Viimeistään kolmekymppisenä täytyy olla lapset tehtynä.

täällä olisi kannattanut lastenteon sijaan keskittyä koulunkäyntiin ja itsensä sivistämiseen. Tyhmää äitiä ne lapset häpeää enemmän kuin vanhaa :-).

Minä ainakin odotin kohdalleni hyvää miestä, enkä alkanut lapsia vääntämään idioottien kanssa, jotka olisivat minut yh:ksi jättäneet. Muita kun ei kohdalle alle 25v tullut.



Seurustelemaan aloin 25v, naimisiin 28v ja siitä lähtien yritystä. Nyt 30v ja vieläkin yritetään. Enkä ole mitenkään uraa kummemmin luonut, ottanut vastaan mitä olen saanut. Elämää elänyt ja hyvä niin.



Ehkä olisin tullut raskaaksi pikemmin alle 25v, mutta yksinäinen ja onneton olisi silloin tieni ollut. Tuskin kauhean hyvä tilanne hankkia lapsia.

Hyi saatana, jos joku aamu herää 50-vuotiaana ja huomaa olevansa mummo. Hyppään kyllä kaivoon! Kyllä sen ikäisellä ihmisellä pitää vielä olla kouluikäisiä lapsia, tuntee olevansa elämässä kiinni. Parikymppisenä taas tuntee olevansa vanha jos on lapsia. Itse ainakin ajattelen, että eikö tuo nyt muuta tekemistä tosiaankaan keksinyt jos joku alle 30v käy muksuja puskemaan. Mutta ei sitä kai kaikki keksi.

Vierailija:

Vanhat äidit on yksi syy siihen, että lapsettomuusongelmat tulevat tulevaisuudessa olemaan paljon yleisempiä ongelmia kuin nykyään. Johtuu siitä, että äidin hedelmällisyys on jo laskenut raskauteen mennessä ja tuo laskenut hedelmällisyys periytyy lapselle. Muistaakseni koski tyttölapsia.

Diabeetikot, sydänsairaat, ylipainoiset, yli 35-vuotiaat yms aiemmin riskisynnyttäjinä pidetyt ovat juuri niitä jotka vaikuttavat siihen, että esim synnäreillä tietotaito menee eteenpäin.

Ei taida kovinkaan moni nuori äiti päätään vaivata uutissivujen lukemisella. Tälläkin viikolla on monessa paikassa ollut juttua siitä, kuinka nykyisin kätilöt pystyvät tekemään hoitotoimenpiteitä, joihin aiemmin tarvittiin synnärillä lääkäreitä. Nyt myös aiemmin riskisynnytyksinä pidetyt tapaukset ovat arkipäivää ja yhä usemmalla on mahdollisuus tulla äidiksi.

Kai kotoa opittua kun äidillä oli 4 lasta ennen kuin oli 30v.



Mutta löysinkin nuoremman miehen joka ei ollut heti valmis isäksi. Kun sain esikoisen olin juuri täyttänyt 24v ja mies vielä muutaman kuukauden 22v. Kaksi vuotta sen jälkeen syntyi meidän kuopus.



Haluan vielä lapsia. Mies vielä harkitsee mutta tiedän että suostuu vielä kolmanteen. Mutta molemmat ollaan sitä mieltä ettei nyt ole uuden vauvan aika. Joten taidan olla yli 30v kun kolmas syntyy... ensi viikoilla tulee " jo" 28v mittariin.

Pitänee munki sitten tähän osallistua.



Oletteko koskaan(TE jotka TIETOISESTI hankitte ne lapset vasta 40+) ajatelleet sitä että kun te olette vanhoja, ja tarvitsisitte hoitoa, on teidän lapset vielä sen ikäisiä että ne eivät välttämättä kykene päättämään asioistanne? Tarkoitan tällä sitä, et jos tulee vaikka joku juttu 65-vuotiaana, niin että joutuu hoidettavaks, ja puolisoa ei enää ole tai hänkin jo hoidon tarpeessa, niin teidän nuorilla aikuisilla ei ole vielä tarpeeksi elämänkatsomusta ja kokemusta tehdä hyviä ratkaisuja. En tiedä ymmärrättekö mitä ajan takaa, mutta toivon teidän ymmärtävän.



