Millä tavoin teitä on kiusattu ulkonäöstä?

Kerran ,sanottiin että sulla on äitin nenä hämmästyin ja soitin äitille että onko sulla nenä vielä tallella.Tämä oli aikaa jolloin vielä viesti lähetettiin savumerkeillä,vastaus tuli joo on se,joten kyselijä valehteli.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kärsinyt kiusaamisesta hyvän ulkonäön vuoksi. Politiikassa ei ole otettu tosissaan, on pilkattu, väitetty että en itse osaa puheenvuorojani  kirjoittaa ja lehdistössä reposteltu, että se on vain ulkonäkönsä vuoksi tuonne valittu.

Töissä ilmenee kateutta ja eristämistä. Pidetään myös koppavana. 

moi sanna

Ei minua koskaan varsinaisesti kiusattu tai näin haluan ajatella. Kaverini vain olivat ilmeisesti niin autistisia, että kertoivat yläasteella huomioidaan ääneen. Olen vielä aikuisenakin heidän kaverinsa, mutta vaikea unohtaa töksähtäviä kommentteja kaksoisleuasta, pyöreistä prislista ja ohuista hiuksista.

Vierailija kirjoitti:

Ei minua koskaan varsinaisesti kiusattu tai näin haluan ajatella. Kaverini vain olivat ilmeisesti niin autistisia, että kertoivat yläasteella huomioidaan ääneen. Olen vielä aikuisenakin heidän kaverinsa, mutta vaikea unohtaa töksähtäviä kommentteja kaksoisleuasta, pyöreistä prislista ja ohuista hiuksista.

*Poskista

liian iso kikkeli

liian suuret lihakset

liian tiukka perse

liian seksikäs

liian hyvännäköinen

elämä ollut yhtä kiusaamista

säälikää minua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin nuorena, koska minulla oli paha akne. En osannut hoitaa ihoani silloin. Kukapa sen ikäisenä osaisi, jos ei saa mitään apua tai neuvoja siihen? 

 

Pahinta ja traumaattisinta oli vierailta ihmisiltä tuleva satunnainen huutelu ja suoranainen aggressio. Esimerkiksi yksi humaltunut mies uhkasi pahoinpidellä minut, koska naamani ei miellyttänyt häntä. Olin tapahtuman aikaan noin 18-vuotias, ja akne oli paranemisvaiheessa. 

 

Hirmuisen ikävää oli sekin, miten yksin jäin asian kanssa. Opin, että ulkonäkö on tärkein asia elämässä ja kukaan ei piittaa rumasta ihmisestä. 

 

Nykyään minua sanotaan joskus kivan näköiseksi, mutta nuoruuden kokemuksien vuoksi olen erittäin varautunut ihmisten seurassa enkä kykene parisuhteeseen. 

Tuo ulkonäkö asia on totta. Ihmiset osaa olla todella

Menee myös niin päin, että kauniita ihmisiä haukutaan ja sorsitaan. Kun olin nuori, niin jotkut tytöt suhtautuivat minuun aggressiivisesti ja opin mm. sen, että kenenkään poikaystävälle ei kannata olla ystävällinen. Oli toisaalta huvittavaa, että minut nähtiin uhkana, sillä olin hiljainen hissukka. Ja nyt kun ikää on 40+, niin pari tuttavaa on tehnyt sellaista, että alkavat ääneen etsiä ryppyjä (joita ei vielä ole) naamastani tai huomauttavat harmahkosta juurikasvusta.

Itselleni hyvästä ulkonäöstä on ollut sosiaalisessa mielessä enemmän haittaa kuin hyötyä. 

Minua kiusattiin hankalasta atooppisesta ihottumasta, erityisruokavaliosta ja perheen vaikeuksista. Voin todella huonosti ja olin lähellä ottaa henkeni, kunnes isä - kuka itsekin kärsi valtavasti - auttoi minut lääkäriin. No sieltä sai lääkkeitä, mutta niiden voimalla pääsin pois paikkakunnalta ja opiskelemaan.

Yksi poika oli oikeastaan koko sen vuosien kiusaamishelevtin takana, todellinen sadisti. Tekisi mieli laittaa nimi julki tai käydä päästämässä päiviltä.

Vierailija kirjoitti:

Kerran ,sanottiin että sulla on äitin nenä hämmästyin ja soitin äitille että onko sulla nenä vielä tallella.Tämä oli aikaa jolloin vielä viesti lähetettiin savumerkeillä,vastaus tuli joo on se,joten kyselijä valehteli.

Heh :D Minulle sanottiin että on isän silmät, piti sitten hankkia silmälasit varalta vaikka en huomannut näön muuttuneen? Loukkaannuin kun tapasin isän lasit päässään, aivan kuin ei niillä minun silmillä näkisi ilmankin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena oli ns.hörökorvat. Menin leikkaukseen, kun lähdin opiskelemaan.

Mulla koulukaveri pilkkasi hörökorvista. Monet muutkin pilkat totesin aikuisena ihan vika-arvioiksi. Mun korvat on ihan tavalliset. Hörökorvatkin ok.

