Häpeätkö sitä millainen olet ollut joskus?

I dont give a F.

Muttajuu, nolous asiat kuuluu tähän mailmaan, jokaisella on aina jotain jännää historiassa.

Häpeän ja kadun sitä, että olen antanut muiden talloa itseäni. Jossain vaiheessa keitti hellalle ja nyt enää ei tule kukaan kohtelemaan minua huonosti. 

Häpeän. Joskus käyttäydyin tyhmästi. Nykyään en enään mutta ihmiset muistaa ne mun vanhat tempaukset ja luulee että teen niitä vieläkin ja vieläpä että teen niitä nykyään vahvemmalla volyymilla kuin ikinä olen tehnyt. Eli luullaan mua pahemmaksi mitä olen koskaan ollutkaan. Joudun selittelemään aina sitten etten ole tuollainen. Kurjaa. Juoruthan aina pahenee

Näin radikaalina tekona ootko ajatellut peniksen pidennysleikkausta, jos peniksesi koko sun elämää "tuhoava" asia? Jos oot töissä niin nosta luottokortin limiittiä ja mene leikkaukseen. Parin vuoden päästä on sitten maksettu.

Summa summarum. Asialle voi oikeesti tehdä jotain tai sitten jäädä rypemään kohtaloonl.

Vierailija kirjoitti:

Näin radikaalina tekona ootko ajatellut peniksen pidennysleikkausta, jos peniksesi koko sun elämää "tuhoava" asia? Jos oot töissä niin nosta luottokortin limiittiä ja mene leikkaukseen. Parin vuoden päästä on sitten maksettu.

Summa summarum. Asialle voi oikeesti tehdä jotain tai sitten jäädä rypemään kohtaloon.

Niin siis tän piti mennä nro.8:lle.

Tärisen joskus häpeästä kun muistan millainen räkis olen ollut nuorempana,  ja miten tyhmää läppää olen heittänyt ja muutenkin yrittänyt kätkeä huonon itsetunnon erikoisuudentavoittelulla tai muuten vaan metelöimällä.  Häpeän vielä nuoruuteni ja varhaisen aikuisuudenkin aikaista itseäni, tyhmiä juttujani ja huomion ja kehun kaipuutani. 

Kivan puolison olen kuitenkin matkaani saanut ja on osin hänen ansiotaan että olen nyt parempi. 

Muutenkin, uskon että suunta on ollut oikea. Uskon että seurani ei enää tunnu kiveltä kengässä. 

Muutamaa, heikolla hetkellä tehtyä juttua. Hain tavallaan hyväksyntää ja menin liian pitkälle. Sitä en kadu, että katkaisin kaikki yhteydet niihin, joiden hyväksyntää hain. Vaikka se tarkoittaakin, että on ollut käytännössä yksin siitä lähtien, kun meni kaikki ns "kaverit" samalla.

Tärisen joskus häpeästä kun muistan millainen räkis olen ollut nuorempana,  ja miten tyhmää läppää olen heittänyt ja muutenkin yrittänyt kätkeä huonon itsetunnon erikoisuudentavoittelulla tai muuten vaan metelöimällä.  Häpeän vielä nuoruuteni ja varhaisen aikuisuudenkin aikaista itseäni, tyhmiä juttujani ja huomion ja kehun kaipuutani. 

Kivan puolison olen kuitenkin matkaani saanut ja on osin hänen ansiotaan että olen nyt parempi. 

Muutenkin, uskon että suunta on ollut oikea. Uskon että seurani ei enää tunnu kiveltä kengässä. 

Vierailija kirjoitti:

En häpeä mitä olen tai olen ollut, mutta häpeän joitain tekojani.

Nämähän ovat täysin eri asioita.

Tuo on totta. Tosin itse kyllä häpeän tekojeni lisäksi myös sitä millainen olin tai paremminkin minkälaisen kuvan annoin itsestäni muille. Osin tarkoituksella ja valitettavasti osin vahingossakin.

Kuvittelin etten kelpaa omana itsenäni kenellekään, mutta tuona roolihahmona ja etenkään "känniminänä" en kelvannut loppupeleissä sen paremmin ja varsinkaan en itselleni. Ne kenelle kelpasin oli aivan vääränlaisia ihmisiä, mutta "känniminä" oli avarakatseinen ja yritti mukautua ja mennä vaikka solmuun jotta vaan olisi seuraa.

Nyt sitten en puhu (vain) miehistä / yhdenyönseurasta vaan ihan kavereista ja baariseurasta jne. Yksinäisyys ei ole kivaa, mutta kyllä sen tuon voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Näin radikaalina tekona ootko ajatellut peniksen pidennysleikkausta, jos peniksesi koko sun elämää "tuhoava" asia? Jos oot töissä niin nosta luottokortin limiittiä ja mene leikkaukseen. Parin vuoden päästä on sitten maksettu.

Summa summarum. Asialle voi oikeesti tehdä jotain tai sitten jäädä rypemään kohtaloonl.

Ei hänen tuollaiseen oikeasti edes tarvitsisi lähteä koska on olemassa naisia joille koolla ei ole väliä. Mistä tiedän, siitä että olen itse sellainen, enkä todellakaan usko olevani ainut sellainen maailmassa. Elimen koko ei vaikuta millään tavalla siihen, pidänkö miestä puoleensavetävänä. 

Itse kannustaisin häntä kehon sijaan korjaamaan omaa ajatteluaan.

Häpeän ja kadun syvästi. Jos voisin muuttaa historiaani, muuttaisin monia asioita. 

