Opettivatko vanhempasi rahankäyttöä kun olit lapsi/nuori?

Tuosta säästämisestä, että rahaa pitää osata myös käyttää. Sijoittaa, kierrättää. Joku sanoi hyvin, että toiset pitävät rahaa panttivankinaan, mikä tuhoaa ekonomian, ihan niinkuin kaikki muukin resurssien hautominen. Sitä pitää käyttää - viisaasti, mutta käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Eivät. Olimme köyhiä. Kun sain ekat kesätyörahat ja pankkikortin, tuhlasin melkein kaiken sumeilematta kivoihin juttuihin, ostelin meikkejä, vaatteita yms. Ei tullut mieleenkään mikään säästäminen. Muistan ikuisesti sen häpeän, kun vanhempani yhtenä iltana kaivoivat tiliotteeni esiin, lukivat ääneen menoja ja huusivat, kun olin mennyt tuhlaamaan niin holtittomasti. Nykyään vielä aikuisenakin tunnen syyllisyyttä, jos ostan jotakin ylimääräistä mukavaa, ja jos pankkitilin saldo näyttää pieneltä niin tulee sellainen pelottava tunne, kuin joku olisi minulle vihainen.

Yökkistä. Koita huutaa mielessäsi takaisin :)

Meillä ei koskaan puhuttu rahasta. Opin säätäväisen  rahankäytön ihan itse. 

Ei opettaneet. Opin esimerkistä nuukailemaan, enkä nytkään hyvätuloisena oikein osaa käyttää rahaa tai esimerkiksi sijoittaa.

Ihan itse olen kasvanut taitavaksi rahan käyttäjäksi. Taitaa olla luonnekysymys paljolti. Nuoruudessa saatoin aluksi hölmöillä tuhlaamalla joskus kaikki palkkarahat, mutta viisastuin aika pian itsekseni.

Nuoruuden hölmöily lienee yleistä, mutta miksi ei osata ottaa opikseen. Ihmettelen Raharemontti ohjelman keski-ikäisiä ihmisiä, joilla hyvä palkkakin, mutta raha-asiat ihan levällään.

Ehkä heillä on hyvä perusturvallisuuden tunne, että pystytään elämään vain hetkessä. Itse olen aina joutunut ajattelemaan sen mukaan, että turva on vain itsessäni.

Kaikista aikuisista lapsistanikin on kasvanut ihan hyviä rahataloutensa hoitavia aikuisia. Muutama maltillinen ylilyönti puolella heistä kotoa pois muutettuaan toki oli, mutta osasivat ottaa opikseen kuten minäkin. 

Se opetettiin, että raha ei kasva puissa. Tarkoitti sitä, että kesätöistä piti maksaa ruokarahaa kotiin. Ja kotoa pois muuttaessa ei avustettu yhtään. Ei henkisesti eikä taloudellisesti.

Ei niitä juuri kiinnostanut mitään opettaa.

Sen opin että vanhempiin ei voi luottaa. Tai ihmisiin yleensäkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei, kun ei ollut rahaa.

Meidänkin perhe oli köyhä. Jopa meidän puutarhuri oli köyhä, kotiapulainen oli köyhä ja autonkuljettajakin oli köyhä. En sitten oppinut rahankäyttöä. Kortilla aina maksanut.

Eivät opettaneet, koska eivät itsekään sitä osanneet käyttää. Mulle tuli niin pahat traumat siitä tuhlailusta ja sitä seuranneesta jatkuvasta nälästä, että opettelin oikeaoppisen rahankäytön ihan itse.

Ei opetettu yhtään mitään esimerkiksi pitkäjänteisestä säästämisestä ja oman asunnon oston kannattavuudesta. Aina elettiin palkasta palkkaan, rahat oli aina loppu. Kuitenkin oli iso omakotitalo, paljon autoja ja vekottimia. 

Itse opetellut sivussa, ei ole suoraan opetettu. Mutta vähävaraisessa perheessä sen kyllä oppii aika pian, ettei raha puussa kasva. 

Opetettiin mm. säästämään omaan asuntoon. Säästinkin heti ensimmäisestä vakipaikan palkasta lähtien. Pienestä asunnosta aina suurempaan ja parempaan. Nyt velaton yli 80 m2 asunto hyvässä taloyhtiössä.

Ei ne isot tulot, vaan pienet menot. Näillä opeilla olen pärjännyt. Puskurina tilillä vähintään kuukauden tulot. Olen ollut pienipalkkaisessa työssä ja yksinhuoltajana n. 30 vuotta, joten mielestäni olen pärjännyt hyvin.

Kotona käytettiin rahaa säästeliäästi. Syötiin melko vaatimatonta kotiruokaa ja kaikki tavarat ostettiin vasta, kun rahaa niiden hankkimiseen oli kerätty.

Hyvä esimerkki kasvatti minusta säästäväisen. Olen tästä vanhemmilleni ikuisesti kiitollinen.