Miksei suurin osa ihmisistä ala minimalistiksi?

Koska mua ei kiinnosta olla minimalisti. Mun oma valinta.

Onko järkevämpää, ostaa ja käyttää tuotetta mahdollisimman pitkään vai heittää minimalistin harrastajana käytön jälkeen "tarpeettomana" roskiin?

Eräs tietämäni minimalistin kannattaja heittää roskiin heti kun tavaralle ei ole tarvetta. Sitten kun tavaralle on uudestaan  tarvetta, niin ostetaan uusi.

Minimaalista on melkein kaikki, kohta alan puolittaa aamiaissämpylätkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on käydä työssä, jos kulutus on jossain toimeentulotuen asiakkaan tasolla?

Miten tämä liittyy asiaan? On surullista, jos ihminen käy töissä _ostaakseen mahdollisimman paljon tavaraa_. Ei mulla kyllä riittäisi tuo työmotivaatioksi. Voihan sitä käyttää rahaa vähempään mutta laadukkaampaan (10x10e paidan sijaan 1x100e paita), tai asumiseen (isompi tai parempi), tai harrastuksiin, tai palveluihin, tai moneen muuhun asiaan joka ei edellytä tavaroiden määrän kasvattamista. Minimalismi ei ole ollenkaan synonyymi pihistelylle.

 

Ei minulla ainakan muuta motivaatiota työhön ole kuin se, että saa laskunsa maksettua ja hankittua tarvittavat asiat. Ja toisinaan heittäytyä viihteelle.

Luuletko ettei minimalistilla ole tarvitsemiaan asioita? 

Miksi suurin osa, miksei kaikki?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sitä turhaa? Ostin päälle tonnin maksavan tietokoneen, parilla sadalla olisi saanut myös. Onko tämä turhaa?

Minimalismi ei ota kantaa hintaan, vaan määrään.

En ymmärrä miten näin moni sekoittaa keskenään minimalismin ja pihistelyn. Mistä tämä oikein tulee, kyseessä kaksi ihan eri asiaa..?

Olisiko joku köyhyystrauma. Kasvettu aikana, kun krääsää ei ollut saatavilla siihen hintaan, kuin nyt. Kuvitelma siitä, että tavara tuo turvaa

Minäkin hankin ensimmäiseen omaan kotiin isot sängyt, sohvat, pöydät, kaikki. Oppikirjan mukaan. Elin myös hetken miehen kanssa, jolla oli kaikki viimeisimmät elektroniset vempeleet. En tullut kummastakaan onnelliseksi

Nykyään, toista kymmentä vuotta ääri-minimalistina, elämäni on seesteistä ja koen kaiken minulle kuuluvan olevan järjestyksessä. Olen levollinen ja vapaa. En omista yhtäkään huonekalua, jonka kanssa en pärjäisi yksin, ja kippoja ja kuppoja on yhdelle. Vaaterotaatio on kevyt, laadukas

Yksinkertaista elämää, en vaan ole kiinnostunut sen kummemmasta

Mun kotini ei ole minimalistinen. Se on runsas ja värikäs. Mutta ei mitään roinakasoja tai pahvilaatikoita nurkissa. 

Elämäntapani tosin on melko minimalistinen. Ostan niin vähän kuin mahdollista. Ja kotini on "valmis". En harrasta mitään sisustamista että kotiin pitäisi ostaa vähän väliä uutta tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on käydä työssä, jos kulutus on jossain toimeentulotuen asiakkaan tasolla?

Tai mitä jos sillä palkalla ostaisi laadukkaampaa ruokaa yms asioita eikä mitään kiinahöttöä.

Vierailija kirjoitti:

Onko järkevämpää, ostaa ja käyttää tuotetta mahdollisimman pitkään vai heittää minimalistin harrastajana käytön jälkeen "tarpeettomana" roskiin?

Eräs tietämäni minimalistin kannattaja heittää roskiin heti kun tavaralle ei ole tarvetta. Sitten kun tavaralle on uudestaan  tarvetta, niin ostetaan uusi.

Voi myös miettiä, onko tarve todellinen jos kerran heitti jo kerran menemään. Vai pärjäisikö kuitenkin ilman

Vierailija kirjoitti:

Mun kotini ei ole minimalistinen. Se on runsas ja värikäs. Mutta ei mitään roinakasoja tai pahvilaatikoita nurkissa. 

