Opettivatko vanhempasi rahankäyttöä kun olit lapsi/nuori?
Siinäpä kysymys ja tarkennuksena miten opettivat?
Omat vanhempani eivät opettaneet mitenkään, kantapään kautta pitäny oppia. Sen verran opettivat että joskus naama punaisena huudettu "Ei saa tuhlata, pitää säästää rahaa" Olisin ihan tarvinnut opetusta siitä että mitä on säästäminen, miksi säästetään rahaa ja miten. Mutta ei.. Vanhempani olivat vähävaraisia ja siitäkin syystä olisi pitänyt lapsilleen opettaa miten rahaa säästetään. EIvät vanhempani koskaan ole olleet tuhlareita, ovat aina harkinneet mihin rahan laittavat, vaikka nykyään heillä ollut jo parikymmentä vuotta rahallisesti suht helppoa
Kommentit (32)
Säästämistä opetettiin. Sain pankista säästöpossun ja siihen laitoin kolikoita, mitä löysin tieltä tai kaupan lattioilta. Kun possu tuli täyteen vein pankkiin. Possu rikottiin ja sain uuden tilalle. Vanhempani olivat ihan koko ikänsä veloissa kuolemaansa asti, vaikka tekivät kovasti töitä. Tein itsekin kovasti töitä ja yritin täyttää säästöpossua. Ongelma oli vain se että aina tuli jotain yllättävää menoa, joka söi säästöjä. Kokeilin sijoittamista kun pankista sitä ehdotettiin, kaikki rahat menivät.
Kyllä vaan opettivat. Vauvana avattiin säästötili, johon ohjattiin synttärilahjarahat yms. Saman tein omille lapsilleni.
Olen keskituloisesta perheestä ja aina vertailtiin hintoja ruokakaupassa ja kaikissa hankinnoissa. Säästettiin rahaa isoihin hankintoihin, esim kodinkoneet. Neuvottiin ettei koskaan saa olla tili tyhjänä ja aina pitää olla säästöjä. Näitä olen noudattanut ja siirtänyt opit omiin aikuisiin lapsiini. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.
Opettivat pitämään talouden tasapainossa sekä säästämisen että sijoittamisen niksejä. Olen ikuisesti kiitollinen siitä.
Opin ihan itse taitavaksi rahan käyttäjäksi, yhtään ei jää käyttämättä.
Ei opetettu mitenkään. Rahasta ei puhuttu ja siitä ei saanut kysyäkään Joskus lapsena olisin halunnut tietää, mitä esim vanhempani tienaavat tai paljonko menee asuntolainaan. Ei kerrottu.
Itse opettelin vuokrasopimusten tein, puhelinliittymän avaamisen, kotivakuutukset, laskujen maksamisen. Missään ei neuvottu tai autettu
Vierailija kirjoitti:
Ei opetettu mitenkään. Rahasta ei puhuttu ja siitä ei saanut kysyäkään Joskus lapsena olisin halunnut tietää, mitä esim vanhempani tienaavat tai paljonko menee asuntolainaan. Ei kerrottu.
Itse opettelin vuokrasopimusten tein, puhelinliittymän avaamisen, kotivakuutukset, laskujen maksamisen. Missään ei neuvottu tai autettu
Sama täällä, ylipäätään mistään vakavista aiheista ei puhuttu. Itsenäistymiseen omaan opiskelijaluukkuun äiti puolsi ja isä hankasi vastaan.
Kyllä, mitään turhaa ei ostettu, ei käyty ravintoloissa,( tosin ei tainnut olla muutenkaan tapana ) , ei turhia vaatteita, kotimaanmatkailu. Töissä käytiin, ei motivaatiosairaslomia. Rahaa piti säästää tilille.
Opetettiin nimenomaan käyttö ja muistutettiin, että on parempi mokata pienillä summilla kuin isoilla. Opetettiin säästämisen merkitys, lainanoton ja säästämisen vertailu, pienten asioiden merkitys suhteessa suuriin, lyhyen ja pitkän aikavälin sijoittaminen jne. Opetettiin, että rahaa ei kannata pelätä, se ei karkaa, jos itse ei häädä sitä luotaan. Optettiin puskurirahasto ja se, että aina pitää varautua siihen, että kuukauden kuluttua ei ole töissä.
Minusta tuli tällainen keskivarakas sijoittaja, joka nyt voi tehdä rauhassa osa-aikatöitä.
Ei todellakaan. Eikä kyllä mitään muutakaan. Huuto kyllä alkoi heti kun ei osannut.
Kyllä opettivat, mutta rahaa oppi käyttämään käyttämällä rahaa.
Pienenä oli säästöpossu ja viikkoraha. Sain käyttää kaiken heti tai säästää jotain enemmän maksavaa varten. Isompana oli kuukausiraha ja lapsilisä omaan käyttöön. Sain rauhassa opetella miten rahat riittää ja miten ei. Vapaus tuo vastuuta. Opiskelijana osasin jo käyttää rahaa järkevästi.
Kyllä. Se oli sitä, että kaikesta nuukailtiin ja pihisteltiin. Mihinkään ei muka ollut ikinä varaa, vaikka tämä ei edes pitänyt paikkaansa.
Kaikesta pihisteltiin eikä mihinkään saanut mennä rahaa. Paitsi tietysti isän omiin huvituksiin.
Eivät. Olimme köyhiä. Kun sain ekat kesätyörahat ja pankkikortin, tuhlasin melkein kaiken sumeilematta kivoihin juttuihin, ostelin meikkejä, vaatteita yms. Ei tullut mieleenkään mikään säästäminen. Muistan ikuisesti sen häpeän, kun vanhempani yhtenä iltana kaivoivat tiliotteeni esiin, lukivat ääneen menoja ja huusivat, kun olin mennyt tuhlaamaan niin holtittomasti. Nykyään vielä aikuisenakin tunnen syyllisyyttä, jos ostan jotakin ylimääräistä mukavaa, ja jos pankkitilin saldo näyttää pieneltä niin tulee sellainen pelottava tunne, kuin joku olisi minulle vihainen.
Ei saa tuhlata ja vähän pitää aina säästää. Lainaa ei saa ottaa ja sossuun ei mennä. Ja naisen pitää mahdollisimman nuorena hankkiutua raskaaksi ja huijata näin mies naimisiin ja elättämään, että nainen voi hääriä kotiäitinä.
Opettivat esimerkillä miten pärjää pienillä tuloilla. Niin pienillä, että nykynuori ei osaa sellaista edes kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Eikä kyllä mitään muutakaan. Huuto kyllä alkoi heti kun ei osannut.
Joo. Tämä sama. Äiti oli yllättynyt siitä, että olin mennyt ottamaan opintolainaa (tämä siksi että olin tuhlannut säästöt) . Isää ei kiinnostanut tippaakaan. Ei meillä mitään muutakaan opetettu tai ohjeistettu. Esimerkiksi tavallisia kotitöitä ( ilmeisesti muut naiset ovat osanneet ne jo syntyessään vain koska ovat naisia, näin kaiketi vanhempani ajattelivat?).
Eivät. Äiti on kyllä hyvä rahankäyttäjä ja tekee ihan ok-palkkaisia töitäkin, mutta antoi minulle "vapaan kasvatuksen". En sinänsä kyllä valita, kun katsoo mitä töitä tekee ja millaisia keskiluokkaiset yleisesti ottaen ovat
En ole veloissa, joten en ole myöskään missään ongelmissa
Ei. Eivät opettaneet yhtään mitään. Eikä mistään puhuttu. Olisi vain pitänyt olla itse heti valmis ja osata kaikki.