Alkoholi ja vanhemman kuolema
Haluan vain purkaa pahaa oloani, ehkä löydän vertaistukeakin.. Tulee pitkä tarina..
Isäni kuoli äkisti 2kk sitten.
Vanhempani erosivat kun olin ihan pieni, isä joi ja oli väkivaltainen äitiäni kohtaan. Äitini otti minut, isäni kanssa en koskaan mitään arkea ole elänyt, haki minua kyllä säännöllisesti ja olimme pääosin hänen vanhempiensa luona aina silloin, mutta illat, viikonloput lomat ym siis elin äitini kanssa, eli elimme ns muuten täysin omaa elämäämme.
Isäni on juonut aina, saattoi olla kuukausia ilman mutta sitten putki päälle ja siinä meni pari viikkoa. Töissä se kai kyllä kävi eli työelämässä varmaan oli lyhyempiä putkia. En tiedä, kun pääosin hänen työelämänsä ajan elimme eri kaupungeissa. siellä eli välillä yksin, oli pitkäkin parisuhde. Tämä yksi puoliso hänen juomisestaan aina minulle soittelikin
Lapsuudessa soitteli kännissä aina. Kun olin jo aikuinen, jäi työterveydessä kiinni kun haki saikkua kännissä, kävi Minnesota hoidon ja olikin pari vuotta selvänä. Muistan, että tuon aikana ja jälkeen olimme tiiviistikin yhdessä, kävi ja soiteltiin useamman kerran viikossa. Silloin ei tainnut olla parisuhdettaankaan hänellä niin oli myös aikaa enemmän, kai. Mutta oli parempaa aikaa, tuntui että oli enemmän läsnä ja ns rento, halusi osallistua elämääni enemmän.
jatkuu
Kommentit (42)
Ihmiset eivät ymmärrä tilannetta jos eivät ole kokeneet samaa. Se alkoholismi on sairaus ja se toiminta on sen takia täysin sairasta. Oma isäni on alkoholisti, samoin lasteni isä. Itse en ole. Itselläni kesti yli 20 vuotta tajuta homman ydin ja se, että alkoholistin käytökseen ei vaan pysty vaikuttamaan. Riippuvuussairaus tarkoittaa, että riippuvuus menee kaiken edelle. Koskee niin erikoislääkäriä kuin kadunlakaisijaakin. Usen nämä hyvätuloiset ja muiden silmissä menestyneet ihmiset pitävät kulissit yllä pisimpään. Erotkin niin yleisiä, että voi selittää siten miten "ei tultu toimeen enää." Yleensä työ lähtee viimeisenä varsinkin jos ollut ns. merkityksellinen työ. Muistakaa aina, että alkoholismiin kuuluu valehtelu ja selittely. Jos ihminen on älykäs niin saa pikkuhiljaa kiedottua koko lähipiirinsä siihen verkkoon. Minulle kävi näin.
Kyllähän se on selvä että hänellä sellainen oli. Ei hän paha ihminen minulle ollut koskaan eikä ilkeä, vaikka sen alkoholin mielummin valitsisin kuin ns perinteisen isyyden. Mutta muusta en tiedäkään kun ei minulle muuta koskaan tarjottu, iskä oli aina tällainen. Mutta on mulla edelleen ystäviä, joilla on läheiset välit vanhempiin, sellaisiin, joiden kanssa elivät koko lapsuutensa ja nyt ovat edelleen läheisissä väleissä. On myös niitä, jotka katkaisseet välit vanhempiinsa kokonaan alkoholin vuoksi, sitä en onneksi koskaan tehnyt (taino ehkä se olisi sen hengen pelastanut jos olisi vihdoin tajunnut ettei alkoholin kanssa voi elää normaalia elämää, nythän se hänelle mahdollistettiin). Mutta siis en minä silti pysty ymmärtämään sitä ajatusmaailmaa siitä, että halutaan ja tehdään lapsi tai hankitaan puoliso, joka kuitenkin voidaan alkoholin vuoksi tarpeen tullen hylätä. Tai miksi se koskaan menee minkään muun asian edelle.
Arvostan kyllä että isäni ei koskaan aikuisiällä perunut minun kanssa sovittuja asioita alkoholin vuoksi tai koskaan ei ollut humalassa kun nähtiin. Siihen kykeni, vaikkei siihen arkeen olisi koskaan pystynyt. Toki näitä näkemyksiä oli vähän ja yhteyttä toki ei saanut välillä viikkoihin kun joi, mutta ennalta sovitut asiat hoiti. Siksi meillä hyvät välit aina olikin. Mutta sain kuitenkin ns parhaat palat hänestä niinä kertoina kun näimme tai pidimme yhteyttä.
Mutta silti: saakelin ukko minkä teki. Ainakin 20v hyvää vuotta olisi iän puolesta vielä yhteistä aikaa ollut. Ja sille minä en voi enää mitään että ne menetettiin, siihen yhteydenpitoon en enää voi vaikuttaa.