MUTTA lopen se on kuitenkin niin, et monestihan on niin ettei sitä sopivaa puolisoa ole joka kaupan hyllyllä, ja raskautuminenkin saattaa kestää aikansa. Mut kuitenki niille, jotka tietoisesti venyttävät lasten hankintaa, suosittelen miettimään kumpi on tärkeämpi: Se nätti CV vai Se et näätte kun jälkeläiset kehittyy aikuiseksi ja osaa ottaa vastuuta myös teistä? Ja tää ihan kiltisti kysyttynä.



ps. En ole tehnyt lapsiani siks vaan että ne huolehtis musta joskus, mut myös siksikin. :)

Kaikki älyttömyydet menevät läpi.



Hyvää yötä,



ap

Vierailija:

Vierailija:

*Vanhat äidit on yksi syy siihen, että lapsettomuusongelmat tulevat tulevaisuudessa olemaan paljon yleisempiä ongelmia kuin nykyään. Johtuu siitä, että äidin hedelmällisyys on jo laskenut raskauteen mennessä ja tuo laskenut hedelmällisyys periytyy lapselle. Muistaakseni koski tyttölapsia.*

Diabeetikot, sydänsairaat, ylipainoiset, yli 35-vuotiaat yms aiemmin riskisynnyttäjinä pidetyt ovat juuri niitä jotka vaikuttavat siihen, että esim synnäreillä tietotaito menee eteenpäin.

Ei taida kovinkaan moni nuori äiti päätään vaivata uutissivujen lukemisella. Tälläkin viikolla on monessa paikassa ollut juttua siitä, kuinka nykyisin kätilöt pystyvät tekemään hoitotoimenpiteitä, joihin aiemmin tarvittiin synnärillä lääkäreitä. Nyt myös aiemmin riskisynnytyksinä pidetyt tapaukset ovat arkipäivää ja yhä usemmalla on mahdollisuus tulla äidiksi.

Ja mitenköhän tämä tietotaidon lisääntyminen vaikuttaa tuohon, että hedelmällisyys heikkenee lapsentekoiän nousun myötä? Varmasti osataan koko ajan paremmin hoitaa ongelmatilanteita, mutta hedelmällisyysongelma tulee todennäköisesti olemaan tulevaisuudessa aivan erinäköinen.

*34*

ikääntyvien vanhempiensa hoidosta, mutta olisivat kuitenkin mielestäsi tarpeeksi kypsiä hankkimaan lapsia? Okei.

Ei ainakaan älykkyys erityisesti ulospäin välity!



Sanoisin, että lapset ovat varmasti tyytyväisempiä sivistyneisiin, vaikka sitten vanhempiinkin vanhempiin, kuin ikiteineinä pysyviin amiksen peruutuspaikkalaisiin vanhempiin.



Eniten lapset häpeää typerää käytöstä, tyhmien mielipiteiden laukomista ja ulospäin näkyvää typeryyttä kuin ikää konsanaan.



Ja sehän on selvää, että jos saa koko pesueen tehtyä ennen 30v. ikävuotta, niin ei siinä muuta sitten ole ehtinytkään - jos ei sitten sikiä joka vuosi kuin kulkukissat.

ja toisaalta nyt 3-kymppisenä tajuan itse kasvaneeni paljon ihmisenä, koen siis olevani nyt valmiimpi äidiksi kuin silloin aikanaan kun aloimme lasta yrittää.

