Toivoa huonosti nukahtavien taaperoiden vanhemmille!
Mä olen itkenyt täällä monesti, kuinka vaikeeta tuon meidän pienen otuksen nukahtaminen iltaisin on ja nyt kuin taivaan lahjana on ruvennut nukahtamaan ihan itsekseen. Viedään sänkyyn ja siellä se höpöttelee unikavereidensa kanssa ja joskus saattaa huutaa äitiä tai isä varmistamaan, että kaikki on ok, mutta muuten nukahtaa ihan itsekseen.
Vielä pari kuukautta sitten meidän nukahtamissessiot saattoi kestää yli tunnin ja tyttö sai aivan hirveen paniikkikohtauksen, jos jäi yksin nukuttelemaan. Mä aloin vaipua jo lähes epätoivoon, kun lopenuupunut ja väsynyt lapsi ei vaan saanut unen päästä kiinni kaikista toistuvista iltarutiineista ja säännöllisestä päivärytmistä huolimatta.
Tämä siis ihan vaan kannustuksena, että kyllä se toivottominkin tapaus voi oppia nukahtamaan :).
Kommentit (7)
Onko kolmonen tuo ongelma ihan viime aikainen vai jatkunut jo pitkään? Meidän yhden lapsen kokemuksella nuo paniikki-itkut nukkumiseen liittyen johtuivat ihan siitä, että sitä oikeesti pelotti. Ei auttanu mitkään huudatukset, vaikka sellaisia ohjeita saatiin joka paikasta. Tuloksena oli vain oksennus. Mä uskon siis aikaan ja kypsymiseen, en mihinkään poppaskonsteihin.
Kaikki lapset ei toimi ohjekirjan mukaan, mutta toivoa ei kannata heittää. Asioilla on näemmä taipumus järjestyä.
ap
Meillä kans samantyyppisiä ongelmia nukahtamisen kanssa, jotka eivät hellittäneet kuin vasta kolmen vuoden tienoilla ja kovassa kuumeessa.
juuri ole ollut nukahtamisvaikeuksia, mutta toisinaan on kans tota yöhuutoa, jolla toivotaan meidän sänkyyn pääsyä. Oli nimittäin kausi, kun oli kipeänä, että otin keskellä yötä viereeni ja siitä seurasikin, että kuin kello alkoi heräämään yöllä ja huutamaan, jotta pääsisi sänkyyn. Kaikkien unet meillä kuitenkin kärsii siitä, joten ihan raakasti vain unikoulutin. Eli menin kyllä rauhoittamaan, vaikka viisikin kertaa, sitä huutoa, mutta en ottanut viereeni. Pari yötä meni ja huudot loppuivat.
Meillä hellitti yöhuudot heti, kun poistettiin pinnasänky. Parina yönä kipitti sieltä itekseen viekkuun ja kun vietiin aina takaisin parin viikon ajan, oppi jäämään sinne. Nykyään joskus tulee sieltä vieläkin, mutta harvemmin.
mutta kolmevuotiaana oppi nukahatamaan iltasatuun, ja se oli tosi helpottavaa, nukkuu tosin edelleenkin katkonaisesti, mutta silti
Meidän 1,5-vuotias ei nukahda millään ja olen miettinyt saanko koskaan sitä omaa hetkeä illalla. Mutta toivoa siis ehkä olisi :-). Kiva kuulla.