Onko toivoa parisuhteella, jossa ei ole seksiä?
Onko parisuhteella toivoa, jos mies ei halua seksiä (aseksuaalinen), ei suunnittele eikä innostu yhteisestä ajasta? Asutaan yhdessä kuin kämppiksinä, ei ole kosketusta, eikä läheisyyttä.
Vapaa-aikana haluaa puhua töistään.
Miten tällaisen suhteen saa kestämään?
Kommentit (61)
Jos sydänten yhteys löytyy, niin mahdollisuuksia on. Seksi on aika harvinaista herkkua, niin ehkä siihen ei kannata liikaa takertua.
Mitäpä noin niinkuin itse luulet? Ei se seksin halu toiselle pakottamalla tule, se lähtee korvien välistä. Vaikka jatkaisittekin yhdessä, niin seksin puute hiertää ihan koko ajan. Kysy itseltäsi , onko se parisuhde sen arvoinen, että siinä kannattaa virus lopun elämänsä.
Kyllä mulla oli aikoinaan kämppiksen kanssa enemmän yhteistä iloa ja menoa kuin teidän kämppissuhteessa. Siis oikeesti, mitä saat tuossa?
Tuskin tuo on edes mikään parisuhde. Olette siis kämppiksiä joten ei kannatta kauaa jahkailla tuossa suhteessa. Parisuhteessa pitää olla yhdessä tekemistä ja läheisyyttä. Ei aina sitä seksiä vaan vaikka teette ruokaa yhdessä ja samalla voi halailla eli sellaista läheisyyttä. Kun halailee ja pussailee niin alkaa seksiäkin tehdä mieli, ainakin minun suhteessa on niin ollut.
Hyvää on turvallisuus ja talous. Ei ole autistinen, on myös muita keskusteluita. Tuntuu, että olisi se magneetin poispäin työntövoima.
Näin meillä kävi. Mies alkoi muutaman vuoden avioliiton jälkeen etääntymään koko ajan vain enemmän.
Kun jonnekin mentiin, viivytteli ja aikaili niin että tiedi minun jo lähtevän, tuli sitten perässä. Tuntui jotenkin kiusaantuvan seurassani, ikäänkuin olisi halunnut jonnekin muualle.
Koskea ei enää saanut, jos yritti vastauksena oli kiukkuinen huuto että en minä mikään casanova ole.
Tavallisessa hyvin tylsässä arjessa kaikki sujui tasaiseen tahtiin. Mies puhui työstään tai joskus jotain juoruja joita oli naapureista kuullut. Sitä en voinut sietää ja sanoinkin ettei juorupuheet kiinnosta.
Jos ostin hänelle jotain, esim. syntymäpäivä- tai joululahjaksi sain kuulla että en minä tuolla mitään tee. Itse piti tarkkaa kirjaa paljonkon nyt oli käyttänyt minin lahjaani.
Itse asiassa se seksin puute ei loppupeleissä niinkään hiertänyt, aloin olla sen verran etääntynyt koko tyypistä mutta kaikki se kielteisyys ja negatiivisuus söi niin paljon että hain eroa. Olimme seitsemän vuotta ilma seksiä ja koskemattakaan toisiimme. Mistään parisuhde neuvojasta ei olisi todellakaan kannattunut puhuakaan.
Lopulta eroanomusta aloin täyttää, yksin koska hän ei halunnut, oli se hänelle shokki. Kun kaikkihan on hyvin!
No kun ei ollut joten ero tuli.
Ja nyt ne pakolliset: en lihonut, en ole ruma jos en kaunotarkaan. En voi ola kovin paha ihminenkään kun sentään seitsemän vuotta yritin kunnes psyyke ei enää kestänyt. Kyllä se syy oli jossain ihan muualla mutta minkä teet kun kiviseinää ei saa puhumaan eikä reagoimaan?
Vierailija kirjoitti:
Hyvää on turvallisuus ja talous. Ei ole autistinen, on myös muita keskusteluita. Tuntuu, että olisi se magneetin poispäin työntövoima.
Kyllä se turvallisuus ja talous on yksinkin. Taidat pelätä yksin elämistä, mutta itse kokisin hankalammaksi elää tuommoisessa epäsuhteessa. Kun yksin eil ole sama kuin yksinäisyys, turvattomuus ja köyhyys. Itse erosin jopa usean alle kouluikäisen lapsen kanssa silloin, kun liitto tökki niin pahasti. Kannatti!
On, mutta toivoa ei ole jos ei ole edes läheisyyttä tai yhteistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaiseen suhteeseen edes päädytään?
Meillä siihen päädyttiin niin, että mies lopetti seksin täysin naimisiinmenon jälkeen.
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet vaan niin kuin suurin osa naisista tekee, eli leikit, että teidän suhde on jo kestänyt yli kaksi vuotta ja olet jo saanut nalkitettua miehen suhteeseen seksillä ja lopetat seksin kokonaan. Näinhän suurin osa naisista muutenkin toimii. Ja ajattele, plussana voit alkaa vetää sen levyn suklaata joka päivä ja lihota ihan rauhassa kun ilmeisesti sun muotosi ei tuota miestä kiinnosta muutenkaan. Win - win - win.