Minua on kiusattu lapsena siitä, että olen tummapiirteinen. Lähinnä haukuttu koulutoverien toimesta ä*hlämiksi tai r*omaniksi. Olen täysin tavallinen valtaväestösuomalainen ja niin on sukukin niin pitkälle kuin sukupuuta tunnen. Äidin suvussa porukka vain on tummaa. Lapsena inhosin tummuuttani, ajelin käsikarvat ja yritin vaalentaa hiuksiani valuttamalla niihin sitruunaa ja lantrattua kloriittia. Teini-iässä aloin pitämään ulkonäöstäni, koska mun ei ole koskaan tarvinnut kokea sitä, että kulmakarvat tai silmäripset eivät näkyisi ilman meikkiä tai että ihoni olisi kalpea ja taikinainen talvella. Moni minua lapsena haukkunut alkoi teini-iässä käyttää itseruskettavaa ja värjätä tukkaa ja kulmakarvoja tummemmaksi ja käyttää ripsienpidennyksiä.

Yläaste- ja lukioikäisenä nälvittiin, koska minulla on näkyvä "pömppis" alavatsalla, vaikka olen muutoin hoikka ja atleettinen. Nykyään tiedän, että jotkut pitävät tuota pömppisaluetta jopa kuumana.

Yläasteella kiusattiin myös siitä, että minulla oli pienet rinnat. Silloin halusin leikkauttaa rintani isommiksi. 19-vuotiaana sairastuin hetkeksi hormonihäiriöön, joka aiheutti rintojeni kasvamisen noin kokoon 65G. Parikymppisenä hormonit normalisoituivat, ja rinnat kutistuivat. Nyt kun minulla on kokemusta sekä isoista että pienistä rinnoista, pienet voittavat vertailun kirkkaasti. Ei niillä isoilla rinnoilla positiivista tai tervetullutta huomiota saanut, mieleen on pikemminkin jäänyt esimerkiksi, kun olin ravintolassa mekko päällä mieheni kanssa, ja toiselta puolelta ravintolaa arviolta viisikymppinen setämies käänsi jatkuvasti päätään sivulle minuun päin ja tuijotti, vaikka hänellä oli vaimo-oletettu siinä pöydässä kanssaan.

Lapsuudessa pilkattiin, kun olin arempi lapsi. En osannut sanoa vastaan. Eräät keksivät kaikkia juonia ja pistivät muut tekemään ne ns likaiset työt ja esim tavaroitani sotkettiin. Olen vasta myöhemmin tajunnut sen kaiken paremmin. Silloin olin liian hyväuskoinen ja mietin miksi kukaan kiusaisi minua. Todellisuudessa olin jo silloin kiusattu. Ehkä säästyin silti pahemmalta. Lopulta olin silti melko yksinäinen. En silloin ehtinyt esim harrastusten vuoksi toisaalta tuntea yksinäisyyttä niin paljon. 

Myöhemmin toisessa koulussa sitten kaikki paheni. Alkoi vaatteiden yms arvostelu. Myös puhetapaani ja ääntäni pilkattiin. Minusta keksittiin ikäviä valheita. Pojat sitten arvostelivat ulkonäköä ja toisaalta oli kaikkea seksuaalista ehdottelua. En silloin vielä tajunnut tätäkään kunnolla miten ikävää se kaikki olikaan. Samalla monet inhosivat minua ja jäin uudella paikkakunnalla täysin yksin. Muutama ns ystävä oli ja hekin veivät vaan tietoja muille ja kertoivat mitä olin puhunut. Tavaroita myös sotkettiin paljon. Lopulta tämä kaikki sitten paheni ja minusta puhuttiin kaikkea pahaa ihan hirveästi. Seurasi myös toisen asteen kouluun saakka. Jäin sielläkin yksin ja muut puhuivat pahaa. Olin ihan hyljeksitty siellä. Se oli vaikeaa kestää. Oikeastaan se arvostelu koski kaikkea minussa. Ulkönäköä ja esim hiljaisuuttani. Muuten olin täysin yksin, kuin minua ei olisi ollutkaan paikalla. Välillä satunnaisesti oli muutamia samassa tilanteessa olleita seurana, mutta ei ns omassa ryhmässä. Tavallaan ei ollut mitään mahdollisuutta muuttaa sitä kaikkea. Sain lukion käytyä jotenkin, mutta kauheita vuosia.

Myöhemmin muutto pois, kun en voinut enää vapaasti kulkea ilman jonkun porukan huutelua. Sai miettiä kuka tulee vastaan. Niin paljon on puhuttu pahaa, että se on seurannut minua aikuisuuteen. Edelleen jotkut huutelevat ja tietävät ikävistä puheista. Tämä, vaikka asun täällä muualla. Hyvin laajalle se kaikki levisi ja kärsin kyllä tästä edelleen paljon. En myöskään ikinä ajatellut kaiken menevän näin. Tiedän taustalla olevia henkilöitä, mutta en tiedä kuka on juttuja levittänyt. Samalla jotkut jutut ihan sairaita. 