Mitä luulette, jos lapset saisivat itse päättää, tahtoisivatko he että heidän vanhempansa olisivat elossa vielä heidän aikuistuttuaankin? Toivovatkohan he, että heidän lapsillaan olisi virkeät isovanhemmat, jotka osallistuisivat aktiivisesti lasten ja lastenlasten elämään?

Voisitko vielä kertoa mistä minä olen jäänyt paitsi, kun olen tehnyt 3 lasta alle 25-vuotiaana?

Nyt kun on 4 lasta ja 30 tuli mittariin äskettäin, niin pyörrän puheeni. ;)

kuin mummoiässä. Hirveästi porukkaa kuolee ensimmäisellä karsintakierroksella 50v. korvilla. Ei elämää pysty suunnittelemaan sillä tavalla kun ap. Itse sairastuin vakavasti 24-vuotiaana ja olin useamman vuoden raskautumsikiellossa.



Lapsen kannalta on myös haitallista rakentaa perhe-elämää kun vanhemmat ovat keskenkasvuisia, parisuhde hataralla pohjalla jne. Lapselle sopiva aika on eri perheissä erilainen. Kuolemasta ei tiedä kukaan. Ihme illuusio tuntuu olevan monella, että elävät 100-vuotiaiksi.

voi tehdä muutakin kuin vauvajuttuja vaan kuinkas kävikään. Tuli hölmöiltyä yksi ilta ja siitä seurauksena olen raskaan 30v. iässä ja tulen sitten saamaan vielä yhden lapsen yli tuon maagisen 30v. iän kun ehdin täyttämään 31v. ennen vauva syntymää. Vaan en sen takia kyllä lasta tekemättäkään jätä että olisin muka liian vanha. Minulla on myös ystävä joka sai kuopuksensa 36v. iässä kanssa vahinkona ja ei hän tunnu yhtään vanhemmalta pienen vauvan äidiltä kuin itkekään olen. Enemmän siis mielestäni vaikuttaa se miten elämään ja vanhemmuuteen suhtautuu kuin se minkä ikäinen on. Tunnen muuten itseni nuoreksi äidiksi kun esikoisen kavereiden kaikki vanhemmat ovat jo 40v. tai yli.

valmistumiseni jälkeisenä kesänä minun ollessani 23-vuotias (täytin syksyllä 24), mieheni oli silloin 25-vuotias ja jo opiskelunsa loppuun päättänyt. nyt olen 25-vuotias ja odotan toista lastamme. olen kotona lasten kanssa ja teen yrittäjänä töitä iltaisin ja viikonloppuisin, juuri niinkuin len aina halunntkin.

on omistusasunto kivalla alueella, auto ja kesämökki, eikä joka penniä tarvitse laskea.

niin ja kun biletys aloitettiin jo 13-vuotiaina ja ravintoloissa pyörittiin 16-vuotiaasta asti ja reissattu on vaikka missä, emme ole myöskään mitään nuoruutta ja " omaa elämää" missanneet, kahdestaankin ehdimme olla ennen esikoista kuusi vuotta.

ja kyllä on kiva, kun isovanhemmatkin ovat vasta virkeitä keksi-ikäisiä ja isoisovanhemmatkin vielä elossa ja voimissaan!

Vierailija:

Oletteko koskaan katsoneet tilastoja esim. synnyttäjien keskiarvoiästä? Kyllä se taitaa olla niin, että kolme-nelikymppisenä lapsensa tehneitä alkaa olla valtaosa, ne nuorempien lapset kyllä taitavat tulla kiusatuksi köyhien, kouluttamattomien kersavanhempiensa takia.

en mene puuttumaan enkä yleistä mallia luomaan tästä.



Mutta sitten kävi itselläkin niin, että lapsia ei niin vain tehtykään. Vaikka aloitin nuorena, 23-vuotiaana, niin nyt kolmekymppisenä ei vielä ole lapsiluku täynnä, kun niitä lapsia on tehty kauan ja hartaasti...



