lehmän perseeseen vertaaminen tuli tuntemattomilta kadulla... lienevät kyseisen häiriintyneen ystäväpiiriä!

Että sellaista kunnianloukkausta!

Lapsena kiusattiin ylipainosta. Olin kyllä pullea lapsi, mutta myöhemmin tajusin, että ylipaino oli lievää. 

Olen ollut koko ikäni jojo-dieettikierteessä, syömishäiriöiden rajamailla, eikä minulla varmaan koskaan tule olemaan tervettä suhdetta ruokaan. Tai omaan kehooni.

Kiusaamista sain osakseni myös siksi, että ulkonäköni poikkeaa hieman kantasuomalaisista. Isovanhempani eivät ole suomalaisia ja tummemmat  piirteet erottuivat vielä 90-luvulla pikkukaupungissa. 

Pidin itseäni rumana ja outona. Vanhempani taisivat hävetä omia taustojaan ja siirsivät häpeän minuun. 

Vasta aikuisena olen tajunnut, että olen aika tavallisen näköinen, hyvänä päivänä ihan kivan näköinen nainen. 

Itsetuntoa on pitänyt rakentaa tietoisesti. Muutto pois pieneltä paikkakunnalta on helpottanut myös. 

Minua on elämässäni kiusattu lähinnä puhevian ja sairaalloisen ujouden takia. En kyllä ole millään tavalla hyvännäköinen, mutta jostain syystä pilkan kohteeksi valikoitui lähinnä muita asioita kuin ulkonäkö.

Paitsi yläasteella minua pilkattiin isoista rinnoista. Näin jälkeenpäin ajateltuna en kyllä keksi typerämpää skenaariota kuin teinipojat naureskelemassa luokan hiljaisen tytön rinnoille. Aina kun minulla oli vähänkin tyköistuva paita päällä, olin kuulemma "h*oran" näköinen.

Aikuisena jouduin kerran ruokakaupassa outoon tilanteeseen, missä tuntemattomat alakouluikäiset tytöt naureskelivat yläpurennalleni. Kaikkea sitä tuleekin vastaan.

Painon takia, meikkaustyylistä (joka ei ole mitenkään "erikoinen")...

Mikä tarve ihmisillä on kommentoida toisten ulkonäköä?

On laihoja, normaalipainoisia, ylipainoisia.

Toiset tykkää käyttää paljon meikkiä, toiset vähemmän ja toiset ei yhtään. 

Toisilla on iho-ongelmia, toisilla ei ja niin edelleen.

Mutta se että mikä joillakin on ideana kommentoida toisten ulkonäköä? Kateus? Pätemisentarve siitä, että minkälainen "pitäisi olla"? On sitten miten päin vaan, niin aina on jokin väärin. Olen ajatellut, että tämmöiset kommentoijat joko luulevat olevansa itse täydellisyyksiä tai purkavat omaa epävarmuuttaan ja huonoa oloaan toisiin. Mikä on tietenkin todella ärsyttävää. Itse olen sitä mieltä, että jokainen voi mielessään sitten ajatella mitä haluaa, mutta kaikkea ei tarvitse sanoa päin naamaa. Hyvät käytöstavat pitää olla, vaikka toisessa jokin häiritsisi. Ei sellaisen kanssa pakko ole olla, jos naama ei miellytä. 

Sain geeneissä tuimat justiina-kasvot, joten kukaan ei ole uskaltanut ainakaan päin naamaan kiusata, vaikka ulkonäössä on vakaviakin puutteita. Jotain hyvää tästäkin naamasta.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin nuorena, koska minulla oli paha akne. En osannut hoitaa ihoani silloin. Kukapa sen ikäisenä osaisi, jos ei saa mitään apua tai neuvoja siihen? 

 

Pahinta ja traumaattisinta oli vierailta ihmisiltä tuleva satunnainen huutelu ja suoranainen aggressio. Esimerkiksi yksi humaltunut mies uhkasi pahoinpidellä minut, koska naamani ei miellyttänyt häntä. Olin tapahtuman aikaan noin 18-vuotias, ja akne oli paranemisvaiheessa. 

 

Hirmuisen ikävää oli sekin, miten yksin jäin asian kanssa. Opin, että ulkonäkö on tärkein asia elämässä ja kukaan ei piittaa rumasta ihmisestä. 

 

Nykyään minua sanotaan joskus kivan näköiseksi, mutta nuoruuden kokemuksien vuoksi olen erittäin varautunut ihmisten seurassa enkä kykene parisuhteeseen. 

Minulla on samanlaisia kokemuksia. Ilmeisesti akne herättää ihmisissä jonkinlaisen primitiivisen inhon ja halun kiusata.