Elämäntapani tosin on melko minimalistinen. Ostan niin vähän kuin mahdollista. Ja kotini on "valmis". En harrasta mitään sisustamista että kotiin pitäisi ostaa vähän väliä uutta tavaraa.

Minulle tulee näistä runsaista ja rehevistä aina mieleen vaan lihava.

Monet minimalistiset kodit on tosi kolhoja ja epäviihtyisiä. Mutta kukin tietysti asuu kuten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Koska osa oli minimalisteja (nunnia ja munkkeja) ja se alkoi ahdistaa. Kun tarvitsi jotain kipeästi, sitä ei ollutkaan tai ole.

Enpä keksi mitä elämässä olisi sellaista, jota "tarvitsee kipeästi". No jos imettää ja vauva katoaa, voi tarvita kipeästi rintapumppua, ettei tule rintatulehdusta. Mutta noin muuten

Vierailija kirjoitti:

Monet minimalistiset kodit on tosi kolhoja ja epäviihtyisiä. Mutta kukin tietysti asuu kuten haluaa.

Miten ne huonekalut, värit tai tavarat sinua viihdyttävät? Tai siis viihdyttävätkö?

Sukulaisillani oli vitriini, johon olivat keräilleet erikoisia esineitä matkoiltaan. Mielestäni tuollainen on kiusallista, kuin eläisi toisten menneisyyttä ja muistoja niitä katsellessa ja tarinoita kuunnellessa. Vähän sama kuin valokuvien katselu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kotini ei ole minimalistinen. Se on runsas ja värikäs. Mutta ei mitään roinakasoja tai pahvilaatikoita nurkissa. 

Elämäntapani tosin on melko minimalistinen. Ostan niin vähän kuin mahdollista. Ja kotini on "valmis". En harrasta mitään sisustamista että kotiin pitäisi ostaa vähän väliä uutta tavaraa.

Minulle tulee näistä runsaista ja rehevistä aina mieleen vaan lihava.

Ehkä pitää täsmentää että mulla on kotona esim runsaasti viherkasveja, tauluja, lamppuja luomaan tunnelmallista valaistusta, värejä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet minimalistiset kodit on tosi kolhoja ja epäviihtyisiä. Mutta kukin tietysti asuu kuten haluaa.

Miten ne huonekalut, värit tai tavarat sinua viihdyttävät? Tai siis viihdyttävätkö?

Sukulaisillani oli vitriini, johon olivat keräilleet erikoisia esineitä matkoiltaan. Mielestäni tuollainen on kiusallista, kuin eläisi toisten menneisyyttä ja muistoja niitä katsellessa ja tarinoita kuunnellessa. Vähän sama kuin valokuvien katselu

Huonekalut, värit, viherkasvit, taide jne luo sellaisen kodikkuuden mistä pidän. En ole mikään keräilijä eikä mulla ole vitriinejä tai keräilykokoelmia. Vain itselleni viihtyisä koti.

Minimalistinen sisustustyyli ja Minimalistinen elämäntapa ovat myös kaksi eri asiaa. Esim värikäs tapetti, rönsyilevä valaisin ja värikäs taulu ovat "yhtä monta asiaa" kuin valkoinen tapetti, yksinkertainen valaisin ja mustavalkoinen taulu. Molemmat siis yhtä minimalistista elämäntapaa, mutta vain toinen mininalistista sisustusta. 

Koska aiemmin oli herrat ja rouvat, nyt on kuluttajayhteiskunta. Pienestä pitäen ihmisille sanotaan, että olet sen ja sen arvonen. Opivatkin vainkuluttajiksi. Minimalisti kans ei tarvi olla eikä tuhlaja, on olemassa myös kuötainen keskitie niiten välissä. Järkevällä tavalla suhtautua kaikken, silloin ei tuhla mutta myös ei tarvi nuukailla. 

Mulla on liikaa kamaa, lähinnä työkaluja sun muita romuja ja muutama ylimääräinen vene, joista pitää hankkiutua eroon. En nykyään osta enää mitään muuten kuin todelliseen tarpeeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Onko järkevämpää, ostaa ja käyttää tuotetta mahdollisimman pitkään vai heittää minimalistin harrastajana käytön jälkeen "tarpeettomana" roskiin?

Eräs tietämäni minimalistin kannattaja heittää roskiin heti kun tavaralle ei ole tarvetta. Sitten kun tavaralle on uudestaan  tarvetta, niin ostetaan uusi.

parempi kierrättää