Kaikki vaikuttaa minuun edelleen. Jännitän ihmisten kanssa oloa ja en halua tutustua tai kertoa itsestäni. Häpeän ulkonäköäni tai ainakin tunnen epävarmuutta. Jokainen kohtaaminen muiden kanssa on sellainen stressaava tilanne. On vaikuttanut myös opiskeluihin. En voinut lukion jälkeen edes miettiä jatkoa. Tavallaan tämä kaikki muutti elämääni todella paljon. En usko, että helppoa olisi ollut muutenkaan. Silti tavallaan tämä kaikki on ollut suuri taakka minulle. Vaikeaa selittää tätä kaikkea. Yksinäinen olen myös, mutta taustani vaikuttaa kaikkeen. 

Voimakkaat silmälasit aiheuttivat joskus piruilua (kokispullon pohjat). Joskus taas parturi oli jättänyt päälaen hiukset leikkaamatta ja hassultahan se näytti itsestäkin saati muista. Laihat käsivartenikin ihmetyttivät pari kertaa toisia.

No toisaalta "ne" oikein etsivät syitä piruilla minulle. Selvisin onneksi vain henkisin vaurioin sen ylästeen... mutta ihmisiin luottaminen otti takapakkia pitkäksi aikaa.  t. M49

Vierailija kirjoitti:

liian iso kikkeli

liian suuret lihakset

liian tiukka perse

liian seksikäs

liian hyvännäköinen

elämä ollut yhtä kiusaamista

säälikää minua

Urpooo!!

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessa pilkattiin, kun olin arempi lapsi. En osannut sanoa vastaan. Eräät keksivät kaikkia juonia ja pistivät muut tekemään ne ns likaiset työt ja esim tavaroitani sotkettiin. Olen vasta myöhemmin tajunnut sen kaiken paremmin. Silloin olin liian hyväuskoinen ja mietin miksi kukaan kiusaisi minua. Todellisuudessa olin jo silloin kiusattu. Ehkä säästyin silti pahemmalta. Lopulta olin silti melko yksinäinen. En silloin ehtinyt esim harrastusten vuoksi toisaalta tuntea yksinäisyyttä niin paljon. 

Myöhemmin toisessa koulussa sitten kaikki paheni. Alkoi vaatteiden yms arvostelu. Myös puhetapaani ja ääntäni pilkattiin. Minusta keksittiin ikäviä valheita. Pojat sitten arvostelivat ulkonäköä ja toisaalta oli kaikkea seksuaalista ehdottelua. En silloin vielä tajunnut tätäkään kunnolla miten ikävää se kaikki olikaan. Samalla monet inhosivat minua ja jäin uudella paikkakunnalla täysin yksin. Muutama ns ystävä oli ja hekin veivät vaan tie

Tsemppiä, olet parempi kuin ne kaikki kiusaajat yhteensä!

Nuorena ruma ja läski, no piirteet muutta ja laihduin. Sekin ärsyttää. Liian laiha, ei minkään näköinen, kaunis, mikä nyt sitten olenkaan. Ikinä ei oo hyvä, joten ei jaksa edes kiinnostaa.

Atooppisesta ihosta kiusattiin ala-asteella. Iho kukki pahasti koko kehossa, näkyvimmin sekä käsissä että kasvoissa. Pakollisissa piirileikeissä vierustoverit veti hihan väliin kosketuksen estämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena kiusattiin ylipainosta. Olin kyllä pullea lapsi, mutta myöhemmin tajusin, että ylipaino oli lievää. 

Olen ollut koko ikäni jojo-dieettikierteessä, syömishäiriöiden rajamailla, eikä minulla varmaan koskaan tule olemaan tervettä suhdetta ruokaan. Tai omaan kehooni.

Kiusaamista sain osakseni myös siksi, että ulkonäköni poikkeaa hieman kantasuomalaisista. Isovanhempani eivät ole suomalaisia ja tummemmat  piirteet erottuivat vielä 90-luvulla pikkukaupungissa. 

Pidin itseäni rumana ja outona. Vanhempani taisivat hävetä omia taustojaan ja siirsivät häpeän minuun. 

Vasta aikuisena olen tajunnut, että olen aika tavallisen näköinen, hyvänä päivänä ihan kivan näköinen nainen. 

Itsetuntoa on pitänyt rakentaa tietoisesti. Muutto pois pieneltä paikkakunnalta on helpottanut myös. 

Tiedän, olen kokenut samaa.

Vierailija kirjoitti:

Laudaksi haukkuivat pojat yläasteella, muttamyös sekä isä ja äiti kommentoivat pienirintaisuutta ja aikuisena saanut myös kuulla arvostelua. 

Isoja jalkoja (40) on haukuttu, paksuja reisiä.

Epävarmuutta ulkoisesta olemuksesta olen kantanut koko ikäni. Uimarannalle, uimahalliin tms en ole koskaan kehdannut mennä.

On julmaa,että omatkin vanhemmat arvostelevat ja haukkuvat, eikä ulkonäölleen voi mitään.Eläimet sentään puolustavat pentujaan.