Miksi Suomessa tappo ja murha on eri asia ja tappaminen ei.niin haittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei haittaa?

Voihan tapostakin saada suomalaisittain pitkän tuomion. Yli 12 vuotta.

Murhasta tietenkin haetaan elinkautista. Se on aina harkittu, suunniteltu tai erityistä julmuutta käytetty.

esim pikaistuksissaan tehty tappo, joka voi olla vahinko. Tulee suukopua jonkun kanssa kassajonossa. Kummatki suuttuu, vaikkapa lyö ja saat kimmokkeen lyödä takas. Huitaiset ohi , hän väistää. Hän horjahtaa, kaatuu ja lyö pahasti päänsä. Kuolee pois.

Lähtökohdat ei ole samat, vaikka henki on lähtenyt. Ei olisi reilua, että tuommoisesta saisi elinkautisen. Tuomio kuitenkin on ok, kun ei malttanut itseään.

 

Jos joku kaatuu väistäessään lyöntiä, kyseessä on todennäköisesti kuolemantuottamus. Tappo vaatii sitä että aktiivisesti tapat jonkun. Miksi se ei ole murha, se on yksi Suomen oikeusjärjestelmän ikiaikaisista mysteereis

Raivonpuuskat katsotaan täällä kuuluvan ihmisluontoon samalla tavalla kuin hillitsemätön himokin. Kertoo suomalaisten kognition tasosta, joka on hyvin matala. Se että pystyy suoriutumaan valvotuissa olosuhteissa joistakin rationaalisuutta vaativista tehtävistä (esim. koulutus) ei tarkoita sitä, että henkilön kognitio olisi pysyvästi asettunut tälle asteelle. Suomalaisten kognitio on matalammalla, nisäkäsvaistotasolla, ja rationaalista ajattelukykyä käytetään tämän alhaisemman vaiston keppihevosena ja sepitteenä

Pysyvästi rationaaliselle asteelle nousseen kognition tunnistaa siitä, että henkilö ei tavoittele lihallisia nautintoja, mukaanlukien seksi, ruokailu, tappelu tai riitely, tappaminen, ym. kiihkeys, kiihkoilu

Ja rationaalinen aste on vasta 3/8, siinä missä nisäkäsvaistot 2/8. Suomen yhteiskunta toimii siis kognitiivisesti todella matalalla tasolla, ja se näkyy väistämättä kaikissa elimissä, sillä niitä tuottavat ja ylläpitävät: suomalaiset

Joka puolella maailmaa on tappo tai murha. Minun mielestä nämä varttihullut eli tappajat on pelottavampia, kolme vuotta istuvat ja pääsevät vapaalle kunnes taas kilahtavat. Murha on suunniteltu jollekulle, eikä vaan yhtäkkiä hakata jotakuta random ihmistä hengiltä tai jollain muulla päätetä jonkun päiviä 

Vierailija kirjoitti:

Toistakymmentä vuotta oikeussalissa (herastuomari) olen ollut jakamassa tuomioita niin murhasta (elinkautinen = käytännössä 12-14 vuotta), taposta kuin kuolemantuottamuksestakin. Turhauttavaa on ollut se, että taposta tuomio on usein kohtuuttoman lyhyt, 5-6 vuotta, josta ensikertalainen istuu 1/3, joskus puolet. Eli kuten aloittajakin kirjoittaa, taposta saatu tuomio on vähän sellainen näpäytys sormille. Vaikka lautamiehet kuinka "vaativat" ankarampia rangaistuksia, ei puheenjohtaja voi poiketa yleisestä rangaistuskäytönnöstä, jossa tuomiot ovat näitä näpäytyksiä. Vaatisi rohkeutta puheenjohtajilta suostua lautamiesten vaatimiin ankarampiin tuomioihin ja hivuttaa rangaistuskäytäntöä ankarampaan suuntaan. Lopputuloksena sitten oikeuslaitos haluaa lopettaa koko lautamiesperinteen, ettemme olisi siellä "häiriköimässä"... 