Vierailija kirjoitti:

EN! Ihmiset muuttuvat.

Hyvä, minäkin ajattelen samalla tavalla.

Eletty elämä kasvattaa ja muokkaa ihmistä, tai ainakin pitäisi muokata, jos ei halua tehdä samoja virheitä uudestaan. Ihminen ei ole samanlainen esim. 5, 10, 20 tai jopa 30 puhumattakaan yli 40 vuoden kuluttua, se joka muuta väittää valehtelee tai sitten ei ole elänyt ollenkaan.

Jokainen ihminen tekee virheitä isoja tai pieniä, ne jotka muuta väittää ovat tekopyhiä, pienisielusia, tai sitten on jo syntynyt täydellisiä virheettömiä ihmisiä hah haa.

Mutta miksi ihmiset eivät halua nähdä muuttumista parempaan suuntaan ja kannustaa sitä? Miksi vain muistutetaan menneistä ja lyödään tekijää matalaksi maan rakoon? Mitä hyötyy muistuttelijat toisten virheistä?Tarkoituksena varmaan on peitellä omaa huonommuutta tai omia luurankoja kaapissa. 

Miksi emme voi olla ihmisiä toisia kohtaan, niin kauan kuin siitä ei ole vahinkoa kenellekkään, olipa menneisyys mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä häpeän vain pientä munaani. Siinä olisi syy alkoholisoitua tai vetää itsetuhoisesti kovia huumeita.

 

Et voi sille mitään millaisena olet syntynyt, mutta voit tyydyttää naisen muillakin tavoilla.

 

Hah, hah en todellakaan yritä enää naisia. Ehkä seuraavassa elämässä jos saan normaalin 18/6 munan.

hahaha eli se oli taas tämä katkeroitunut ulina vikana eikä ne ruumiilliset puutteet :D jätä naiset rauhaan, inkkel

Vierailija kirjoitti:

Häpeän. Joskus käyttäydyin tyhmästi. Nykyään en enään mutta ihmiset muistaa ne mun vanhat tempaukset ja luulee että teen niitä vieläkin ja vieläpä että teen niitä nykyään vahvemmalla volyymilla kuin ikinä olen tehnyt. Eli luullaan mua pahemmaksi mitä olen koskaan ollutkaan. Joudun selittelemään aina sitten etten ole tuollainen. Kurjaa. Juoruthan aina pahenee

Niinpä. Tietenkään ne ei omalla(kaan) kohdalla ihan täysin tuulesta temmattuja ole, mutta kyllä totuus on huomattavasti tylsempi mitä maineeni on noiden paisuteltujen juttujen perusteella.

Inhottavinta on, etten enää ole yhtään samanlainen ihminen mitä nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En häpeä mitä olen tai olen ollut, mutta häpeän joitain tekojani.

Nämähän ovat täysin eri asioita.

 

Hyvä ihminen ei vahingoita ketään.

Niin, ei ainakaan tahallaan. Silti joskus vahingoittaa, eikä ole erityisen huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En häpeä mitä olen tai olen ollut, mutta häpeän joitain tekojani.

Nämähän ovat täysin eri asioita.

 

Hyvä ihminen ei vahingoita ketään.

Niin, ei ainakaan tahallaan. Silti joskus vahingoittaa, eikä ole erityisen huono.

Sanoisin, että raja menee siinä, tajuaako pyytää tekojaan anteeksi. Täydellistä ihmistä kun ei liene olemassakaan.

En häpeä. Silloin nuorena häpesin riittämiin kun koko persoona oli häpeään sidottu.

Eipä elämässä olisi mitään muistoja jos olisi aina tasaista turvallista arkea elänyt.  Ihan tietoisesti olen hullutellut ja heittäytynyt äärimmilleen ja hyvässä ja pahassa ne on tärkeitä muistoja. 

Oli aika, kun häpesin niin, että käperryin itseeni. Nyt tunnen valtavaa myötätuntoa tuota pientä, epävarmaa, ujoa, rakkaudennälkäistä minääni kohtaan. Miten surullista, että en saanut tukea niiltä ihmisiltä, joilta olisin sitä eniten kaivannut ja tarvinnut. Sitä lempeää katsetta, että minä olen rakasta ja arvokas ja minua ei saa kohdella miten tahansa.  

Mutta siis, en häpeä enää. Minua surettaa niiden puolesta, jotka eivät aikuisikään mennessäkään ole kasvaneet sen vertaa, että ymmärtäisivät, että epävarma ihminen voi kasvaa, muuttua ja kukoistaa. Siksi he eivät enää olekaan elämässäni. Aluksi elämäni valtasi järkyttävä yksinäisyys. Jaksoin rämpiä sen ajan eteenpäin ja kyllä, kasvoin ja kukoistan. Enää en elämääni päästä ketään, joka ei ole arvoiseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä häpeän vain pientä munaani. Siinä olisi syy alkoholisoitua tai vetää itsetuhoisesti kovia huumeita.

 

Et voi sille mitään millaisena olet syntynyt, mutta voit tyydyttää naisen muillakin tavoilla.

 

Hah, hah en todellakaan yritä enää naisia. Ehkä seuraavassa elämässä jos saan normaalin 18/6 munan.

 

hahaha eli se oli taas tämä katkeroitunut ulina vikana eikä ne ruumiilliset puutteet :D jätä naiset rauhaan, inkkel

Olen jättänyt naiset rauhaan jo 6 vuotta. Se tuli harvinaisen selväksi ettei kannata yrittää harrastaa seksiä niiden kanssa. Se on iso munaisten hommia.