Miksi olet ghostannut jonkun?

Minkälaisista syistä olet ghostannut jonkun ystäväsi, kaverisi, sukulaisen tai muun läheisen? Tai oletko ghostannut useampia?

Veditkö herneet nenääsi jostain pienestä vai loukkaannuitko aiheesta? Oliko kyseessä kaverin syy, sinussa itsessäsi tai elämäntilanteessasi? Olitko muutenkin masentunut silloin? Oliko tietoinen valinta vai ajauduitko vain siihen?

Tästä aiheesta kirjoitellaan nykyään aika paljon ja yleensä niissä syyllistetään ghostaajia ja puhutaan, miten törkeästi tehty jne. Ghostaajan perusteita ei ole näkynyt liiemmin missään tai ainakaan itselle ei ole tullut vastaan.

Sana on vapaa. Mielelläni lukisin teidän muiden kokemuksia. <3

Jotta aloitus ei olisi epäreilu ja että minä vaan utelen ja te vastailette, niin joo, kerron, että minäkin olen ghostannut muutamia ystäviä. 

Eräs kaveri oli nuorena mun opiskelukaveri. Ghostaaminen ei ollut mitenkään hänen syy, vaan minun. Hän oli tuohon aikaan muuttanut muualle ja laittoi kerran viestiä, että olisi kaupungissa ja nähtäisiinkö. Jäi vastaamatta. Olin tuohon aikaan masentunut ja muutenkin fyysisestä sairaudestani johtuen useimmiten ihan tosi väsynyt ja nukuin vain yleensä. Hän laittoi vielä myöhemmin joitakin kertoja viestejä ja sama toistui. En vain saanut aikaiseksi vastata ja mitä enemmän aikaa kului, sitä vaikeammaksi se kävi. Sitten vaan jäi kaikki.

Vuosia myöhemmin esikoisen synnytyksen ja erilaisten lapsuudenperheen kriisien johdosta välit äitiini meni mm. hänen alkoholismin ja muiden syiden takia. Samalla joitakin vuosia myöhemmin pari ystävää jäi. Olin hyvin herkillä äitini sanomien asioiden takia ja jotenkin sen seurauksena ehkä yleisesti herkkä kaikenlaiselle arvostelulle. Ehkä olisi pitänyt osata puolustautua paremmin tai siis ainakin rakentavasti ilmaista minkälaiset kommentit ja vitsit koin loukkaavaksi. Mm. kommentit meidän pienestä kerrostaloasunnosta, miten meillä on vain yksi lapsi (meillä lapsettomuustaustaa ja tuo yksikin on ihme :D), heitot lääkärikäynneistäni yms. Nämä oli tavallaan kaikki pieniä yksittäisiä aika harmittomia juttuja, mutta kuormittavassa elämäntilanteessa jotenkin nämä ihmiset vaan jäi elämästä ja en jaksanut alkaa selittelemään ja puimaan. Muutenkin aloin erakoitua osittain "vanhasta elämästäni".

Tietyllä tavalla omiin kokemuksiini pohjaten näkisin, että ghostaaminen voi olla joskus eräänlainen versio ennen radikaalimpia tekoja, mihin ei toivottavasti kenenkään tätä lukevan tarvitse päätyä. Äärimmäiset tarinat ovat itsemurha tai katoaminen yhteiskunnasta, sitten on tämä joidenkin ihmisten ghostaaminen -tai ihmisen eristäytyminen muista.