Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset rakastavat lisätä ylimääräisiä konsonantteja sanoihin?
18.10.2024 |
Esimerkiksi appelssiini, sekuntti, enään, elämänkerta, herranjumala, olumppialaiset, mitalli,
Kommentit (34)
Siksi, että Suomen kielessä sanat sanotaan niinkuin ne kirjoitetaan, ja kun puhekielessä konsonantit kahdentuu niin puhuttu/kuultu siirtyy kirjoitukseen.
Ihan looginen juttu, luullaan, että ne kuullut kahdentuneet konsonantit kirjoitettuna ovat oikein! Kymmenen vuoden kuluttua voivat ollakin... ollakkin kuulostaa paremmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanat sulautuvat yhteen. Purjevvene. Sanassa viivyskellään. Ajatuksessa. Ylänuolitan omia kommenttejani, koska joku aina alanuolittaa niitä, se on kiusallista.
Kyä ahistaa mahottomasti, ku toisaalt taas viiään kirjaimii pois.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että Suomen kielessä sanat sanotaan niinkuin ne kirjoitetaan, ja kun puhekielessä konsonantit kahdentuu niin puhuttu/kuultu siirtyy kirjoitukseen.
Ihan looginen juttu, luullaan, että ne kuullut kahdentuneet konsonantit kirjoitettuna ovat oikein! Kymmenen vuoden kuluttua voivat ollakin... ollakkin kuulostaa paremmalta.
Siis kyse ei todellakaan ole mistään nykyajan ilmiöstä, vaan erittäin vanhasta sellaisesta. Pohjautuu aikaan ennen nykyisen suomen kielen kehittymistä. Nämä ovat aina tupanneet siirtyä kirjoitettuun tekstiin, jos kirjoittajalla ei ole äidinkielen taidot hyvin hallussa. Näitä samoja sydämeen ei mahdu kahta ämmää -tyylisiä sääntöjä on opetettu jo mummolleni viime vuosisadan alussa.
Kannattaa muuttaa Poriin, jos asia noin ahdistaa. Siellä on ap:lle oikein unelmien murre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä kannata hukata, panee mieluummin ekstraa kirjainten väliin vokaalien seuraksi.
Ei sunkhan meillä senthän joka sanhan hootakhan panna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, koska meillä ei oo varaa ostaa VOKAALEITA. Konssonantit on ilmaisia.
Kuuntele vaikka:
Vierailija kirjoitti:
Se onnii söppöö veäntää sitä vtun wt-savo-karjallaa...🤢🤮
Nii onnii, se tuop onnee ku viäntää. Erityesesti viännellään ikävät asijat haaskoeks. Kokkeele tok joskus sinnäe nii on elämäs onnellisempoo :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perserreikä!
Perssereikäpä
Persu? Eikö se ole sitten pelkkä peru. Ehkä ongelma oli tällä kertaa vokaalien kanssa. Perse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että Suomen kielessä sanat sanotaan niinkuin ne kirjoitetaan, ja kun puhekielessä konsonantit kahdentuu niin puhuttu/kuultu siirtyy kirjoitukseen.
Ihan looginen juttu, luullaan, että ne kuullut kahdentuneet konsonantit kirjoitettuna ovat oikein! Kymmenen vuoden kuluttua voivat ollakin... ollakkin kuulostaa paremmalta.
Siis kyse ei todellakaan ole mistään nykyajan ilmiöstä, vaan erittäin vanhasta sellaisesta. Pohjautuu aikaan ennen nykyisen suomen kielen kehittymistä. Nämä ovat aina tupanneet siirtyä kirjoitettuun tekstiin, jos kirjoittajalla ei ole äidinkielen taidot hyvin hallussa. Näitä samoja sydämeen ei mahdu kahta ämmää -tyylisiä sääntöjä on opetettu jo mummolleni viime vuosisadan alussa.
Kun /jos suomen kieli lausutaan, kuten se on kirjoitettu, niin eihän se pidä paikkaansa! Puhekielen pitäisi olla kirjakieltä. Esim. tuo ollakin... kuka sanoo ollakin? Ei kukaan! Kieli kehittyy ja jämähtäneet kielioppisäännöt tulevat muuttumaan, usko huvikses! Sydämeenkin voi joskus mahtua kaksi ämmää;) Puhekielessä siihen mahtuu vähintään puolitoista ;)
Kun suomen kieli pohjautuu aikaan ennen nykyisen kielen kehittymistä ( ja mihin muuhun se voisi pohjautua?), ovat kirjakielen kehittäjät ottaneet aika suuria vapauksia eivätkä ole huomioineet omia sääntöjään (lausutaan kuten kirjoitetaan).
Purjevvene, hernekkeitto. Tämä konsonantin kahdentuminen taitaa pohjautua ihan muinaissuomeen, aikaan ennen nykymuotoisen kielemme kehittymistä. Ei siis ole mikään murrejuttu, vaikka alueellista vaihtelua esiintyy. Olisitte ylpeitä vanhasta kielestä!