On paljon muutakin mikä ei käy omaan oikeustajuuni. Rankan rikoksen tehnyt menee vankilaan 'täyshoitoon', jonka veronmaksajat kustantavat. Siellä on hyvät ruoat, terveydenhuolto, punttisalit, mahdollisuus harrasteisiin, opiskeluun ym. Palkoista tai eläkkeistä ei tarvitse osallistua kustannuksiin käsittääkseni ollenkaan. Jos tätä vertaa vaikka ikääntyneen palvelutaloasumiseen, johon käyttörahaa lukuun ottamatta menee koko eläke.

Myös jos tarvitsee tai haluaa vaikka terapiaa tms. sekin kaiketi kustannetaan. Rikoksen uhrit taas saavat apua, jos oma lompakko kestää. Heidän pitää juristikin ilmeisesti palkata oikeuteen omilla rahoillaan, kun taas rikoksen tehneelle juristin palvelutkin kustannetaan verovaroista. Jne. jne. Miksi rikollisia hyysätään, kun hätää kärsivät uhrit jätetään heitteille? Kuka ja mikä taho on aikanaan laatinut tällaisen arvojärjestyksen?

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen olla uskoton, pitä laitta pää poikki.

T: Jamal

Jamalin vika jos Suomi on tutkimusten mukaan naisille Euroopan väkivaltaisimpia maita. Eivätkä maahanmuuttajat sitä tilastoa johda.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tässä ei sinänsä ole mitään järkeä. Intohimoisuudesta eli idioottimaisuudesta palkitaan, se katsotaan kuuluvan enemmän inhimillisyyteen kuin harkitsevaisuus. Kertoo paljon suomen kansasta. Jossakin toisessa kulttuurissa saatettaisin brutalistista ja alkeellista raivotappoa pitää häpeällisenä ja rankaista siitä jopa kovemmin, samoin kuin muistakin "intohimo"rikoksista eli r aiskauksista ja muista

Tätä yhteiskuntaa voivat rakentaa kuitenkin vain tämän yhteiskunnan kansalaiset. Ja jos kansa on pökkelöpäätä ja raivohullua, niin ei se laki ja sen tulkintakaan ihan hirveän pitkälle tämän yläpuolelle voi nousta. Nämä r aiskaussäädökset ja niihin liittyvä keskustelu on hyvä esimerkki siitä, miten puolella väestöllä ei tapahdu otsalohkossa yhtään mitään

Venäjän kansaa varmaan tarkoitit, Vanja?

Vierailija kirjoitti:

Toistakymmentä vuotta oikeussalissa (herastuomari) olen ollut jakamassa tuomioita niin murhasta (elinkautinen = käytännössä 12-14 vuotta), taposta kuin kuolemantuottamuksestakin. Turhauttavaa on ollut se, että taposta tuomio on usein kohtuuttoman lyhyt, 5-6 vuotta, josta ensikertalainen istuu 1/3, joskus puolet. Eli kuten aloittajakin kirjoittaa, taposta saatu tuomio on vähän sellainen näpäytys sormille. Vaikka lautamiehet kuinka "vaativat" ankarampia rangaistuksia, ei puheenjohtaja voi poiketa yleisestä rangaistuskäytönnöstä, jossa tuomiot ovat näitä näpäytyksiä. Vaatisi rohkeutta puheenjohtajilta suostua lautamiesten vaatimiin ankarampiin tuomioihin ja hivuttaa rangaistuskäytäntöä ankarampaan suuntaan. Lopputuloksena sitten oikeuslaitos haluaa lopettaa koko lautamiesperinteen, ettemme olisi siellä "häiriköimässä"... 

In your dreams.

Ensikertalainen istuu puolet tuomiostaan, alle 18v ensikertalainen 1/3, eli huomattavan pieni vähemmistö. 

