Muistatteko te lapsuutenne hyvin?

Muistan hyvin, ja tunnen monia, jotka eivät muista yhtään.

Traumakin voi viedä muistot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyykö muistoihinne omat vanhempanne? Minäkin toki muistan asioita, mutten mitään mitä olen tehnyt vanhempani kanssa jonka kanssa asuin. Ap

Liittyy. Kuulostaa aika erikoiselta, jos et muista vanhemmistasi mitään. He ovat kuitenkin yleensä keskeisimpiä henkilöitä lapsuudessa.

Vanhempien kanssa oli sitä perusrutiinia. Poikkeuksellinen jää mieleen. Silloin itsekin oli terästäytynyt tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Liittyykö muistoihinne omat vanhempanne? Minäkin toki muistan asioita, mutten mitään mitä olen tehnyt vanhempani kanssa jonka kanssa asuin. Ap

Joo, ja isovanhemmat ja sisarukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kaiken, ja todellakin tarkoitan kaiken. Muistan naapurien puhelinnumerot (oman myös tietenkin), lapsuudenaikaisten kirjekaverien osoitteet, heidän lemmikkien nimet, kaikki kodin materiaalit, verhot, vaatteet, jne. Voin ikäänkuin palata lapsuudenkotiini muistoissani ja näen kaiken sellaisena kuin se oli, muistan jopa tuoksuja, ääniä, sekä sen miltä monet asiat kädessä/koskettaessa tuntui. Ja todellakin Muistan myös kaikki lapsuudenaikaisten mainosten ja laulujen sanat.

Olen jutellut monen ikäiseni kanssa ja ymmärtänyt että lapsuusmuistojen määrä vaihtelee ihmisten välillä. Näin paljoa kukaan muu ei ole kyllä kertonut muistavansa. 

N43

Tämä on kyllä ihan todella mielenkiintoista. Miksi joku muistaa näin tarkasti ja toinen ei juuri ollenkaan? Nyt kun olen aiheesta kirjoittanut, niin joitain muistoja alkaa tulemaan mieleen. Ap

Kun aikanani meditoin, silloin saattoi yhtäkkiä tulla mieleen joku tapaus, jota ei ollut muistanut vuosikymmeniin. Ihan yhdentekeviä väläyksiä. Kummasti vain kuitenkin olivat luuranneet aivoissa kaikki nämä ajat. 

Mä muistan erittäin hyvin. Ihan jopa monia arjen kommunikointeja. Muistan mitä olen katsellut telkkarista, mitä syönyt, mummon kanssa kaupassa käymiset kolme vuotiaana ollessani hänen luonaan hoidossa, jne. Tuo on sikäli yllättävää, sillä minulla ei aikuisiällä ole ollut mikään erityisen hyvä muisti.

Toki on lapsuudesta paljon niitä huonojakin muistoja jotka valitettavasti muistan kirkkaana. Vanhempien tunnekylmyys, isäni harjoittama ja traumat jättänyt älytön kuritusväkivalta. Kerran jopa rangaistukseksi nipisteli alapäätäni. Tuo ei todellakaan ole kiva muisto.

Muistan tosi hyvin. Ollut tähänastisen elämäni parasta aikaa :D Ja muistan siis ihan päiväkoti-ikäisestä asti. N

En muista kovin paljoa. Syynä ADHD ja dissosiaatio-häiriö. 

Ajattelin aiemmin muistavani "kaiken", mutta nyttemmin olen huomannut, että niitä samoja muistovälähdyksiä lähinnä tulee mieleen. Ne ovat kuitenkin sellaisia ankkureita siihen lapsuuden arkeen. Muistan esim. olleeni kulmasohvan kulman takana, jalkalampun alla hauskassa pesämäisessä sopessa avaamassa lahjapakettia, jossa oli pehmokoira. Muistan myös tuolloin ajatelleeni jotenkin, että onpa tämä hauska pesä, ja aina silloin tällöin tulee käytyä täällä mutta pitäisi käydä useamminkin. Niinpä tavallaan koen muistavani että oleskelin tuossa kohtaa kotia silloin tällöin, vaikka en muistakaan kuin tuon yhden kerran. Samoin muistan kun hoitotäti letitti mun hiuksia ja valitti, että onpa ne likaiset. Silloin oli tunnelma, että tämä letitys on ihan jokapäiväistä. Nyt en muista kuin tuon yhden letityskerran.