Onko normaalia kokea oma sukunsa sekopäiseksi?
Aloin vasta joskus kolmekymppisenä miettimään kaikkea ja nykypäivänä voi jo nauraa jutuille, mutta aikamoisia yksilöitä tästä klaanista löytyy.
Kommentit (7)
Mulla tuli kys. herääminen nyt 35-vuotiaana. Tai siis käsitys kääntyi niin päin, että porukoista tuli ne the persoonat ja sukulaiset tajusin olevan suht normaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli kys. herääminen nyt 35-vuotiaana. Tai siis käsitys kääntyi niin päin, että porukoista tuli ne the persoonat ja sukulaiset tajusin olevan suht normaaleja.
Itselläni vähän samanlainen ajatuskääntymä. Tosin en näitä muitakaan sukulaisia pidä sen parempina, eri lajiryhmän hulluina vaan.
Toki, jos ovat sekopäisiä. If the shoe fits...
No, ainakin monella on olut yks narsistivanhempi
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Ellei ole niin ettet vaan ymmärrä jotakuta. Mutta monen suvussa on kiihkouskovia, kuppikuntia ja hyvin erilaisia kuin itse. Ja ne toiset kokevat varmaan myös jonkun yhden erilaiseksi tai kaksi.
Minä tiesin jo lapsena olevani ateisti. Lahkolaiskodissa ja -suvussa piti vain mielikuvitusleikkijuttuja kuunnella siihen saakka, että pääsin muuttamaan pois. En kuulu tuohon porukkaan. Ehkä olen joku synnytyslaitoksella vaihtunut vauva tai jotenkin muuten todella paljon suvustani jostain muusta syystä poikkeava ihminen. Olen ollut 30 vuotta naimisissa ateistin kanssa ja sukulaiseni ovat pitkin hampain antaneet ymmärtää, etten ole oikeassa ja siunatussa avioliitossa kun en ole lahkolaisen kassa naimisissa. Lapseni ovat äpäriä heidän suussaan.
Mun suku on ihan normi-ihmisiä mutta ne uskoo mitä vaan ja ovat normityhmiä (ei epämiellyttäviä vaan alhainen äö )
On normaalia. Ellei ole niin ettet vaan ymmärrä jotakuta. Mutta monen suvussa on kiihkouskovia, kuppikuntia ja hyvin erilaisia kuin itse. Ja ne toiset kokevat varmaan myös jonkun yhden erilaiseksi tai kaksi.