Eli menee yli 30 vuoden, jos vielä lisää siunaantuu. Mutta toisaalta, enpä ajatellut parikymppisenä, että tuntisin itseni vielä näin nuoreksi tämän ikäisenä ;)

tekevät. Mutta en minä omasta lapsestani itselleni mitään omaishoitajaa ole koulimassa, ja siinä mielessä mieti että onkohan hän sitten tarpeeksi kypsä asioistani päättämään kun itse en siihen kykene. Käynti vanhainkodissa kyllä auttaa huomaamaan sen, että monesti lapset eivät vähempää voisi huonokuntoisten vanhempiensa asioista välittää, olivat minkäikäisiä tahansa. Valitettavasti.



48

Minä sain esikoisen 20v iässä, kuopus syntyi 23v iässä ja vielä toivomme että saisimme ainakin kolmannen lapsen...



Olen iloinen että olen nuorena tullut äidiksi ja vanhempani ovat vielä nuoria ja jaksavia isovanhempia. Itselläni on tuoreessa muistissa vielä monet lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvät muistot jotka toisinaan ovat hyvä muistaa omien lapsien kanssa. Kuitenkaan en ole vielä yhtä kypsä ja aikuinen kuin 30-40 vuotiaat naiset, mutta suhtaudun äitiyteen ja sen haasteisiin ihan varmasti samalla vahvuudella ja varmuudella kuin vanhemmatkin.

Minulle mikään ei ole lasten kanssa olemista, tekemistä ja hoivaamista tärkeämpää ja mieluisempaa (paitsi tietysti parisuhteen kunnossapito lasten isään myös tärkeää)! Sitä elämäni on nyt seuraavat 20 vuotta eikä se ahdista yhtään. Päinvastoin tunnen nauttivani todella elämästäni täysin, sillä olen jo tässä iässä käsittänyt ja havainnut mikä on minulle elämässäni tärkeintä.



Olen kuitenkin sitä mieltä ettei ole mitään oikeaa ja väärää ikää vanhemmuudelle. Asia on täysin tapauskohtaista. Kuka nauttii ja iloitsee missä iässä mistäkin. Kuka luo hyvän ja vakaan parisuhteen missäkin iässä. Kuka toteuttaa unelmiaan missäkin tahdissa jne...



Monilla voi nuorena olla unelmia ja tekemisiä joihin ei yksinkertaisesti lapset olisi mahdollisia ja toivottuja. Monilla voi nuorena olla vaihe jolloin vastuu ja asettuminen ei kiinnosta tai tulisi edes mieleen. Monella nuorella voi olla ettei kelvollista kumppania ole löytynyt... Toisaalta joillain nuorilla voi olla kaikki kohdallaan, jollekin nuorelle voidaan kertoa tosi asia ettei myöhemmin enää ole mahdollista saada lapsia.



Minulla on onnekseni hyvä parisuhde. Mieheni on vakaa, tunnollinen, rakastava ja hauska puoliso ja isä. Molemmat olemme erittäin omistautuneita ja sitoutuneita yhteiseen elämäämme. Ja nuoresta iästä huolimatta molemmilla on koulutus ja hyvät työpaikat. Me kuulumme siihen ryhmään jolla on kaikki kohdallaan perheen perustamista ajatellen nuorena. Hyvä parisuhde, koulutus, työpaikat, vakaa toimeentulo, rauhallinen ja tasainen elämä, vastuu ja sitoutuminen tuovat meille onnea ja iloa ja emme haikaile minnekkään muualle ja muihin rooleihin sillä kodissamme on se onni ja rikkaus joka tekee elämästämme ihanan ja onnellisen.



Ja tiedän, elämä kasvattaa ja muuttaa... Se on asia johon on varauduttava ja kasvettava mukana... Tulevaa emme tiedä, mutta sen tiedämme että pirusti teemme töitä mitä ikinä vastaan tulee...