Suurin osa naisista? En usko.
No, hänellä on vinoutunut otos. Eikä mitään ymmärrystä, mikä sitä niin vinouttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaiseen suhteeseen edes päädytään?
Meillä siihen päädyttiin niin, että mies lopetti seksin täysin naimisiinmenon jälkeen.
T. Eri
Meillä kävi samoin.
Vierailija kirjoitti:
Jos olette molemmat eläke-ikäisiä tai aseksuaaleja, niin sellainen voi ehkä toimia.
En ymmärrä miten nuorempana voisi olla parisuhdetta ilman läheisyyttä ja seksiä. Vaikka niitä olisi vähän, pitää molempia joskus löytyä ja mieluummin tietysti usein.
Helposti. Veri kiertää alapäässä samalla tavalla kuin vaikkapa jaloissakin, ei pakkaudu sinne sen kummemmin. Seksi no rehellisesti sanottuna maailman turhin asia, ja sen lisäksi vielä todella haitallinen monella yhteiskunnallisella tasolla. Kaikenlainen elukkavaistotoiminta lietsoo kaikkea muutakin elukkavaistotoimintaa, ja varmaan sanomattakin selvää että raivohullut ja "intohimoiset" eli kiimahullut ovat todella haitallisia kaikelle järjestäytyneelle toiminnalle ja hyvinvoinnille
Vierailija kirjoitti:
Näin meillä kävi. Mies alkoi muutaman vuoden avioliiton jälkeen etääntymään koko ajan vain enemmän.
Kun jonnekin mentiin, viivytteli ja aikaili niin että tiedi minun jo lähtevän, tuli sitten perässä. Tuntui jotenkin kiusaantuvan seurassani, ikäänkuin olisi halunnut jonnekin muualle.
Koskea ei enää saanut, jos yritti vastauksena oli kiukkuinen huuto että en minä mikään casanova ole.
Tavallisessa hyvin tylsässä arjessa kaikki sujui tasaiseen tahtiin. Mies puhui työstään tai joskus jotain juoruja joita oli naapureista kuullut. Sitä en voinut sietää ja sanoinkin ettei juorupuheet kiinnosta.
Jos ostin hänelle jotain, esim. syntymäpäivä- tai joululahjaksi sain kuulla että en minä tuolla mitään tee. Itse piti tarkkaa kirjaa paljonkon nyt oli käyttänyt minin lahjaani.
Itse asiassa se seksin puute ei loppupeleissä niinkään hiertänyt, aloin olla sen verran et
No nyt sitten ""intohimoiseen"" suhteeseen vaikkapa jonkun tappaja-metsästäjätyypin kanssa, ovat niin ihanan primitiivisiä kaikilla muillakin elämän osa-alueillaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä suhteessa siis on, jos ei yhteistä aikaa eikä suunnittele mitään kivaa parisuhteeseen. Ei seksiä, tuskin mitään läheisyyttä, siis emotionaalisella ja älyllisellä tasollakaan, jos vain työstään puhuu. Onko autismin kirjolla? Mitä tuommoisesta suhteesta voi saada? En ymmärrä.
Samaa mietin itsekin. Eipä tuo edes suhteelta kuulosta. Lähinnä vaikuttavat olevan jotain työkavereihin verrattavia, jotka asuvat saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaiseen suhteeseen edes päädytään?
Meillä siihen päädyttiin niin, että mies lopetti seksin täysin naimisiinmenon jälkeen.
T. Eri
Ja tyydyit vain kohtaloosi? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaiseen suhteeseen edes päädytään?
Meillä siihen päädyttiin niin, että mies lopetti seksin täysin naimisiinmenon jälkeen.
T. Eri
Meillä kävi samoin.
Meillä myös! Ensin alkoi olla kuukausien taukoja, aika tavallinen oli 8-10kk kertojen välillä, kunnes kaikki vain loppui. Nyt meillä ei ole ollut seksiä yli vuoteen ja mies joitain kuukausia sitten hekumoitsi että taitaa olla aseksuaali. Kiva hänelle, että löytää jotain mihin tuntea yhteenkuuluvuutta ja on iloinen, mutta ei-niin-kiva minulle :/ en osaa enää edes kuvitella sellaista parisuhdetta missä kukaan mies haluaisi minua.
Kertoo aika paljon naisten tasosta kun tuollaisessakin asiassa tarvitaan toisten apua.
Etkö kykene itse muodostamaan mielipidettäsi edes omasta parisuhteestasi?
Mikä tuossakin on ongelmana?
Naiset kertovat tälläkin palstalla päivittäin kuinka vain miehet ovat seksin orjia, nainen pystyy olemaan ilmankin varsin helposti vaikka koko elämänsä.
Jos olette molemmat eläke-ikäisiä tai aseksuaaleja, niin sellainen voi ehkä toimia.
En ymmärrä miten nuorempana voisi olla parisuhdetta ilman läheisyyttä ja seksiä. Vaikka niitä olisi vähän, pitää molempia joskus löytyä ja mieluummin tietysti usein.