Toisekseen tapon minimituomio Suomessa on 8v, että seuraavaan satuun faktat kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistakymmentä vuotta oikeussalissa (herastuomari) olen ollut jakamassa tuomioita niin murhasta (elinkautinen = käytännössä 12-14 vuotta), taposta kuin kuolemantuottamuksestakin. Turhauttavaa on ollut se, että taposta tuomio on usein kohtuuttoman lyhyt, 5-6 vuotta, josta ensikertalainen istuu 1/3, joskus puolet. Eli kuten aloittajakin kirjoittaa, taposta saatu tuomio on vähän sellainen näpäytys sormille. Vaikka lautamiehet kuinka "vaativat" ankarampia rangaistuksia, ei puheenjohtaja voi poiketa yleisestä rangaistuskäytönnöstä, jossa tuomiot ovat näitä näpäytyksiä. Vaatisi rohkeutta puheenjohtajilta suostua lautamiesten vaatimiin ankarampiin tuomioihin ja hivuttaa rangaistuskäytäntöä ankarampaan suuntaan. Lopputuloksena sitten oikeuslaitos haluaa lopettaa koko lautamiesperinteen, ettemme olisi siellä "häiriköimässä"... 

On paljon muutakin mikä ei käy omaan oikeustajuuni. R

ankan rikoksen tehnyt menee vankilaan 'täyshoitoon', jonka veronmaksajat kustantavat. Siellä on hyvät ruoat, terveydenhuolto, punttisalit, mahdollisuus harrasteisiin, opiskeluun ym. Palkoista tai eläkkeistä ei tarvitse osallistua kustannuksiin käsittääkseni ollenkaan. Jos tätä vertaa vaikka ikääntyneen palvelutaloasumiseen, johon käyttörahaa lukuun ottamatta menee koko eläke.

Myös jos tarvitsee tai haluaa vaikka terapiaa tms. sekin kaiketi kustannetaan. Rikoksen uhrit taas saavat apua, jos oma lompakko kestää. Heidän pitää juristikin ilmeisesti palkata oikeuteen omilla rahoillaan, kun taas rikoksen tehneelle juristin palvelutkin kustannetaan verovaroista. Jne. jne. Miksi rikollisia hyysätään, kun hätää kärsivät uhrit jätetään heitteille? Kuka ja mikä taho on aikanaan laatinut tällaisen arvojärjestyksen?

Vankilan olosuhteiden on tarkoitus edesauttaa sopeutumista yhteiskuntaan. Suomessa on käsitykseni mukaan verrattain matalahko rikoksenuusimisaste, joten jotain tehdään oikeinkin. En tiedä, minkälaisia olosuhteita kaipaat mutta jos vankeja pidettäisiin yksin kopissa ilman mitään järkevää tekemistä koko tuomion ajan, niin hulluksihan siellä tulisi. Ja ketä se sitten palvelisi?

Itse olen saanut yhteiskunnan laskuun psykiatrista apua läheisen kuoleman johdosta (ei liittynyt mihinkään rikokseen). On hyvin vaikea uskoa, että henkirikoksen uhrien läheisille ei olisi tällaista tarjolla. Eri asia kuinka moni tajuaa apua ottaa vastaan silloin kun sitä tarjotaan, ja jos ei ota niin voi tietysti olla työn takana saada sitä myöhemmin, en tiedä. Asianajajan kustantaminen yhteiskunnan varoista uhrille/uhrin läheisille tuntuisi melko järjettömältä käytännöltä, kun lähtökohtaisesti uhri tai läheiset eivät asianajajaa tarvitse. Oikeudenkäynnissähän on "vastakkain" syyttäjä ja puolustus, ei uhrin asianajaja ja tekijän asianajaja. Oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen edellyttää sitä, että syytetyllä on täysin välttämättä oltava puolustusasianajaja. Siksi se on kustannettava, mikäli siihen ei itsellä ole varaa.

Suomen oikeuslaitoksessa ja -käytännöissä on ilman muuta parantamisen varaa, mielestäni esille nostamasi kohdat eivät kuulu siihen kategoriaan.

Vierailija kirjoitti:

Tappo on lievempi. Se on kun tappaa jonkun hetken mielijohteesta tai vahingossa. Murha taas on suunniteltu tai raa'asti toteutettu tappo.

Vahinko on yleensä kuolemantuottamus.

Murha ja tappo on myös jenkeissä eriasia,siellä vaan tuomiot on naurettavia,murhasta esim. tuhat vuotta vankeutta,järkevä asia siellä on esim. murhasta ,ei pois pääsyn mahdollisuutta,kuolemantuomio.Se toisen asteen murha on ilmeisesti tappo?